Esimerkiksi Tansaniassa hallitus käyttää valeuutisia oman agendansa levittämiseen, todettiin Vikesin juhlaseminaarissa. Kaikkien mielestä tilanne ei ole kuitenkaan niin paha kuin väitetään.
”Monissa tapauksissa disinformaatiossa on kyse siitä, että yksi maa vaikuttaa toiseen”, sanoi suuren tanskalaisen mediajärjestön IMS:n kansainvälisen työn johtaja Gulnara Akhundova Helsingissä Vikesin juhlaseminaarissa 12. lokakuuta.
”Mutta joissain diktatuureissa ja autoritäärisessä maissa kuten Tansaniassa hallitus käyttää valeuutisia levittääkseen pelkoa ja edistääkseen omaa agendaansa maan sisällä.”
Tämä on hänestä hyvin vaarallinen trendi, joka leviää maailmanlaajuisesti.
Gulnara Akhundova puhui paneelissa, jossa muut puhujat olivat Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho, Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Sergiy Tomilenko ja kansalaisjärjestö Misa Tanzanian maajohtaja Sengiyumva Gasirigwa. Koko paneelin taltiointi on yllä.
Tansania on pudonnut 25 sijaa kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä ja maan presidenttiä John Magufulia on kritisoitu kovista otteista. Sengiyumva Gasirigwa kuitenkin sanoi, että tilanne ei ole aivan niin paha kuin väitetään.
”Lainsäädännössä on haasteita, kiinniottoja tapahtuu ja joitain lehtiä on suljettu”, hän myönsi. ”Mutta on myös positiivisia asioita. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa journalismi on nyt tunnustettu ammattina Tansaniassa. Tällä hetkellä ei myöskään ole yhtään toimittajaa vangittuna, eikä ketään ole tiettävästi tapettu vuoden 2012 jälkeen”, Gasirigwa luetteli.
Maassa on kyllä kadonnut toimittajia, joiden voidaan olettaa menettäneen henkensä.
Faktantarkistuksessa ja ammattitaidossa parannettavaa
Gasirigwan mukaan maan lehdistönvapaudesta puhuttaessa pitää muistaa hallituksen roolin lisäksi lehdistön oma rooli.
”Meillä ei ole paljonkaan faktantarkastusta”, hän sanoi.
Myös ammattitaidossa ja itsenäisyydessä on parantamisen varaa. Poliitikot ja yritysjohtajat vaikuttavat uutisten sisältöihin.
”Ensi vuonna meillä on vaalit, ja jos ehdokkaan mukana kiertueella oleva toimittaja kirjoittaa epämieluisasti ehdokkaasta, hänet voidaan kylmästi hylätä tien poskeen”, Gasirigwa kertoi.
Taloudelliset realiteetit näyttelevät myös osansa. On mahdollista, että toimittajat eivät saa palkkaa vaikkapa vuoteen. Silloin elanto on hankittava jostain – usein juttujen kohteilta.
Gulnara Akhundova ei halunnut päästää Tansanian hallitusta näin helpolla. Hänestä Tansaniassa tavataan sanoa, että näin ja näin paljon mediataloja edelleen toimii, ja sillä perustellaan sitä, että lehdistönvapauden tila on hyvä.
”Mutta minä olen tutkinut ihmisoikeustilannetta, ja haluan kysyä, millaiset ovat työntekijöiden olosuhteet. Entä mitä tapahtuu kun toimittaja pidätetään?”
Katso koko keskustelu videolta yltä.
