Suomi edelleen lehdistönvapauden kärkimaa: Vikes toimii vaikeissa maissa

Demokratian rakentaminen edellyttää median vapautta. Suomalainen sananvapaus on hyvä vientituote, sanoo Vikesin puheenjohtaja.

Suomi jakaa ykköstilan Norjan kanssa Toimittajat ilman rajoja –järjestön (RSF) vuosittaisessa indeksissä. Viime vuoden tapahtumat ovat kiristäneet viranomaisten otetta mediasta arabimaissa. Syyria, Bahrain ja Jemen ovat uponneet syvälle listan pohjalle Kiinan, Iranin, Turkmenistanin, Pohjois-Korean ja Eritrean joukkoon.

Raportin mukaan vuosi 2011 oli tapahtumien vuosi. Koskaan ei tiedon vapaus ole ollut näin tiiviisti yhteydessä demokratiaan; koskaan eivät journalistit ole omalla työllään kiusanneet vapauden vastustajia niin paljon kuin viime vuonna ja koskaan ei median vapautta vastaan ole hyökätty yhtä voimakkaasti.

”Yhtälö on yksinkertainen. Kansalaisvapauksien puuttuminen ja loukkaaminen johtaa väistämättä median vapauden tukahduttamiseen. Diktaattorit pelkäävät tietoa ja kieltävät sen levittämisen erityisesti silloin kun pelkäävät sen vahingoittavan itseään,” sanoo RSF:n raportti.

Suomen, Norjan ja Hollannin kaltaisten maiden jatkuva kärkitila listalla osoittaa järjestön mielestä juuri sen, että media voi olla riippumaton vain vahvassa demokratiassa – ja demokratia tarvitsee lehdistönvapautta.

RSF:n lista osoittaa, että on turha puhua sananvapausongelmista vain kehitysmaissa. Euroopan maista Bulgariassa (80.), Kreikassa (70.) ja Italiassa (61.) on puuttunut poliittinen tahto ratkaista lehdistönvapauteen liittyviä ongelmia. Unkari putosi uuden medialain myötä rutkasti sijalle 40. USA on listalla sijalla 47.

- Myönteistä kehitystä on tapahtunut esimerkiksi Namibiassa, joka on nyt noussut 20 parhaan maan joukkoon, sanoo Viestintä ja kehitys –säätiö Vikesin puheenjohtaja Juha Rekola.

- Namibiassa median vapaus on vahvistunut ja minusta tuntuu että Vikesin tukemalla journalismin etiikkaa korostavalla prosessilla ja media-asiamiehen toimiston perustamisella on ollut merkitystä tässä.

- Tämä lista osoittaa, että suomalaiset journalistit tekevät Vikesin kautta hyvää työtä sananvapauden puolesta kaikkein vaikeimmilla alueilla.

Vikesin projektimaiden ranking RSF:n indeksissä 2011-2012:

Suomi     1
Namibia    20
Tansania    34
Nicaragua    72
Armenia    77
Nepal    106
Kirgisia    108
Tadzhikistan    122
Nigeria    126
Venäjä    142
Palestiinalaisalueet    153
Kazakstan    154
Uzbekistan    157
Azerbaidzhan    162
Burma/Myanmar    169
Turkmenistan    177

Tutkivampaa verkkojournalismia Tansaniassa

Teksti Peik Johansson

Kuvat Maggid Mjengwa ja Gasirigwa Sengiyumva

Dar es Salaamissa viime kuussa järjestetyllä tutkivan verkkojournalismin kurssilla pohdittiin, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää jutunteossa.

Kurssille osallistunut Uhuru-lehden toimituspäällikkö Noor Shija ehdotti suositun tansanialaisen keskustelusivuston Jamii Forumsin käyttämistä.

Uhuru-lehden Noor Shija ja Daily Newsin Bilham Kimati työn touhussa tutkivan verkkojournalismin kurssilla

”Toimittaja voisi laittaa keskustelupalstalle viestin, jossa hän pyytää ihmisiä kertomaan näiden kokemuksista korruptiosta sairaaloissa. Jotkut saattaisivat kertoa, kuinka vaikeaa on saada hoitoa ilman lahjuksia. Toiset taas voisivat mainita esimerkkejä siitä, kuinka joku muu sai suorastaan ensiluokkaista hoitoa maksettuaan henkilökunnalle lahjuksia.”

Noor Shijan toinen vinkki verkon tarjoamista mahdollisuuksista koski ministeriöiden määrärahojen käyttöä.

”Tansanian hallituksen verkkosivustolta löytyviä budjettipäätöksiä tutkimalla voi nähdä, miten paljon määrärahoja kullekin vuodelle on luvattu teiden ja siltojen rakennukseen, opettajien palkkaukseen tai muihin tarkoituksiin eri puolilla maata. Tämän jälkeen toimittaja voi matkustaa paikan päälle katsomaan ja keskustelemaan asukkaiden kanssa, onko määrärahat todella käytetty näihin tarkoituksiin.”

