Uusia hankkeita vuodelle 2010

Vikes sai vuodenvaihteessa ulkoministeriöltä päätöksiä uusien hankkeiden rahoituksesta vuonna 2010.

Kokonaan uusia hankkeita ovat tutkivan journalismin tukihanke Nepalissa ja yhteisömediahanke Mtwara-Lindin provinssissa Tansaniassa. Nicaraguassa erinomaisesti menestynyt Karibianmeren alueen freelancereiden verkoston tukihanke sai kahden vuoden jatkorahoituksen. Keski-Aasiassa sananvapaustyötä jatketaan yhdessä kansainvälisen sananvapausverkosto Ifexin kanssa.

Vikesin vanhoista yhteistyöhankkeista jatkuu mediaosaamisen kehittämishanke Palestiinassa yhdessä DIAK:in kanssa. Keski-Aasian journalistien ammattiliittojen rakennustyö jatkuu vielä vuoden, Namibian median itsesääntelyä, tansanialaisten toimittajien internet-koulutusta ja nigerialaisten ympäristötoimittajien kursseja sekä riippumattomien dokumentintekijöiden Yangon Film Schoolia Burma/Myanmarissa tuetaan vielä alkaneenvuoden ajan.

Lähialueyhteistyön hankepäätökset Venäjälle saadaan myöhemmin.

Vikesin hankkeiden vuosibudjetti on hieman yli puoli miljoonaa euroa. Ulkoministeriö rahoittaa 85 prosenttia ja loput Vikes kerää itse eri lähteistä, rahankeräyksin ja myymällä taidegrafiikkaa. Hankkeita tuetaan myös Journalistiliiton solidaarisuusrahastosta.

Tukitili:Sampo 800014-71350307

Keräyslupa ESLH-2009-07939/Tu-52

Nicaraguan syrjäseuduilla pantiin pystyyn tv-kanava suomalaisten avulla.

Journalisti 18/2009 • 22.10.2009

Kimmo Lehtonen

”Buenas noches, tihmia yamni, good evening.”

Näin alkoi Nicaraguan ensimmäinen suora kolmikielinen television uutislähetys, espanjaksi, miskitoksi ja kreoliksi.

Lähestys oli monella tapaa historiallinen. Se lähetettiin Bilwin kaupungista, Nicaraguan pohjoiselta autonomiselta alueelta. Nicaragualainen media on keskittynyt lähes yksinomaan pääkaupunki Managuaan.

Bilwissä tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Canal 7 syntyi paikallisten toimittajien aloitteesta. He onnistuivat neuvottelemaan paikallisen kaapeliverkkoyhtiön kanssa yhden kanavan käyttöoikeudet itselleen edullisesti muutaman kuukauden kokeilujakson ajaksi.

Kaapeliyhtiö Bilwinet tarjosi Canal 7:lle ilmaisen kaapeliyhteyden vaalien ääntenlaskupaikalle.

Apua tuli myös Suomesta. Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes antoi logistiikkapua ja vei paikalle asiantuntijan, joka avusti vaaliviikonlopun lähetysten tuotantosuunnittelussa.

”Ammatillisen osaamisen laajentamiselle Nicaraguassa on tarvetta ja kysyntää. Maasta löytyy myös runsaasti aiheita hyville tv-dokumenteille”, sanoo kouluttajaksi saapunut Pertti Pesonen, Yleisradion toimittaja, joka on vieraillut Nicaraguassa monta kertaa 1980-luvulta lähtien.

Pesosen reseptit nicaragualaisille ovat selkeät: Lisää väkeä, lisää rahaa ja parempi kalusto. Ja lisää ammattitaitoa.

Vikesin hanke Nicaraguassa alkoi jo puolitoista vuotta sitten tv-toimittajien peruskoulutuksella. Työpajoissa paikalliset toimittajat ovat tehneet dokumentteja muun muassa hurrikaani Felixin tuhojen jälkihoidosta sekä Bluefieldsin lahden ekologisesta kriisistä. Vikesin tuen avulla tuotettuja dokumentteja on esitetty maan katsotuimmassa ajankohtaisohjelmassa Esta Semana.

Hankkeessa ovat mukana tv-toimittajien lisäksi myös autonomisten alueiden radiotoimittajat. Heille on järjestetty viisi työpajaa, joihin on osallistunut yhteensä 36 toimittajaa, kymmenestä eri kunnasta.

