Skip to main content
UutisetYleinen

Tansaniassa naiset näkyvät mediassa yrittäjinä, mutta väkivallan uhreista vaietaan

Kirjoittajalta 8.3.2022Ei kommentteja

Media tekee mielellään positiviisia henkilökuvia naisjohtajista Tansaniassa. Tasa-arvoon on silti matkaa: kotiväkivallasta ei puhuta, ja korona vei monelta naisjournalistilta työt.

Lucy Killanga Journalistuiliitossa Helsingissä 2021

Lucy Killanga Helsingissä 2021. Kuva: Esa Salminen

Naistenpäivänä media tekee positiivisia juttuja naisyrittäjistä. Se on muutenkin suosittu juttutyypi Tansaniassa, sanoo hankekoordinaattori Lucy Killanga MISA Tanzania -järjestöstä. Hän koordinoi Vikesin kanssa toteutettavaa Naiset mediassa -hanketta.

Killanga haluaisi, että naisista kerrottaisiin monipuolisemmin, ja että myös tabuihin uskallettaisiin tarttua.

”Naiset joutuvat esimerkiksi kohtaamaan paljon sukupuolittunutta väkivaltaa, mutta uhrit eivät pääse ääneen”, hän sanoo.

Esimerkiksi Maran alueella maan pohjoisosissa MISA tekee yhteistyötä kahden radioaseman kanssa. Maran alue on surullisenkuuluisa korkeista kotiväkivaltaluvuista, mutta jos naiset ovat äänessä radiossa, he puhuvat yrittämisestä, johtamisesta tai voimautumisesta.

”Minä kysyn aina, miksei väkivaltaa käsitellä, ja toimittajat aina vastaavat, että uhrit eivät uskalla puhua. Naisyrittäjät ja naisjohtajat sen sijaan puhuvat loputtomasti.”

Väkivallasta puhuminen vaatisi sitä, että journalistit kertoisivat ensin kylien päämiehille, että tarvittaisiin esimerkkejä kotiväkivallasta. Jos mies suostuu yhteistyöhön, hän sitten yrittää suostutella ensin aviomiehet ja sitten vaimot puhumaan kokemuksistaan.

”On hyvin vaikeaa saada ihmisiä puhumaan tabuista. Mutta ne jutut on mahdollista saada tehdyksi, jos on kärsivällinen”, Killanga sanoo.

Asiallisempaa terminologiaa

Myös positiivisissa jutuissa media saattaa pönkittää stereotypioita, Killanga sanoo.

”Jutuissa saatetaan käyttää naisista sopimattomia termejä. Esimerkiksi naisyrittäjää saatetaan kutsua härkää tarkoittavalla swahilin sanalla ja korostaa näin sitä, että hän on voimakas johtaja”, Killanga sanoo.

Miesten yrittäminen tai johtaminen on niin tavallista, että heitä kutsutaan vain miehiksi – tai nimellä.

”Miksei naisista voi käyttää vain nimeä? Jos minä haen johonkin johtotehtävään, niin saatetaan sanoa, että paikasta kisaavat Michael ja naishärkä”, hän sanoo.

”Tällaisia asenteita vastaan me toimimme.”

Pandemia on tehnyt naisista työttömiä

MISA on järjestänyt naistoimittajille koulutuksia Vikesin kanssa tehtävässä hankkeessa. Viime aikoina niissä on käynyt selväksi, että toimitusten naiset kärsivät koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta miehiä enemmän.

”Naisia on irtisanottu selvästi enemmän kuin miehiä”, Killanga sanoo.

Työtön journalisti jää Tansaniassa helposti kotiin lasten kanssa, jos hän on nainen. Miesten on Killangan mukaan helpompaa saada juttukeikkoja freelance-pohjalta.

”Viimeisissä koulutuksissa kysyimme, että millaisia ongelmia naisjournalisteilla on. Oli surullista kuulla, että suurin osa heistä oli työttömiä.”

Opiskelijoita olisi hyvä tukea

Naiset mediassa -hankkeessa edistetään sukupuolisensitiivistä journalismia mediataloissa.

Tulevaisuudessa Lucy Killanga toivoo, että tästä aiheesta voitaisiin puhua jo journalistien koulutuksessa. Hän kävi joulukuussa vetämässä koulutusta Sansibarin saarella paikallisradioasemalla, jonka toimittajista valtaosa oli vielä alan opiskelijoita.

”He toivoivat, että voisimme käydä kouluttamassa myös oppilaitoksissa”, Killanga sanoo.

Journalismiopinnoissa keskitytään teknisiin taitoihin, ja opiskelijat ovat Killangan mukaan aivan ulalla tasa-arvosuunnitelmista tai sukupuolisensitiivisyydestä.

Hankkeen toinen kumppani MCT onkin päivittänyt journalistikoulutuksen opettajille suunnatun sukupuolisensitiivisen journalismin oppaan, josta järjestetään opettajille koulutuksia tänä ja ensi vuonna.