Erinomaisia juttuideoita! Siitä vaan toteuttamaan…

Aluetoimittajille kurssit swahiliksi

Vikes on järjestänyt Tansaniassa verkkojournalismin kursseja nyt jo kuuden vuoden ajan, aluksi Tumaini-yliopiston tiedotusopin laitoksella Iringassa ja viimeiset neljä vuotta eri puolilla maata yhdessä sananvapausjärjestö MISA Tanzanian kanssa.

Internetkursseille on osallistunut kaikkiaan 180 tansanialaista toimittajaa ja 150 tiedotusopin opiskelijaa ja opettajaa.

Tänä vuonna verkkojournalismin koulutushanke on edennyt jatkohankevaiheeseen. Kolmivuotisen jatkohankkeen aluksi Tansaniassa tuotettiin swahilinkielinen opetusaineisto ja järjestettiin preppauskurssi paikallisille kouluttajille.

Kesäkuussa tansanialaisten kouluttajien johdolla pidettiin ensimmäiset swahilinkieliset internetkurssit aluetoimittajille Morogorossa, Iringassa ja Dodomassa. Kurssien sisältö räätälöitiin vastaamaan maakuntakeskusten aluereportterien ja freetoimittajien tarpeita ja työoloja. Maakunnissa verkkoyhteydet ovat usein hitaat ja toimittajat pääsevät käyttämään verkkoa lähinnä maksullisissa nettikahviloissa.

Majira-lehden Imma Mbuguni ja Mwananchi-lehden Editha Majura päätoimittajien verkkokurssilla viime keväänä

Alkuvuodesta Dar es Salaamissa järjestettiin oma kurssi maan valtamedian päätoimittajille, toimitussihteereille ja paikallisten journalistikoulujen opettajille. Lokakuussa pidettiin ensimmäinen tutkivan verkkojournalismin kurssi sekä myös erillinen podcast-kurssi maan yleisradion TBC:n ja kaupallisten radioasemien tuottajille ja radiojournalisteille.

Tiedonhausta parempiin juttuihin

Olin itse kouluttajana tutkivan verkkojournalismin kurssilla. Dar es Salaamin kauppakorkeakoulun kurssikeskuksen tiloissa pidetyllä intensiivikurssilla keskityttiin tietojen hakemiseen verkosta ja juttujen tekemiseen.

Yksinkertaisten faktojen, kuten Kilimanjarovuoren korkeuden tai Suomen paikallisen suurlähetystön osoitteen löytäminen, oli useimmille osanottajille vielä helppoa, samoin kuin sen selvittäminen, kuka johtaa Englannin valioliigan maalipörssiä. Tansanialaiset ovat hulluna jalkapallon Englannin liigaan – ihmisten iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Vaikeampaa oli löytää tuoretta tietoa inflaation suuruudesta Tansaniassa, vaikka asiasta oli puhuttu samalla viikolla sanomalehtien etusivuilla. Tehtävän tarkoituksena oli harjoitella Googlen eri hakuominaisuuksien käyttöä ja haun rajaamista, viime päiviin, pelkästään uutissivustoihin tai pelkästään tansanialaisiin sivustoihin.

Kurssin aikana kirjoitettiin juttuja muun muassa Libyan tilanteesta, ugandalaisesta Herran vastarinta-armeijasta sekä aiemmin syksyllä edesmenneestä Nobel-palkitusta kenialaisesta ympäristöaktivistista Wangari Maathaista.

Oikeilla hakusanoilla etsittäessä verkosta löytyy paljon tietoa aiheesta kuin aiheesta, mutta hyvän jutun kirjoittaminen aineiston pohjalta vaatii harjoittelua. Journalistin pitäisi osata tarkastella tietoja lähdekriittisesti ja valikoida, mikä on kiinnostavaa ja olennaista tekeillä olevan jutun kannalta. Samalla pitäisi vielä muistaa, että toisten kirjoittamia juttuja ei saa kopioida.

Blogi suositumpi kuin valtalehdet

Verkkomedia on Tansaniassa edelleen suhteellisen uusi ilmiö. Kun vielä viisi vuotta sitten Tansaniassa vain yksi mediatalo julkaisi päivitettyä uutisaineistoa verkossa, tänä päivänä miltei kaikilla paikallisilla sanomalehdillä ja myös useilla sähköisillä medioilla on omat sivustonsa netissä.

Jokin kuitenkin mättää, kun viimekeväisen päätoimittajakurssin osanottajista vain yksi kertoi lukevansa paikallisia lehtiä verkosta. Yksi selitys oli se, että verkkosivuilla julkaistaan täsmälleen samat jutut kuin aamun printtilehdessä.

Tansanian suosituimpien verkkosivustojen Top 100 -listalta löytyykin vain muutama paikallinen mediasivusto: juorulehtiä julkaiseva Global Publishers sijalla 28 sekä englanninkieliset päivälehdet The Citizen ja Daily News sijoilla 70 ja 80. Valtamediaa selvästi suositumpi oli Daily Newsin kuvajournalistin Issa Michuzin blogi, jolla hän julkaisee kuvia uutistapahtumista, poliitikoista ja julkkiksista.

“On selvää, että myös valtamedian täytyy keksiä uusia keinoja uutisten esittämiseen yleisölle”, Mtanzania-lehden toimituspäällikkö Revocatus Makaranga totesi kurssin päätteeksi.

