Etenkin kehitysmaissa naisten asema mediassa on miehiä heikompi. Myös Suomessa medioita johtavat useammin miehet, vaikka alan opiskelijat ovat voittopuolisesti naisia.
Suomessa journalistien niukka enemmistö on naisia, mutta monessa muussa maassa tilanne on toinen. Vikesin toimintamaissa naisten osuus toimituskunnissa vaihtelee Nepalin 20 prosentista El Salvadorin 56 prosenttiin.
Konservatiivisessa Nepalissa katsotaan, ettei journalismi sovi naiselle ammattina, sillä työssä joutuu matkustamaan ja olemaan ulkona myös pimeän laskeuduttua.
Tansaniassa naisjournalistien kohtaloksi koitui korona. Vikesin kumppanijärjestön MISA Tanzanian Lucy Killanga totesi alkuvuonna 2022, että naisia irtisanottiin pandemian tähden paljon enemmän kuin miehiä. Freelanceriksi jääneet naiset jäävät tyypillisesti kotiin, sillä juttukeikat menevät miehille.
Syrjintä ei kuitenkaan lopu työhön pääsemiseen, vaan näkyy mediassa kaikilla tasoilla. Säännöllisesti tehtävässä Global Media Monitoring Project -raportissa on pysäyttäviä faktoja naisten osuudesta mediassa maailmalla. Luvut ovat 2020/2021-raportista.
- 25 prosenttia uutisten lähteistä on naisia
- 27 prosenttia koronaviruksesta mediassa puhuvia asiantuntijoita oli naisia
- 3 prosenttia mediassa esiintyvistä oli yli 80-vuotiaita, he lähinnä miehiä
- 68 prosenttia mediassa esiintyvistä vanhemmista on naisia
- 40 prosenttia juttujen nimetyistä tekijöistä on naisia
Tilanne on keskimäärin heikompi köyhissä maissa kuin teollistuneissa länsimaissa. Silti Suomessakin riittää tehtävää. Kesällä 2022 julkaistun Suomen-raportin mukaan naisten näkyvyys suomalaisessa mediassa on jämähtänyt 30 prosentin tuntumaan, ja on ollut sitä jo kolme vuosikymmentä.
Suomessa miehet esiintyvät mediassa tyypillisesti asiantuntijoina (75 %) ja jonkun tahon edustajina (65 %), kun taas naiset edustavat yleistä mielipidettä (67 %) ja toimivat silminnäkijöinä (56 %).
Häirintää ja lasikattoja
Kun Vikes aloitti Naiset mediassa -hankkeen yhdessä nepalilaisten ja tansanialaisten järjestöjen kanssa, aluksi tehtiin selvitykset tasa-arvon tilasta molempien maiden uutishuoneissa.
Kävi ilmi, että lasikatot ovat lujat. Johtoportaat ovat miehiä täynnä, ja naisten on vaikeaa edetä urallaan.
Yksi tärkeä ratkaisu voi olla mentorointi. Vikesin hankkeessa kokeneet naistoimittajat ovat mentoroineet nuorempia ja kokemattomampia journalisteja uran eri vaiheilla, ja moni on saanut lisää itsevarmuutta edistää uraansa.
Seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä, ja väkivaltaakin esiintyy, selvityksissä todettiin. Hankkeen aikana Vikesin kumppanit ovat huomanneet, että naiset kuitenkin uskaltavat nykyään puuttua häirintään aiempaa paremmin, ja seksuaalisesta häirinnästä puhutaan työpaikoilla avoimemmin.
Jutuissa sukupuolittunut väkivalta ei usein näy. Esimerkiksi Tansaniassa on tavallista, että naiset esiintyvät jutuissa pärjäävinä yrittäjinä, mutta tarinat kotiväkivallasta jäävät kertomatta.
Rakenteellisia muutoksia ja portinvartijoita
Vikesin hankkeessa ja kehitysajattelussa päädyttiin siihen, että tasa-arvo vaatii rakenteellisia muutoksia.
Suurimmalla osalla toimituksia Nepalissa ja Tansaniassa ei ollut tasa-arvosuunnitelmia, joten niiden tekemistä alettiin edistää ja lobata, jotta tietoisuus tasa-arvosta saataisiin leviämään laajalle.
Vikesin hankkeessa on koulutettu uutispäälliköitä ja muita portinvartijoita, sillä myös uutisaiheet ovat sukupuolittuneita. Uutispäälliköt ovat usein miehiä, ja heidän käsityksensä vaikuttavat siihen, kuka pääsee juttukeikalle ja kuinka näkyvästi kenenkin jutut nostetaan esiin.
Usein miestoimittajat saavat kirjoittaa kovista aiheista kuten taloudesta ja politiikasta, ja naisille annetaan pehmeämpiä teemoja kulttuurista perhejuttuihin.
Miesten mukaantulo on ollut yksi suuria onnistumisia, sanoo Vikesin kumppanin TAWMAn Sylvia Daulinge videohaastattelussamme. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Kun naiset pääsevät laajemmin tekemään monipuolisia juttuja, myös median moniäänisyys paranee.
Tasa-arvo mukana kaikessa Vikesin työssä
Vaikka Vikesillä on erityinen tasa-arvohanke, sukupuolten yhdenvertaisuus on tärkeää kaikessa säätiön työssä ja eri hankkeissa.
Esimerkiksi Somaliassa on järjestetty naisjournalisteille erityisiä koulutuksia, joissa kouluttajina ovat toimineet naisjournalistit Somaliasta ja Suomesta. Tansanian yhteisömediahankkeessa taas journalistit ovat tehneet erikseen ohjelmia naisten oikeuksista, ja Yangon Film School Myanmarissa huolehtii, että puolet jokaisesta vuosikurssista on naisia.
Naisten osuus Vikesin kouluttamista journalisteista vaihtelee vuosittain. Vuonna 2021 se oli 44 prosenttia.
Jatkossa kumppanien kanssa yhteistyössä on päätetty huomioida paremmin myös vammaiset naiset sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.
