Naisjournalistien verkosto ”La Sala” edistää tasa-arvoa maanpaossa Costa Ricassa
Naisten asema journalismissa Nicaraguassa ei ole kaksinen. Siksi kymmenen verkkomedian naisjohtajat ovat perustaneet verkoston, joka antaa vertaistukea ja jonka piirissä neuvotellaan parempia palkkioita.
”Olen journalisti, oman mediani johtaja ja nainen. Kun aloin puhua naisjournalistien kanssa, huomasimme, että meillä on samoja huolia.”
Näin sanoo Abigail Hernández, joka johtaa kuvajournalismiin erikoistunutta Galería News -uutissivustoa. Hän perusti yhdessä toisten nicaragualaisten naisjournalistien kanssa La Sala -yhteenliittymän, jonka toimintaa Vikes on tukenut osana kehitysyhteistyöohjelmaa Keski-Amerikassa.
Naisten yhteiset huolet liittyivät Hernándezin mukaan esimerkiksi siihen, että naiset saivat huonommin töitä kuin miehet, eikä naisten johtamille medioille ollut tarjolla rahoitusta samalla tavalla kuin miesten johtamille.
Monet naiset ovat perustaneet omia verkkomedioitaan.
”Kysyin heiltä miksi, ja osa sanoi kyllästyneensä seksuaaliseen häirintään, toiset sanoivat, että aiemmassa työssä ei ollut etenemismahdollisuuksia. Kolmannet halusivat keskittyä enemmän esimerkiksi ihmisoikeuksiin.”
Journalistit maanpaossa
Kun Nicaraguan poliittinen kriisi kärjistyi vuonna 2018 ja maan hallinto alkoi sulkea tiedotusvälineitä, maahan perustettiin paljon pieniä verkkomedioita. Näitä on Hernándezin arvion mukaan noin 35. Kymmenkunta on naisten johtamia.
Käytännössä kaikkia johdetaan Costa Ricasta käsin, sillä Nicaraguan itsenäiset journalistit ovat joutuneet maanpakoon Daniel Ortegan diktatuurin alta.
Siellä toimii myös La Sala.
”Meitä on kymmenen naisjohtajaa, ja meidän mediamme ovat kaikista pienimmät ja heikoimmin rahoitetut”, Hernández sanoo.
Naiset ovat yrittäneet esimerkiksi nostaa palkkioiden tasoa. Tyypillisesti miestoimittajat kieltäytyvät liian pienistä palkkioista, mutta naiset jopa pyytävät, että saisivat miehiltä yli jääneet keikat, sillä töitä on vähänlaisesti tarjolla. Koronan aikaan monet miehet kieltäytyivät juttukeikoista sairaaloihin sairastumisen pelossa, jolloin naiset tekivät melkein kaikki vaaralliset työt.
”Meidän pitäisi oppia miehiltä vähän aggressiivisuutta ja uskaltaa puolustaa paremmin oikeuksiamme”, Hernández sanoo.
”Mutta jos vaatii oikeuksiaan kovaan ääneen, tulee leimatuksi konflikteja hakevaksi henkilöksi. Siksi on parempi, jos voimme pitää pintamme kymmenen median joukkona.”
Tasa-arvo toistaiseksi puheiden tasolla
”Miehet puhuvat tasa-arvosta, mutta eivät he vielä sitä ymmärrä”, Hernández sanoo.
Hänestä mediassa toimivat miehet saattavat puheissaan ja teksteissäänkin puhua naisten kohtaamasta väkivallasta ja palkkojen epätasa-arvosta, mutta käytännön työssä naiset nähdään useimmiten alihankkijoina tai avustajina, ja rahoitus kanavoituu miesten johtamille medioille.
Keskiamerikkalaiset mediat saavat rahoitusta ulkomailta, tyypillisesti länsimaiden kehitysyhteistyöstä, mutta tukea saadakseen pitää osoittaa suuria lukuja juttujen lukijamääristä. Suuria lukuja taas on vaikeaa saada, jos budjetti on pieni. Silloin ei voi kasvaa, eikä saa rahoitusta sitä kasvua varten.
Naiset raportoivat ihmisoikeuksista
Naisten johtamat nicaragualaismediat keskittyvät Hernándezin mukaan tyypillisesti ympäristöuutisiin ja ihmisoikeuksiin. He saattavat tehdä juttuja kadonneista naisista ja teineistä ja kertoa ihmisoikeusjärjestöjen töistä.
”Nicaraguassa on kielletty yli 3000 eri oikeuksia puolustavaa järjestöä, ja meillä on kymmenen verkkomediaa, jotka pitävät niiden asioita esillä”, hän summaa.
Kaikki naiset joutuvat tekemään viestinnän konsulttitöitä rahoittaakseen omaa mediaansa, ja kaikilla on myös perheet hoidettavinaan, monilla yksinhuoltajina. Monet ovat ylityöllistettyjä, eikä sellaisen kuorman kanssa pysty tuottamaan niin paljon uutisia kuin miehet pystyvät. Miestoimittajilla on tyypillisesti vaimot, jotka hoitavat lapset.
”Siksi me perustimme La Salan, jotta meillä on joku foorumi, jossa voimme puhua näistä asioista.”
Unelmana että nuoremmilla olisi helpompaa
Vikes on tukenut naisjournalistien johtamien medioiden juttutuotantoa ja yhteistyötä rauhankulttuuriin keskittyvän ajatushautomon kanssa.
La Sala haluaisi aloittaa myös mentorointiohjelman naisille ja yrittäjyyskoulutusten pitämisen, sillä monet journalistit eivät ole kokeneita yrittäjiä.
Hernández on myös aloittanut yhteyksien luomisen johtotehtävissä toimiviin costaricalaisiin naisjournalisteihin nähdäkseen, onko heillä samoja ongelmia ja millaista yhteistyötä nicaragualaiset voisivat uudessa kotimaassaan tehdä.
”Olemme myös puhuneet yhden elsalvadorilaisen naisjournalistin kanssa, joka tekee saman tyyppistä työtä siellä. Ajatus on muodostaa alueellinen verkosto, josta naiset voisivat saada tukea.”
Hän sanoo, että kaikki naisjohtajat ovat jo päälle nelikymppisiä, ja yhteinen tahto on, että nuoremmat naiset eivät joutuisi kokemaan samaa, mitä he ovat alalla kokeneet.
”Haluamme tarjota naisille työkaluja kehittyä journalismissa, sillä tämä ala on vielä miesten johtama”, Hernández sanoo.
”Naisten pitää koko ajan todistella olevansa hyviä toimittajia, valokuvaajia ja johtajia.”