“Jos sanomalehdet haluavat säilyttää lukijansa, niiden olisi panostettava tutkivampaan journalismiin”, arvelee puolestaan Tanzania Daima -lehden toimitussihteeri Edward Kinabo.

 

Kirjoittaja on Vikesin Tansania-hankkeiden koordinaattori ja internetkoulutushankkeen kouluttaja. Tutkivan verkkojournalismin kurssilla syntynyt kurssiblogi löytyy osoitteesta misainvestigativeinternet.blogspot.com.

Yli kaksi miljoonaa euroa solidaarisuushankkeisiin

Vikes on runsaassa vuosina 2005-2010 kanavoinut konkreettisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin noin 2,1 miljoonaa euroa. Tämä on ollut mahdollista suomalaisten journalistien ja journalistijärjestöjen sekä ulkoministeriön tuella.

Vikes toteuttaa vuoden 2011 aikana yhtätoista kehitysyhteistyö- ja mediakasvatushanketta viidellä mantereella. Hankkeiden yhteenlaskettu vuosibudjetti on yli puoli miljoonaa euroa. Ulkoministeriö rahoittaa hyväksymistään hankkeista 85%, mutta yksikään hanke ei olisi toteutunut ilman journalistien omaa 15%:n rahoitusta.

Vikes hankkii omarahoitusta mm. myymällä Henrik Tikkasen grafiikanlehtiä

Tämän noin 75 000 euron omarahoitusosuuden hankimme itse eri lähteistä mm. rahankeräyksin ja myymällä taidegrafiikkaa. Journalistiliitto on delegoinut oman solidaarisuustoimintansa Vikesille ja tukee sitä journalistien solidaarisuusrahalla. Muistakin taustayhteisöistämme osa on jo budjetoinut pysyvän avustuksen Vikesille omarahoitusosuuden kartuttamiseksi. Moni toimittaja antaa myös vapaaehtoisen työpanoksensa kouluttajana, hankkeiden arvioijana tai Vikesin hallituksen jäsenenä.

Pienikin tuki, hattukeräykset ja syntymäpäivälahjoitukset auttavat paljon. Toivomme myös, että taustayhteisöissämme tartuttaisiin ajatukseen työkavereiden haastamisesta kuukausilahjoittajiksi Vikesin hankkeiden tukemiseksi.

Tukitili: Sampo 800014-71350307 * Keräyslupa ESLH-2009-07939/Tu-52

Toimisto Vilhonvuorenkatu 11 D 7, 00500 HELSINKI

Toiminnanjohtaja Marjut Helminen +358 40 5811003, marjut.helminen(a)welho.com

Vikesin hankkeet syksyllä 2011

Kaukasia

Vuoden 2011 alussa Georgiassa, Armeniassa ja Azerbaidzhanissa käynnistyi tämän maanosan kriisialueiden journalistien ja kansalais-journalistien koulutushanke. Heitä koulutetaan ja tuetaan verkostoitumaan ja tuottamaan viholliskuvista vapaata journalismia ja välttämään provosoivaa uutisointia mm. rajat ylittävän tiedonhankinnan ja yhteistyön avulla.

Aasia

Riippumattomien dokumentintekijöiden koulutus Yangon elokuvakoulussa Burmassa/ Myanmarissa rakentaa perustaa totalitarismista eroon pyrkivän yhteiskunnan journalismille.

Tutkivan journalismin tukihanke Nepalissa on avannut nuorille journalisteille mahdollisuuksia kouluttautua ja osallistua tutkivien juttujen tekoon asiantuntijoiden sparrauksessa.

Keski-Aasian journalistien ammattiliittojen rakennustyö on edennyt siihen pisteeseen, että ammatillinen järjestäytyminen ottaa tuulta paikallisesti ja valtakunnallisesti Kirgisiassa ja Tadžikistanissa. Kazakstanissa kehitys on ollut hitaampaa, mutta sielläkin on löydetty ydinjoukko toimituksista opiskelemaan edunvalvonnan ja median vapauden kysymyksiä.

Toisena hankkeena Keski-Aasiassa on sananvapautta edistävän verkoston kehittämishanke, josta vastaa kansainvälinen sananvapausverkosto IFEX. Sananvapaus-keskustelua on viritetty eri medioissa mutta myös kadunvarsijulistein ja julkisin tietoiskuin.

Afrikka

Namibian median itsesääntelyhankkeessa on yhdessä Misa-Namibian ja Editors Forumin kanssa hyväksytty paikalliset Journalistin ohjeet, perustettu mediavaltuutetun toimisto niitä tulkitsemaan ja nyt tätä toimintaa esitellään ympäri maata journalisteille ja yleisölle.

Tansanialaisten toimittajien internetkoulutus antaa uusia työkaluja paikallis- ja valtakunnallisten medioiden kollegoille. Monipuolistunut tiedonhankinta on johtanut entistä parempiin juttuihin.

Tansaniassa on Mtwara-Lindin yhteisömedia-hankkeessa asennettu tänä vuonna suomalaisten lahjoituksina saadun radiostudion laitteisto.