Canal 7:n tulevaisuus on avoin. Toiminta pitäisi kyetä rahoittamaan paikallisen mainosrahan turvin. Markkinat yksityissektorilla ovat hyvin rajalliset. Mutta muitakin mahdollisuuksia on: Vikesin avustamana Canal 7 on käynyt mm. keskusteluja yhteistyömahdollisuuksista YK:n väestörahaston UNFPAn kanssa, jolla on käynnissä mittavia tiedotushankkeita alueella.

”Kaikki munat on nyt laitettu yhteen koriin. Olemme päättäneet taistella, että tämä ei jää pelkäksi yritykseksi”, sanoo kanavan ykkösankkuri Jerry López. Hän juonsi aiemmin yhtä Bilwin kaapeliohjelmien katsotuinta talkshowta.

Rahavirtojen löytämisen lisäksi kanavan tulisi myös virallistaa asemansa, hankkia rekisteröinti ja muut pakolliset luvat sekä solmia Bilwinetin kanssa vuokrasopimus pidemmäksi ajaksi.

Siinä riittää pelkkää paperisotaa kuukausiksi eteenpäin.

Ympäristöjournalismi yleistyy Nigeriassa

Ympäristöjournalismin kurssin osanottajat ryhmäkuvassa Port Harcourtissa

Teksti ja kuvat: Kari Rissa

”Kriittisten ympäristöjuttujen määrä lehdissä on selvästi kasvanut. Pyrimme yhä enemmän liittämään ympäristönäkökulman mukaan myös yritystoimintaa ja maataloutta koskeviin juttuihin”, toteaa Financial Standard ‑lehden toimittaja Ugochukiva Chinveziri.

Ympäristöasiat ovat alkaneet kiinnostaa toimittajia Nigeriassa yhä enemmän. Useimmilta toimittajilta puuttuu kuitenkin riittävä perustieto ympäristöasioista.

Viestintä ja kehitys ‑säätiö Vikes toteuttaa Nigeriassa kolmivuotista hanketta, jolla pyritään nostamaan paikallisten toimittajien tiedon ja osaamisen tasoa ympäristöjournalismissa.

Toimittajien ympäristökurssitus alkoi keväällä 2009 kolmipäiväisellä koulutustilaisuudella Lagosissa. Toinen koulutustilaisuus järjestettiin syyskuussa Port Harcourtissa. Ensimmäisen vuoden kursseille on osallistunut yhteensä 30 journalistia.

Kursseja on luvassa vielä neljä lisää vuosina 2010 ja 2011.

Toimittajakurssien käytännön järjestäjänä Nigeriassa toimii Environmental Rights Action ‑järjestö (ERA).

Ympäristöjournalismin haasteet Nigeriassa

Kaasun loimutus on öljyntuotannon pahin yksittäinen ympäristöongelma Nigeriassa.

Ympäristöjournalismin haasteet ovat Nigeriassa suurempia kuin meillä täällä Suomessa: tietoa ei saa helposti, tilastot ovat useimmiten salaisia, yritykset vahtivat omia etujaan tiukasti. Poliiseja on joka puolella vahdissa konepistoolit tanassa, valokuvaaminen on hankalaa.

Toimittajia on aina silloin tällöin myös pidätetty, eritoten jos he ovat kirjoittaneet aroista asioista, joiden on tulkittu liittyvän maan turvallisuuteen.

Nigerian suurimmat ympäristöongelmat liittyvät saastepäästöihin ja onnettomuuksiin. Erityisesti öljyntuotanto aiheuttaa laajoja ympäristötuhoja. Vanhoista rikkinäisistä putkista pääsee vuotoja maahan ja pohjavesiin. Öljypumppujen vieressä liekitetään maakaasua yötä päivää. Poltto saastuttaa ilmaa ja aiheuttaa merkittäviä hiilidioksidipäästöjä.

Ympäristöasioista kirjoittavia toimittajia on ollut Nigerian lehdissä ja sähköisissä tiedotusvälineissä vasta muutamia vuosia.

