Tasa-arvoa toimituksiinUutiset

Nepalissa moni naistoimittaja jättää uran nuorena, kun eteneminen tyssää

Kirjoittajalta 30.1.2020Ei kommentteja

Nepalissa vähemmistö toimittajista on naisia, ja etenkin valtamedian johdosta naiset puuttuvat. Muutamat yksilöt ja järjestöt tekevät sinnikästä työtä naisten ja vähemmistöjen aseman vahvistamiseksi.

Vikes vieraisilla naistoimittajien järjestön luona

Nepalin suurin naistoimittajien järjestö Sancharika Samuha edistää naisten oikeuksia. Kuva: Auli Starck

Nepalin viime vaaleissa vuonna 2017 oli naisille kiintiö, 33 prosenttia kansanedustajista tuli olla naisia. Kiintiöitä oli myös vähemmistöjen edustajille.

Samankaltaisia tasa-arvoa lisääviä kiintiöitä ei näy maan mediassa. Valtamedian uutishuoneissa naisia ei päällikkötasolla juuri näy. Johtavissa asemissa olevat miehet edustavat usein eliittiä.

Maan vanhimpaan korkeakouluun, Tribhuvanin yliopistoon, otetaan vuosittain noin 150–200 uutta journalismin opiskelijaa, ja aineesta voi myös suorittaa maisterin opinnot. Opiskelijoista noin puolet on naisia. Journalismia voi opiskella myös muissa korkeakouluissa.

Opetus on miesten käsissä. Kaikki viestinnän professorit Tribhuvanin yliopistossa ovat miehiä, ja monella heistä on sellainen käsitys, että naiset jättävät toimittajan työt, kun he saavat lapsia.

Näin käykin. Syitä on monia.

Yksi perustavista syistä on se, että valtamedian uutishuoneissa ei vielä tunneta juurikaan äitiyslomia. Kun perheeseen tulee lapsia, toimittajaäidit jäävät kotiin tai siirtyvät tekemään töitä muualla.

Lasikatto karkottaa naiset toimituksista

Eri lähteiden mukaan Nepalin toimituksissa noin 17 prosenttia työntekijöistä on naisia. Tähän arvioon sisältyvät ne toimituksissa työskentelevät naiset, jotka eivät tee toimitustöitä. Monet toimittajanaiset ovat nuoria, noin 20–30-vuotiaita.

Kun etenemismahdollisuuksista kysytään naisilta, kertovat kaikki, että toimitussihteeriksi tai päätoimittajaksi ei koskaan valita naista. Kun kokemusta karttuu, lasikatto tulee pian vastaan ja naiset lähtevät etsimään mahdollisuuksia muualta.

Trendi on se, että pätevät naiset siirtyvät kansainvälisiin järjestöihin, joissa heidän osaamisensa huomioidaan ja palkka on hyvä. Iän ja kokemuksen karttuessa naistoimittajat etsivät työtä myös kansainvälisistä mediataloista, joissa leipä on leveämpi.

Miehet tulkitsevat naisten lähdön mielenkiinnon puutteella tai paremmilla palkoilla.

Politiikkajutut printtimediassa arvostettu miesten ala

Niin kuin monessa kehittyvässä maassa, Nepalin mediassa käsitellään paljon politiikkaa. Aihe on myös toimittajahierarkiassa kaikkein arvostetuin. Politiikkajuttujen teko on lähinnä miesten käsissä. Naisten kiinnostuksen kohteena oletetaan olevan sosiaaliset kysymykset. Koska naiset eivät ole tekemässä juttuja politiikasta, heidän statuksensa on alhaisempi.

Kun hieman kaivellaan pintaa syvemmälle, niin Nepalista löytyy naisia päätoimittajan paikoilta. Mutta pääasiassa he toimivat yhteisöradioissa, joita maassa on satoja. Naiset tekevät kyllä hienoa journalismia, mutta yhteisöradion päätoimittajuus ei takaa arvostusta.

Ei takaa sekään, että kirjoittaa juttuja verkkoon, jolloin työtä voi tehdä myös kotoa käsin. Nepalissa painettu sana on kaikkein vahvin. Jos kirjoitat printtimediaan politiikkajuttuja, olet toimittajien kermaa. Eli eliittiä edustava miestoimittaja.

Naisille kiintiöt toimituksissa kuten politiikassa?

Nepalissa toimii muutamia naistoimittajajärjestöjä, jotka pyrkivät nostamaan naisten määrää valtamedian toimituksissa. Yhden järjestön tavoite on, että toimituksissa olisi vähintään 33 prosenttia naisia. Dalitien eli kastittomien mediajärjestössä toivotaan myös vähemmistöjen näkyvän valtamediassa. Kastittomia toimittajia on Nepalissa muutama kymmen.

Tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Nepalissa on nyt muutamia ulkomailla korkeasti koulutettuja nuoria naistoimittajia, jotka uskaltavat haastaa miehet toimituksissa. Tässä vaiheessa kuitenkin näiden naisten mediakanavana ovat uudet mediat kuten podcastit.

Patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen vie aikaa. Naisten ja vähemmistöjen aseman vahvistaminen mediataloissa vaatii sinnikkyyttä ja tekoja, kuten lastenhoidon järjestämistä, seksuaalisen häirinnän lopettamista sekä tasa-arvoisia etenemismahdollisuuksia. Ehkä aluksi myös kiintiöitä, kuten politiikassa.

Teksti: Eeva Suhonen

Kirjoittaja on hankkeen ohjausryhmässä toimiva vapaaehtoinen, joka osallistui hankkeen seurantamatkalle tammikuussa 2020. Vikes tukee naistoimittajien koulutusta ja asemaa Nepalissa ja Tansaniassa. Lue lisää työstämme täällä.