Nigerian ympäristötoimittajien asiantuntevat tutkivat jutut, joilla kiinnitetään huomio öljyjätin vastuuttomiin ympäristötuhoihin, rakentavat uutta suuntaa ratkaisujen etsimisessä maan ahdinkoon.

Keski-Amerikka

Nicaraguassa erinomaisesti menestynyt Karibian-meren alueen freelancereiden verkoston tukihanke jatkaa vapaiden toimittajien verkostoitumista, lisää heidän ammattitaitoaan ja työmahdollisuuksiaan. Hankkeen turvin on parannettu syrjäisten ja vähemmistökielisten alueiden journalistien asemaa ja mm. perustettu paikallinen televisioasema.

Lähi-itä

Mediaosaamisen kehittämishanke Palestiinassa yhdessä DIAK:in kanssa on tarjonnut mahdollisuuksia palestiinalaisille lisätä ammatillista osaamista ja medialukutaitoa. Hankkeen myötä myös suomalaisille opiskelijoille on tarjoutunut mahdollisuus tutustua palestiinalaisten arkeen.

Venäjä

Venäjän Karjalassa Karjalan Sanomien ulkoasu-uudistus on viittä vaille valmis. Petroskoissa on koulutettu suomenkielisiä kollegoita ja kaksi toimitusharjoittelijaa on käynyt opiskelemassa lehdentekoa Itä-Suomen maakuntalehdissä.

Suomi

Laajaa mielenkiintoa journalismin opetuksen saralla on herättänyt kaksivuotinen Kulmakivi-viestintäkasvatushanke, jonka avulla on rakennettu verkkoyliopistoon koulutuskokonaisuus journalismista kehitysmaissa. Viiden opintopisteen koulutuskokonaisuuden on suorittanut jo 120 suomalaista ja 60 tansanialaista ja ghanalaista opiskelijaa. Hankkeeseen olemme saaneet mukaan yliopistoja ja korkeakouluja Suomesta, Tansaniasta ja Ghanasta. Kaikille avoimen aineiston löytää osoitteesta http://kulmakivi.org seurataksesi uusinta kurssia, katso myös http://cornerstonejsc.ning.com

Nicaragua-projektin dokkareita Andorrassa 16.11.

Kino Andorrassa esitetään ke 16.11.2011 klo 18-19.15 Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) tuottamia nicaragualaisia dokumentteja. Esitykset järjestää Suomi-Nicaragua-seura ry.

Yhteislippu 5e. (Andorra, Eerikinkatu 11, Helsinki)

Lämpimästi tervetuloa!!

Películas:

1. La Vida Después del Viento (15 min.) cuenta sobre el huracán Felix.

2. La Vida en las Minas de Piedras (14 min.) Lleva al espectador al interior de la vida dura y desgastadora de los mineros y mineras.

3. Tawan Lakunskaa (Bahia de Bluefields, 15 min.) cuenta la historia fascinante de un pueblo nicaragüense.

4. Silak Watla (La Cárcel, 30 min) es un documental de una cárcel donde los presos esperan sus condenas.

Nepal sisällissodasta rauhaan – mitä teki media?

Suomalaisilla on mahdollisuus saada tuoretta ensi käden tietoa Nepalin ajankohtaisesta rauhanprosessista, kun tunnettu nepalilainen toimittaja Kunda Dixit käy Suomessa 14.-15.11. Viestintä ja kehitys –säätiön (Vikes) vieraana.

Kunda Dixit kertoo Nepalin sisällissodasta ja rauhanprosessista ja median roolista konfliktin jälkeisessä toipumisprosessissa ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston aulassa järjestettävässä tilaisuudessa maanantaina 14.11. klo 13.00 alkaen. (Kanavakatu 3 C, Hki)

Tilaisuus on avoin, kahvitarjoilun mitoittamista varten pyydämme ilmoittautumaan etukäteen sähköpostilla: juha.rekola@journalistiliitto.fi

Tampereella Kunda Dixit luennoi avoimessa tilaisuudessa tiistaina 15.11 klo 14.00 yliopistolla luentosalissa C6.  Lisätietoja Tampereen ohjelmasta saa: Iikka.Vehkalahti@uta.fi

Kunda Dixit on Nepali Times –lehden päätoimittaja ja kuuluu Himal-aikakauslehden kustantajiin. Hän on aikaisemmin toiminut sekä uutistoimisto IPS:n että Panos-instituutin Aasian-johtajana ja on yksi tunnetuimmista nepalilaisista journalisteista maailmalla. Kunda on myös Vikesin nepalilaisen kumppanin, tutkivan journalismin keskuksen CIJ:n puheenjohtaja.

Hän on kirjoittanut ja toimittanut kolmiosaisen kuvakirjasarjan 16 000 ihmisen hengen vaatineesta Nepalin sisällissodasta (1996-2006) ja hänen valokuvanäyttelynsä on pysyvästi esillä Katmandussa. Näyttely on kiertänyt kaikkialla Nepalissa ja kiertueesta on tehty dokumenttielokuva.