Nigerialaisten toimittajien ympäristötiedon taso on tällä hetkellä verraten vaatimaton. Taustatietoa puuttuu ympäristöasioiden ekologisista, lainsäädännöllisistä ja taloudellista kytköksistä. Vikesin rahoittama toimittajakoulutus pyrkii nostamaan ja syventämään ympäristöasioista kirjoittavien toimittajien osaamista juuri näillä alueilla.

Kurssin ohjelma ja luentojen sisältö

Port Harcourtin kurssin ensimmäisenä päivänä ERA:n toiminnanjohtaja Nnimmo Bassey esitteli kurssilaisille ympäristöhaasteita: öljyn aiheuttamaa ympäristön saastumista sekä myös globaaleja ympäristöongelmia.

CEDSI-järjestön maajohtaja Mina Ogbanga kertoi, miten uudet sosiaaliset mediat ja internet voivat olla hyödyksi ympäristöasioiden raportoinnissa.

Ympäristöjournalismin käytännön haasteista ja tiedonhankinnan vaikeuksista puhuivat Nation-lehden päätoimittaja Akanimo Sampson ja 232Next-lehden varapäätoimittaja Wale Fatade, joka myös veti ryhmätöitä. Molemmat korostivat ruohonjuuritasoisen ihmisläheisen ympäristöjournalismin tarpeellisuutta.

Ryhmätyöt osoittivat, että nigerialainen ympäristöjournalismi painottuu tällä hetkellä saasteiden ja myrkkyjen aiheuttamiin ongelmiin sekä maankäyttökiistoihin. Toinen ryhmä päätti tehdä juttu- ja kuvitussuunnitelman myrkyllisten jätteiden aiheuttamista ympäristöpäästöistä ja toinen rakennusten purkamisen aiheuttamista ongelmista.

Toisena kurssipäivänä Citizens Centerin johtaja Nurudeen Ogbara esitteli Nigerian ympäristölainsäädännön tilaa ja ongelmia. Hän totesi sen olevan erittäin puutteellista ja kehittymätöntä.

Richard Akinola Centre for Free Speech ‑järjestöstä valotti sananvapauslainsäädännön ongelmia Nigeriassa. Hän kertoi, että periaatteessa Nigeriassa on sananvapaus, mutta maan turvallisuuden varjolla viranomaiset voivat puuttua lehtikirjoitteluun ja rajoittaa esimerkiksi ympäristötietojen antoa.

Suomalainen näkökulma koulutuksessa

Itse pidin kurssilla kaksi ennakolta valmisteltua esitelmää sekä useita kommenttipuheenvuoroja muiden esiintyjien alustusten jälkeen käydyissä keskusteluissa.

Molemmat esitelmät herättivät runsaasti keskustelua. Kysymyksiä esitettiin mm. suomalaistoimittajien työtavoista, tiedonsaantimahdollisuuksista, koulutuksesta ja korruptiosta.

Esittelin kurssilla myös suomalaisen Ympäristötoimittajat ry:n toimintaa ja kannustin nigerialaistoimittajia verkostoitumaan.

Kurssilaiset olivat hyvin innostuneita. Osalla oli suorastaan palava halu tarttua ongelmiin ja kirjoittaa terveellisemmän ja turvallisemman ympäristön puolesta. Kaikkien alustusten jälkeen käytiin erittäin vilkasta keskustelua.

”Nyt vasta huomaisin, kuinka paljon enemmän pitäisi kirjoittaa ympäristöasioista. Vähän on huono omatunto, että ympäristöasiat eivät ole lehdessä olleet tarpeeksi näkyvästi esillä”, päätoimittaja Akanimo Samson murehti.

Kirjoittaja on Ympäristötoimittajat ry:n puheenjohtaja. Hän oli suomalaisena kouluttajana mukana Vikesin ympäristöjournalismin kurssilla Port Harcourtissa Nigeriassa syyskuussa.

ERA:n toiminnanjohtaja Nnimmo Bassey esitteli kurssilla paikallisia ja globaaleja ympäristöhaasteita.

Verkko-oppia Victoriajärven rannalla

verkko-oppia Victoriajärven rannalla

St. Augustinen yliopiston tiedotusopin opettaja Getrude John teki internetkurssin harjoitustyötä viime viikolla Mwanzassa. Vikesin hankkeissa on järjestetty verkkokoulutusta tansanialaisille journalisteille vuodesta 2006.

