Vikesin kotimaan toiminnassa painottuivat vuonna 2020 nuoret, moninaisuus ja tulevaisuus – unohtamatta lehdistönvapauden kovaa ydintä. Olen eurooppalainen -hankkeessa kampanjoitiin ja koulutettiin sekä palkittiin kehitysjournalismin huippuja, globaalikasvatuksessa kehitettiin oppimateriaalia tulevaisuuden toimittajille.
Tulevaisuuden toimittajat -verkkokurssilla pohditaan kestävää kehitystä.Vikesin työhön Suomessa vuonna 2020 vaikutti voimakkaasti koronaviruksen aiheuttama pandemia. Erilaisia etäratkaisuja käyttäen lähes kaikki toiminnot saatiin kuitenkin toteutettua.
Globaaliin muuttoliikkeeseen pureutuvassa Olen eurooppalainen -hankkeessa keskityttiin somekampanjointiin ja nuorille toimittajille suunnattuihin koulutuksiin. Hanketta toteutetaan Suomen ohella seitsemässä maassa.
Somekampanjassa keskeisiä teemoja ovat identiteetti ja kaikille reilu suomalaisuus, joita kampanjan aikana pohtivat myös vaikuttajat Seksikäs-Suklaa, Sami Harmaala ja Elisa Malik. Vaikuttajayhteistyön tuloksena tavoitettiin miltei 100 000 nuorta ja saatiin 108 vastausta suomalaisuutta määrittävään Finngredients-testiin.
Do Empathy -haasteessa haettiin vuoden aikana innovatiivisia, vuorovaikutusta tukevia ja vihapuhetta suitsivia kampanjaideoita ja empaattisia yhteisöjä edistäviä toimintamuotoja. Haaste järjestettiin yhdessä Helsinki Think Companyn ja Pakolaisavun kanssa.
Viikonlopun aikana monikulttuuriset tiimit kehittivät ratkaisuja Vikesin ja Pakolaisavun esittämiin ongelmiin. Tuomaristo valitsi parhaaksi ideaksi Guerilla Empathy -kampanjan, jonka tavoitteena on vähentää vihapuhetta peliyhteisöissä. Vuonna 2021 Vikes, Pakolaisapu ja Guerilla Empathy -tiimin jäsenet toteuttavat idean käytännössä. Juttu jatkuuu videon jälkeen.
Kolme koulutusta
Ensimmäinen EU-hankkeen koulutus pidettiin kesätoimittajille, ja sen aiheena oli vihapuhe ja sen kanssa toimiminen. Koulutuksessa tutkijat ja kokeneet toimittajat antoivat vinkkejä ja toimintaohjeita uran alkupäässä oleville kollegoille.
Toimittaja Johanna Vehkoo painotti vertaistuen merkitystä.
”Mitä enemmän ihmiset osoittavat julkista tukea henkilölle, joka joutuvat verkkovihan kohteeksi, sitä parempi. Silloin kiusanhenget joutuvat huomaamaan, että kohde ei ole yksin, ja jo se voi ajaa heidät toisaalle.”
Marraskuussa Vikes järjesti kansainvälisen verkkokoulutuksen siitä, miten siirtolaisuudesta voi raportoida sukupuolikysymykset huomioon ottaen.
Koulutuksessa huomautettiin esimerkiksi median antamista stereotyyppisistä rooleista: miehet ovat yhtäällä työntekijöitä, asiantuntijoita ja johtajia, toisaalla uhkia ja rikollisia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat taas ovat suojelua kaipaavia uhreja. Hyvää tarkoittavatkin jutut voivat tehdä hallaa, jos ne etäännyttävät siirtolaiset meistä ”tavallisista ihmisistä”.
Vuoden lopussa valmisteltiin vielä kotimaan koulutusta tiedostamattomista ennakkoluuloista. Se järjestettiin tammikuussa 2021. Koulutuksessa puhuttiin paljon median käyttämistä termeistä ja myyteistä, jotka liittyvät suomalaisuuteen. Suomessa esimerkiksi helposti ajatellaan, että maamme on tasa-arvoinen ja maahanmuuttajien on syytä olla kiitollisia siitä, että he saavat olla täällä.
Toimittajat Adile Sevimli ja Kyösti Hagert toivoivat mediaan lisää moninaisuutta: sekä tekijöihin että käytettäviin asiantuntijoihin.