Maailma.Net: Nepalissa sisällissodan jälkeen “hiljaisuuden salaliitto”

Global.Finland.fi: Sodan kuvat rakentavat rauhaa Nepalissa

Mediaetiikkaa namibialaisittain: perjantaina 14.10. klo 14.30 Pressissä

Clement DanielsNamibian Media-asiamies Clement Daniels vierailee Suomessa 13.-14.10.2011 Viestintä ja kehitys –säätiön (Vikes) vieraana.

Daniels kertoo namibialaisesta journalismista ja journalistietiikasta Pressiklubilla (Rautatieasema, ravintola Pullman Barin takakabinetti II krs.) perjantaina iltapäivällä 14.10. klo 14.30 – 16

Namibiaan perustettiin marraskuussa 2009 Suomen Julkisen sanan neuvostoa vastaava Media-asiamiehen toimisto, jota johtaa osa-aikaisena juristi Clement Daniels. Vikes on ollut tukemassa hanketta vuodesta 2007 saakka Namibian Media-instituutin kautta.

Daniels osallistuu torstaina 13.10. aamupäivällä IPS:n ja IOM:n kansainväliseen seminaariin ja tapaa iltapäivällä JSN:ssä suomalaisen kollegansa Risto Uimosen. Perjantaina aamupäivällä hän on tavattavissa myös Journalismin päivillä Messukeskuksessa, puheenvuoro klo 13-13.15 Speaker’s cornerissa.

Tiedustelut ja haastattelupyynnöt: Juha Rekola (040 512 0036 / juha.rekola@journalistiliitto.fi )

Media-asiamiehen verkkosivut:  http://mediaombudsmannamibia.org/

VIKESin hanke purkaa ennakkoluuloja Kaukasuksen konfliktialueilla

Nuoret toimittajat perehtymässä Kaukasuksen konflikteihin ja naapuriensa näkökulmiin

Teksti ja kuvat: Salla Nazarenko

Matka Armenian pääkaupungista Jerevanista itsenäiseksi julistautuneeseen Vuoristo-Karabahiin kestää kuusi tuntia serpentiinitietä pitkin. Kun taitamme matkaa pikkubussilla, joudumme vähän väliä pysähtymään, kun joku nuorista toimittajista voi pahoin. Matka konfliktialueelle vaatii uhrauksia, välillä varsin kirjaimellisesti.

Matkamme liittyy VIKESin sekä georgialaisen toimittajajärjestö GO Groupin yhteishankkeeseen nimeltä Kaukasuksen kohtauspaikka. Tämän hankkeen perusajatus on koota ryhmiä nuorista toimittajista ja kansalaisjournalisteista ja tutustuttaa heidät Kaukasuksen konflikteihin. Kaukasus on konfliktien repimää, ja erityisesti nuoret toimittajat eivät tiedä naapurimaistaan mitään.

Samalla ennakkoluuloja ja stereotypioita puretaan, kun journalistit tapavat kollegoja rintamalinjojen toiselta puolen.

Vuoristo-Karabahin alue oli armenialaisenemmistöinen autonomia Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan sisällä. 1980-luvulla karabahilaiset alkoivat vaatia liittämistä Armenian neuvostotasavaltaan.  Tilanne johti etnisiin kiistoihin armenialaisten ja azerien välillä ja Neuvostoliiton hajottua täysimittaiseen sotaan.  Vuonna 1991 Vuoristo-Karabah julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi. Armenia ja Azerbaidžan eivät ole solmineet rauhansopinusta ja maiden välillä jatkuu jäätynyt konflikti. Tuhansia sotilaita on kuollut rajavälikohtauksissa vuoden 1994 jälkeen.

VIKESin matkalaiset tutustuivat Vuoristo-Karabahin konfliktiin eri näkökulmista. He tapasivat de facto valtionjohtoa, kansalaisjärjestöaktivisteja, miinanraivaajia sekä matkustivat kyliin ja kaupunkeihin, vierailivat maatilalla ja kaivoksessa keskustellen tavallisten karabahilaisten kanssa. Mukana oli toimittajia Georgiasta, Armeniasta, Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta. Azerbaidžanilaisia oli kutsuttu mukaan myös, mutta journalistit kieltäytyivät matkasta itse. Vuoristo-Karabah on punainen vaate Azerbaidžanin johdolle, ja siellä vierailu on poliittisesti tulenarkaa, jopa riski journalisteille.

”Seuraavaksi täytyy käydä Azerbaidžanissa, jotta tilanteesta saa täydellisen kuvan”, abhasialaistoimittaja Izida Tšvania pohtii.
”Se tuli selväksi, että rauhanneuvotteluissa ei ole mitään edistystä. Erityisen huonoa on se, että Vuoristo-Karabah ei ole osapuolena neuvotteluissa”.

”Mielenkiintoista on etsiä yhtäläisyyksiä omaan konfliktiimme ja sen ratkaisuyrityksiin.”

Tapaamisten välillä journalistit keskustelevat intensiivisesti, ja kuten nuoret kaikkialla: nauravat,  vitsailevat ja laulavatkin. Georgialaiset laulut ovat tuttuja ossetialaisille, ossetialaiset tanssit georgialaisille. Ei uskoisi, että alueiden välillä on ollut kaksi sotaa 20 vuoden sisällä ja että toimittajien joukossa on monta kertaa kotinsa menettäneitä.