Teksti: Peik Johansson

Kuva: Victor Maleko

Vietin viime viikon Tansaniassa Mwanzan kaupungissa Victoriajärven rannalla, missä olin kouluttajana paikallisille aluetoimittajille ja sikäläisen yliopiston tiedotusopin opettajille järjestetyllä internetkurssilla.

Kurssi oli osa suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön, eli Vikesin kehitysyhteistyöhanketta. Vikesin koulutushankkeessa on aiemmin järjestetty verkon käytön intensiivikursseja valtamedian journalisteille ja päätoimittajille maan suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa. Tällä kertaa kohderyhmänä olivat ensimmäistä kertaa maakuntien toimittajat.

Innostus oli sen mukainen. Parillekymmenelle osanottajalle oli selvästi suuri kunnia päästä mukaan tällaiselle harvinaiselle kurssille.

Kehitysmaan syrjäseutujen kollegojen motivaatiota eivät vähentäneet edes päivittäiset katkot verkkoyhteydessä. Jatkuvasti toiminnassa oleva laajakaista on suurimmalle osalle tämänkin alan ammattilaisista edelleen kaukainen unelma.

* * *

Kurssille osallistuneet journalistit kertoivat käyttäneensä internetiä aiemmin lähinnä sähköpostien lähettämiseen sekä ulkomaanuutisten lukemiseen BBC:n, Voice of American tai Saksan radion ulkomaanpalvelun Deutsche Wellen suahilinkielisiltä uutissivuilta. Pienten paikallisradioasemien ulkomaan aiheet poimitaan yleensä suoraan näistä lähteistä.

Muuten internetin käyttöä ei toimituksissa juuri rohkaista. Mwanzassa päämajaansa pitävällä valtakunnallisella Star TV:llä on parisataa työntekijää, mutta uutistoimituksessa on vain kaksi tietokonetta kytkettynä verkkoon.

Tv-kanavan toimituksessa internetiä käyttävät etupäässä urheilutoimittajat, jotka vierailevat kansainvälisillä jalkapallosivustoilla etsimässä tuoreita uutisia Englannin valioliigasta. Brittiläiset jalkapallojoukkueet ovat Tansaniassa suuren kansan viihdettä.

”Olin hieman yllättynyt siitä, etteivät paikalliset toimittajat juuri seuraa kotimaisia sanomalehtiä verkon kautta”, paikallisen St. Augustinen yliopiston tiedotusopin opettaja Gertude John kirjoitti kurssin aikana avattuun blogiinsa.

”Työnantajien tulisi aktiivisesti tukea journalistejaan hyödyntämään internetiä, jota nämä voisivat tuottaa kriittisempiä ja analyyttisempiä juttuja.”

* * *

Verkkomediat ovat kuitenkin yleistymässä kovaa vauhtia. Kun vielä kolme vuotta sitten Tansaniassa vain yksi mediatalo julkaisi päivitettyä uutisaineistoa verkossa, tänä päivänä internetin välityksellä voi lukea yli pariakymmentä paikallista sanomalehteä englanniksi ja suahiliksi, uusimpina tulokkaina kaksi urheilu-uutisiin erikoistunutta sanomalehteä.

Mwanzassa toimivan Radio Free African sivustoilla voi myös kuunnella päivän radiouutiset – mikäli verkkoyhteys on riittävän nopea.

Tansaniassa on tänä päivänä myös kymmeniä aktiivisia bloggaajia. Suosituimpien blogien kävijämäärät voivat olla jopa suurempia kuin monien sanomalehtien levikit.

Aiemmalla Vikesin internetkurssilla mukana ollut päivälehti Daily Newsin toimittaja Jiang Alipo ylläpitää blogia, jolla hän julkaisee lukijoiden lähettämiä kuvia vauvoista ja pienistä lapsista. Viihdesivusto Darhotwire.comin toimittajan Shamim Mwashan blogissa voi ihmetellä paikallisen muotiliikkeen uusimpia naisten juhlakenkiä. Dar es Salaamissa asuva kenialainen englanninkielenopettaja taas raportoi blogissaan albinojen tilanteesta Tansaniassa.