”Suomalaisen median yksi heikoimpia kohtia on se, että siinä korostuu kalliolaisten ja käpyläläisten, keski-ikäisten ihmisten elämänpiiri”, Hagert sanoi.
Kehitysjournalismin palkinto
Olen eurooppalainen -hankkeen osana Vikes oli mukana perustamassa uutta Kehitysjournalismin palkintoa Suomen Punaisen Ristin, Helsingin Sanomain säätiön ja Suomen journalistiliiton kanssa.
Palkinnon voitti vapaa toimittaja Taina Tervonen jutullaan ”Kadonneiden laiva”, joka julkaistiin Image-lehdessä syyskuussa 2019. Kunniamaininta myönnettiin Ylen Ulkolinja -työryhmälle mobiililaitteille tarkoitetusta erikoisartikkelista ”Maria pakenee kahden pienen tyttärensä kanssa kiristystä, väkivaltaa ja kuolemaa – yli 700 kilometrin pakomatka kävellen ja liftaten Hondurasista Meksikoon”.
Voittajan valitsi riippumaton asiantuntijaraati, johon kuuluivat Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori Reetta Räty, vapaa toimittaja Outi Salovaara, dokumentaristi Hannamari Shakya, SPR:n kansainvälisten ohjelmien päällikkö Maria Suoheimo ja ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen.
Raati painotti valinnoissaan, että laadukas kehitysjournalismi avaa ikkunan toiseen maailmaan ja auttaa ymmärtämään sitä. Laadukkaat jutut antavat ääntä ihmisille itselleen.
Seuraavan kerran ehdokkaita palkinnon saajaksi etsitään loppuvuodesta 2021.
Tulevaisuuden toimittajat
Toinen suurempi kotimaan hanke vuonna 2020 oli ulkoministeriön rahoittama Tulevaisuuden toimittajat, jota Vikes toteutti Maailma.net -uutissivuston kanssa.
Kehitysviestinnän ja YK:n päivänä eli 24. lokakuuta julkaistiin verkkokurssi, jonka pääkohderyhmä ovat toimittajaopiskelijat ja aloittelevat toimittajat.
Kurssi käsittelee journalismin tekemistä kestävän kehityksen monimutkaisista teemoista. Kouluttajina toimii joukko kestävän kehityksen asiantuntijoita ja aiheeseen erikoistuneita toimittajia.
Kurssin aikana käydään läpi myös koko journalistinen jutuntekotekoprosessi ideoinnista ja rajauksesta tiedonhakuun ja itse jutun koostamiseen.
“Verkkokurssi on herättänyt kiitettävästi huomiota. Tavoitteemme on ylittynyt roimasti, ja kurssiin on käynyt jo muutaman kuukauden aikana tutustumassa yli tuhat ihmistä. Jatkamme kurssin markkinointia edelleen, vaikka itse hanke päättyi“, hankkeen koordinaattori Sanna Jäppinen kertoo.
Lehdistönvapauden päivä
Vikesin oli tarkoitus lähteä toukokuussa 2020 Hollannin Haagiin seuraamaan Unescon kansainvälistä lehdistönvapauden päivän päätapahtumaa.
Pandemian tähden kansainvälistä konferenssia siirrettiin pariinkin otteeseen, ja lopulta se pidettiin joulukuussa verkossa. Vikesin oli tarkoitus järjestää opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Unesco-toimikunnan tuella kotimaan verkkotapahtuma samaan aikaan, mutta lopulta kokoontumisrajoitukset tiukkenivat niin, että tilaisuus jouduttiin perumaan – tuotantotiimi ja vieraat yhdessä olisivat jo olleet liian iso kokoontuminen.
Lehdistönvapautta juhlittiin sen sijaa sarjalla verkkojuttuja ja videoita, joista osa tehtiin ennen kansainvälistä konferenssia, ja suomalaisia rohkaistiin osallistumaan siihen.
Vikesin työntekijät ja joukko vapaita toimittajia seurasivat konferenssia ja tekivät juttuja kiinnostavimmista keskusteluista. Ne nousivat Vikesin sivuston suosituimmiksi jutuiksi, ja herättivät somessa paljon kiinnostusta. Se kannustaa Vikesiä jatkossakin tekemään sisältöjä lehdistönvapaudesta.