”Näiltä matkoilta saa tietoa, jota ei netistä löydy”, georgialainen Sopho Bukia pohtii.
”Faktatietojen lisäksi aistimme ilmapiiriä, asioita joita ei muiden jutuissa lue. Ja tietenkin kontakteja. Jos tarvitsen tietoa Abhasiasta tai Etelä-Ossetiasta, minulla on kenelle soittaa.”

Ja kuten kaikkialla maailmassa, sosiaalinen media on myös Kaukasuksella tärkeä. ”Löydä minut Facebookista!” journalistit huikkaavat toisilleen matkan päättyessä jälleen Jerevaniin. Moni matkalainen on jo julkaissut ensimmäiset juttunsa nettisivuilla, ja lisää tuotetaan koko ajan.

”Minä tein lyhyen reportaasin Jerevanista, ja sain paljon kiitosta”, georgialainen Malhaz Tškadua  sanoo.
”Moni georgialainen ei ole koskaan käynyt naapurimaa Armeniassa, ja itsellenikin Jerevan oli positiivinen yllätys. Yhteiskuntamme ovat ennakkoluulojen varassa, ja se on surullista.”

Iltapuheissa mieleen tulee jopa yhteinen Kaukasus. Nuorten toimittajien on vaikea ymmärtää, miksi yhdentyvän Euroopan naapurissa elää piikkilankojen ja miinakenttien viiruttama alue – alue, jonka asukkailla on paljon yhteistä.
”Sodassa ei ole voittajia, pelkkiä häviäjiä”; toimittajat myöntävät.
”Ehkäpä joku päivä myös valtionjohtomme sen ymmärtää, ja tänne syntyy meidän oma Schengen-alueemme: passiton ja rajaton vapaan liikkuvuuden vyöhyke”.
Siihen on Kaukasuksella vielä pitkä matka, mutta tätä toimittajaryhmää katsoessaan siihen melkein uskoo.

Rankaisemattomuus puhuttaa maailman sananvapausjärjestöjä

Venäläistoimittaja Anna Politkovskajan murhajuttu sai uuden käänteen toukokuun viimeisenä päivänä, kun murhasta epäilty mies pidätettiin. Tämä ei sinänsä vielä merkitse mitään; epäilty itse vakuuttelee syyttömyyttään, ja Politkovskajan omaiset muistuttavat, että murhaajan löytämistäkin tärkeämpää on löytää murhan tilannut taho.

IFEXin johtaja Annie Game (oikealla) ja venäläisen Centre for Journalism in Extreme Situations'n pomo Olga Kravtsova.

Politkovskaja ei ole yksin. Tällä hetkellä maailmassa on ratkaisematta 251 toimittajamurhaa. Ratkaisemattomuus on samalla rankaisemattomuutta. Asiaan on ehdottomasti puututtava, muistutti maailman sananvapausjärjestöjen verkoston IFEXin maailmankokous Beirutissa kesäkuun alussa.

Eräs IFEXin näkyvistä jäsenistä, yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists, julkisti kesäkuun ensimmäisenä uudenlaisen sananvapaustilaston, rankaisemattomuusindeksin. Indeksistä löytyvät kaikki maailman maat, joissa tapahtuu ratkaisematta jääviä toimittajamurhia.

”Toimittajien tarkoituksellinen murhaaminen toimii viestinä muille, pitäen huolen siitä, että arkaluontoiset aiheet eivät vuoda julkisuuteen”, CPJ:n johtaja Joel Simon sanoi konferenssissa.

Yli 40 prosenttia murhatuista toimittajista oli saanut tappouhkauksia. IFEXin jäsenjärjestöt uskovatkin, että jos viranomaiset kaikkialla maailmassa ottaisivat uhkat vakavasti, murhia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Rankaisemattomuusindeksin huipulta löytyvät Irak, Somalia ja Filippiinit. Näissä maissa toimittajien tarkoituksellisia murhia tapahtuu vuosittain paljon, ja suuri määrä jää ratkaisematta. Suurin riski tulla murhatuksi on paikallisilla toimittajilla; kansainvälisten kirjeenvaihtajien työ on paikalliskollegojen arkeen verrattuna varsin turvallista.

IFEXin jäsenjärjestöt nimittivät marraskuun 23. päivän kansainväliseksi rankaisemattomuuden päiväksi, jolloin selvittämättömiä toimittajamurhia nostetaan esiin eri puolilla maailmaa.

Sananvapausjärjestöjen verkoston International Freedom of Expression EXChangen maailmankokous pidettiin Beirutissa touko-kesäkuun vaihteessa. Kokoukseen osallistui satoja sananvapausaktivisteja, journalisteja ja rahoittajajärjestöjen edustajia eri puolilta maailmaa. Rankaisemattomuuden lisäksi kokouksessa käsiteltiin mm. internetin uusia uhkia journalisteille, Unkarin medialakitilannetta, journalistietiikkaa sekä sananvapauskampanjoita.