* * *

Tansanian kaltaisessa maassa, jossa etäisyydet ovat pitkät ja tiet maaseudulla usein huonossa kunnossa, verkkomedia voi kohentaa etenkin syrjäseutujen asukkaiden mahdollisuuksia seurata tapahtumia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja osallistua keskusteluun yhteisistä asioista.

Paperille painetut sanomalehdet tulevat kaukaisempiin kyliin usean päivän viiveellä, jos koskaan, ja paikalliset radioasemat taas keskittyvät usein musiikinsoittoon.

Jotta internetin tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin kunnolla hyödyntää, verkon käytön pitäisi kuitenkin olla nykyistä edullisempaa ja verkon tulisi tarjota tavallisille ihmisille relevanttia tietoa suahilin kielellä. Tässä on haastetta Tansanian uudelle digisukupolvelle.

Eräs tärkeä innovaatio olisi mahdollisuus tulostaa viranomaislomakkeita suoraan ministeriöiden tai valtion virastojen verkkosivuilta, mikä voisi helpottaa ihmisten elämää suuresti.

Verkkopankit toimivat nykyään Tansaniassakin, mutta niiden suosio ei ole juuri kasvanut sen jälkeen kun paikallinen matkapuhelinoperaattori toi markkinoille tekstiviestillä toimivan rahansiirtopalvelun.

* * *

Viime viikon verkkokurssin opetussisältö pyrittiin suunnittelemaan mahdollisimman käytännönläheiseksi. Osanottajat tekivät koko viikon ajan erilaisia harjoituksia, joissa haettiin yksinkertaisia faktoja, yhteystietoja tai tausta-aineistoa journalistisia juttuja varten.

Yhtenä päivänä tutustuttiin suuren maailman suosituimpiin sivustoihin, katseltiin videoita YouTubesta, muokattiin uudelleen suahilinkielisen Wikipedian artikkeleita ja huomattiin, että Mwanzan ja Bukoban kaupunkien kadunnimet on vastikään päivitetty Googlen karttapalveluun.

Afrikan maiden tapahtumiin keskittyvät kansainväliset uutissivustot tulivat viikon varrella kaikille tutuiksi. Afrikan tieteellisten julkaisujen verkkoportaali taas kiinnosti ennen muuta kurssille osallistuneita yliopisto-opettajia.

Kurssin osanottajat avasivat myös blogit ja opettelivat linkkien tekemistä ja kuvien julkaisemista.

”Olen huomannut, että verkossa on valtavasti erittäin hyödyllistä informaatiota ja paljon muuta tarpeellista aineistoa, jota en ole aiemmin osannut löytää, koska olen ollut internetlukutaidoton”, arveli maan toiseksi suurimman päivälehden Nipashen kirjeenvaihtaja George Ramadhan.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kansan Uutisten Viikkolehdessä 6.11.2009.

Intaneti na Mapinduzi ya Uandishi wa Habari Tanzania (Internet ja Tansanian journalismin vallankumous)

Na Marko Gideon

Dar es Salaam, Oktoba 31 (IPS) – Afrika ina wastani wa wakazi milioni 991, lakini ni wastani wa wakazi milioni 66 tu ndio wanaotumia intaneti. Takwimu hizi, kwa mujibu wa mtandao wa World Internet Statistics, ni asilimia 3.9 tu ya watu wanaotumia intaneti duniani.

Bara la Asia linaongoza kwa kuwa na asilimia 42 na Ulaya inafuatia kwa kuwa na asilimia 24. Amerika Kaskazini ina asilimia 15 na Amerika Kusini asilimia 10.

Nchini Tanzania, ni asilimia 0.8 tu ya wananchi wanatumia intaneti, nyuma ikilinganishwa na nchi jirani za Kenya na Uganda. Wakati Kenya ni asilimia 5, Uganda ni asilimia 3.8.

Hii inajitokeza hata kama sera ya teknohama Tanzania inalenga katika kuifanya teknohama kuchangia katika maendeleo ya taifa na kujenga jamii yenye maarifa zaidi kwa kutumia teknohama.

Pamoja na matumizi ya itaneti kuonekana kuwa ya chini nchini, hata hivyo, bado teknolojia hiyo ni muhimu katika kufanikisha mambo mengi ya kimaendeleo.

Katika fani ya habari, intaneti ni muhimu katika shughuli za kila siku za waandishi wa habari.