VIKES on tukenut IFEXin työtä Tunisiassa, Afrikassa ja Nepalissa vuosina 2007-2009 sekä Keski-Aasiassa vuosina 2009 – 2011.

Lisätietoa:

IFEXin nettisivu www.ifex.org

IFEXin maailmankonferenssin blogi https://ifexgm2011.wordpress.com/

Committee to Protect Journalists’n rankaisemattomuusindeksi

http://cpj.org/reports/2011/06/2011-impunity-index-getting-away-murder.php

Palestiinalainen journalismi sopeutuu konfliktiin

PNN-uutissivuston päätoimittaja Fadi Abu Sada Vikesin vieraana

 
Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) Journalismi Palestiinassa -seminaari Helsingissä 7. joulukuuta 2010 vei osallistujansa hetkessä toimittajan työn olennaisimpiin ongelmiin Lähi-idässä.
Seminaarin pääalustajana oli Palestine News Networkin (PNN) johtaja, päätoimittaja Fadi Abu Sada. Mielenkiintoisia puheenvuoroja kuultiin myös Diakonia ammattikorkeakoulun Turun yksikön (Diak) opiskelija- ja opettajavaihdossa Beetlehmin yliopistossa olleiden nuorten suomalaisten kokemuksista.
Seminaarin keskeinen viesti oli, että journalismi Palestiinassa ei ole pelkästään raportointia kipeästä Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista vaan myös arkipäivän elämästä kertomista. Palestiinassa journalismi – kuten muukin elämä – on joutunut sopeutumaan pitkään jatkuneeseen konfliktiin.

Vikesin projekti apua ja sillan rakentamista

Seminaari liittyi Vikesin rahoittamaan Turun Diakin ja Betlehemin yliopiston projektiin, jolla järjestetään mediakasvatusta palestiinalaisille.
Diak on jo yli kymmenen vuoden ajan antanut palestiinalaisille mediakoulutusta. Viimeiset viisi vuotta tätä työtä on tehty 2005 perustetun Vikesin  tukemana.
Vikesin toiminnanjohtaja Marjut Helminen sanoo, että Palestiina-projekti on oivallinen ja käytännöllinen tie tarjota suomalaisille nuorille viestinnän opiskelijoille mahdollisuus tutustua Lähi-idän keskeisimmän kriisipesäkkeen problematiikkaan ja alansa opetukseen ja opiskelijoihin siellä.
– Tällaiset projektit ovat myös siltojen rakentamista eri maiden ja kulttuurien välille.

teksti ja kuvat: Jouko Huru

Fadi Abu Sada vieraili Helsingin jälkeen myös Turussa, siellä erityisesti Diakin vieraana.Palestiina seminaari Fadi Abu Sadan ja Marjut Helminen

Seminaarista, sen vieraista ja aiheista lisää tällä sivustolla:

Päätoimittaja Fadi Abu Sadan haastattelu: Pelstiinassa vaikea olla riippumaton journalisti

Nuoret suomalaistoimittajat Palestiinassa: Työ Palestiinassa avaa silmät

Palestiinassa vaikeaa olla riippumaton journalisti

Teksti ja kuvat: Jouko Huru

Fadi Abu Sada - Palestine News Network

Palestine News Network -sivuston (PNN) päätoimittaja Fadi Abu Sada liehuttaa Lähi-idässä harvinaisen vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen lippua

Päätoimittaja Fadi Abu Sadan, 35, johtama Palestine News Network (PNN) on Palestiinan ensimmäinen ja merkittävin riippumaton uutissivusto. Sen toimitus sijaitsee Länsirannalla Betlehemissä.

PNN aloitti vuonna 2002. Se tuottaa omia tekstiuutisia ja reportaaseja sekä televisio- ja radio-ohjelmia. Se tarjoaa uutis- ja reportaasipalveluita Palestiinaan ja lähialueen maihin, kuten Libanoniin, Jordaniaan, Syyriaan ja Egyptiin. PNN myy uutispalvelujaan myös kansainvälisille mediataloille, esimerkiksi saksalaiselle Deutsche Wellelle ja alankomaalaiselle Dutch Radiolle.
– Yksi merkittävä toimintasektori on puhelinverkossa tapahtuva mobiiliviestintä. Palestiinalaisia on kaikkialla, joten mobiiliviestinnälle on kysyntää.

Köyhille uutisia ilmaiseksi, länteen rahasta

PNN toimittaa materiaaliaan arabiaksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi, tulevaisuudessa myös espanjaksi. Betlehemin toimituksessa työskentelee kymmenen journalistia. Muualla Länsirannalla ja Gazassa  toimii vielä yhteensä kahdeksan kirjeenvaihtajaa.
Uutispalvelujaan PNN jakaa ilmaiseksi Palestiinassa ja myös eräille ympäristövaltioiden kansallisille medioille. Länsimaisten medioille palvelut ovat maksullisia.
Rahan hankintaa tärkeämpänä Abu Sada pitää vapaata tiedonvälitystä ja totuudessa pysymistä.
PNN rahoittaa osittain toimintaansa länsimaisten järjestöjen avulla. Pääasiallisia rahoittajia ovat EU, unkarilais-amerikkalaisen miljardööri George Sorosin säätiöiden rahoittama OSI (Open Society Institute) ja yhdysvaltalainen USAID (The United States Agency for International Development).

Riippumattomuudesta ongelmia

Abu Sada ei peittele palestiinalaisten keskinäisiä riitaisuuksia, jotka aiheuttavat paljon päänvaivaa riippumattomalle journalistiselle työlle. Länsirantaa hallitsee El Fatah ja Gazaa Hamas.
Hamasin vastustajaksi leimattu PNN ei voi toimia avoimesti Gazassa, vaan sen reportterit työskentelevät siellä nimettöminä tai peitenimillä ikään kuin muiden medioiden edustajina. Tällä hetkelläkin Gazassa on pari PNN:lle töitä tehnyttä toimittajaa pidätettynä hallituksen vastaisen journalismin vuoksi.
Riippumattoman median olemassaolo ja toimintamahdollisuudet eivät ole itsestään selvyys Lähi-idässä. Abu Sada kertoo, että riippumaton media joutuu toiminnassaan suurempiin tiedonlähdeongelmiin kuin erilaisten poliittisten tahojen tiedotuskanavana toimivat mediat.
Abu Sadan mukaan PNN on kuitenkin jo saavuttanut kansainvälistäkin tunnustusta riippumattomuudestaan.
– Tähtäämme alueen johtavaksi kansainväliseksi uutislähteeksi. Toimimme yleisten riippumattomien medioiden tapaan, joiden lähteet on todennettavissa ja tarkistettavissa. Tässä olemme jo saavuttaneet luottamusta.
Silti kansainväliset mediatalot siteeraavat Abu Sadan mielestä vieläkin aivan liian usein pelkästään israelilaisia lähteitä vaikka uutisoivat Palestiinasta. Hän näkeekin tärkeäksi yhteistyön kehittämisen alueella olevien kansainvälisten mediatalojen reporttereiden kanssa.

Uutisvaihtoa myös israelilaisten kanssa

Konstit ovat monet, kun riippumaton media hankkii tietojaan ja julkaisee niitä. Abu Sada kertoo, että tavatonta ei ole uutisten ensijulkaisijan siirtäminen muualle ja sitten sen referoiminen uudestaan PNN:ssä. Siirtotemppua käytetään keskenään riidoissa olevien Gazan ja Länsirannan palestiinalaisalueiden sekä Palestiinan ja israelilaisten medioiden välillä.
Siirtotemppua ja referointia tarvitaan, kun raportoidaan jomman kumman palestiinalaisalueen johtoa kritisoivia uutisia tai kannanottoja.
– Gazassa voimme julkaista El Fatahiin kriittisesti suhtautuvia raportteja. Samoin tietenkin Länsirannalla Hamasia kritisoivia.
Eräät israelilaisetkin mediat tekevät siirto- ja referointiyhteistyötä PNN:n kanssa. Israelilaismedian on Abu Sadan mukaan joskus turvallisempaa referoida oman hallituksensa kritisoinnissa palestiinalaislähteitä.
Abu Sada pitää tärkeänä, että journalistien työn hankaloittamisesta sekä Gazassa ja Länsirannalla että Israelissa uutisoidaan. Siksipä hän on puolustanut Länsirannalla vaikeuksiin joutuneita Hamasia kannattavia gazalaistoimittajia, vaikkei pidä heidän tuotoksistaan.

Tavallinen elämä jää konfliktin varjoon

Abu Sada tähdentää, että PNN ei pyri olemaan pelkästään uutistoimisto, joka raportoi vain konflikti- ja väkivaltauutisia.
– Me pyrimme koko ajan kertomaan tavallisesta elämästä raportoivilla olosuhteisiin nähden positiivisilla reportaaseilla konfliktin varjoon jäävästä elämästä. Elämän on jatkuttava konfliktista huolimatta. Ihmisten on selvittävä arkipäivän ongelmistaan tavalla tai toisella. Siitä elämästä haluamme kertoa.
– Teimme vastikään esimerkiksi reportaasin eräästä vanhasta palestiinalaismiehestä, joka on perustanut suklaatehtaan. Hän myy nyt suklaata arabimaihin ja jopa Eurooppaan. Tämä on fantastinen tarina. Tällaisia tarinoita me haluamme myös kertoa.

Abu Sada arvostelee kansainvälisen median antamaa kuvaa Palestiinasta, jonka näyttäytyy useimmiten verisenä  taistelutantereena ja pakolaisleireinä.
– Palestiinassa on kuitenkin koko ajan vaikeuksista huolimatta myös korkeatasoista kaupunkilaista kulttuurielämää ja sivistystoimintaa. Palestiinassa toimii muun muassa useita tasokkaita yliopistoja.

PNN:n englanninkieliset sivut: http://english.pnn.ps/index.php
Fadi Abu Sadin englanninkieliset sivut: http://english.fadisite.com/

Fadi Abu Sadin haastattelu Golbal Finland verkkolehdessä: Palestiina elää kahdella taajuudella (http://maailma.net/frameset/244171)

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.