Kulingana na Peik Johansson, mratibu wa shirika la Vikes nchini Finland, intaneti kwa waandishi wa habari inatumika zaidi katika mambo makuu manne – kuwasiliana, kufuatilia habari, kuchapisha habari na utafiti.

Mambo haya manne ni miongoni mwa mada katika mfululizo wa mafunzo ya intaneti yanayoendeshwa nchini kote na MISA-Tanzania kwa kushirikiana na Shirika la Mawasiliano na Maendeleo la Finland (VIKES).

Katika mafunzo ya karibuni yaliyofanyika kati ya tarehe 25–30 jijini Mwanza, ambayo yalileta washiriki kutoka mikoa ya kanda ya ziwa ya Kagera, Shinyanga, Mwanza na Mara, Peik alisema kwa sasa Tanzania ina zaidi ya vyombo vya habari 20 ambavyo vina tovuti zenye taarifa za mara kwa mara.

“Haya ni mabadiliko ya kasi katika muda mfupi,” anasema Peik katika tovuti yake. “Tangu mwaka 2006 kulikuwa na vyombo vya habari vitatu tu ambavyo vilikuwa na tovuti.”

Waandishi waliohudhuria mafunzo hayo walihisi mapinduzi katika fani yao. “Ni ndoto iliyotimia kwa waandishi wa habair wengi katika kanda ambapo ni wachache tu wanatembelea tovuti binafsi ukiachilia mbali kuwa na tovuti zao,” alisema Deus Bugaywa , mmoja wa washiriki kutoka Mwanza katika tovuti yake aliyoitengeneza wakati wa mafunzo hayo.

Akitoa maneno machache ya shukrani kwa niaba ya washiriki wengine kumshukuru mkufunzi wa mafunzo hayo wakati wa kuhitimisha, Bugaywa alisema “mafunzo haya yanafanya uandishi wetu kuwa wa kisasa.” Aliongeza “sasa tumekuwa wanamawasiliano wa kisasa na kisayansi.”

Kwa upande wa Victor Maleko, ambaye pia ni mshiriki kutoka Mwanza, “intaneti inaweza kuwa karibu kila kitu ambacho unakitafuta lakini unatakiwa kujua ni nini unakitafuta na ni nani anakupatia taarifa hiyo.”

Alisema mara nyingine siyo muhimu kujua nani anakupatia taarifa kwasababu kuna injini nyingi za kutafutia taarifa kama vile google.

“Kupitia intaneti unaweza kupata vyanzo vya taarifa au unaweza kupata mkusanyiko wa taarifa za kimataifa, pia unaweza kutafuta taarifa za kweli na habari za zamani na watu au hata kutumiwa na wahariri kuthibitisha ukweli wa habari,” anasema Maleko katika tovuti yake.

Siyo waandishi wa habari tu nchini Tanzania ambao wanafaidika na huduma ya intaneti. Pamoja na Tanzania kushika nafasi ya chini katika kuwa na watu wengi wanaotumia intaneti, matumizi yanaongezeka kwa kasi katika jamii. Likinukuu utafiti wa gazeti la Business Times, shirika la Balancing Act, linasema katika tovuti yake kuwa maelfu ya watu wanamiminika katika vibanda vinavyotoa huduma za intaneti, jijini Dar es Salaam na mahali pengine nchini. Taarifa hiyo inasema kwa sasa kuna vibanda vya huduma ya intaneti zaidi ya 20 katikati mwa Dar es Salaam pekee, na mjini Zanziabar, idadi inafika tano.

Pia ongezeko la watumiaji limekwenda sambamba na kupungua kwa gharama za kutumia intaneti, kulingana na Balanci Act, huku bei ikishuka kutoka wastani wa dola 1.25 hadi dola 0.625 kwa saa.

Watumiaji wakuu wa intaneti ni pamoja na wanafunzi, vijana, wafanyabiashara, wafanyakazi wa ofisini na wasomi.

Mabadiliko katika matumizi ya intaneti pia yanaonyeshwa katika World Internet Statistics, ambapo kati ya mwaka 2000–2009, idadi ya watumiaji wa intaneti imeongezeka kwa asilimia 352.2.

Tangu mwaka jana, MISA-Tazania kwa kushirikiana na VIKES kwa ufadhili wa serikali ya Finland wamekuwa wakilenga kutoa mafunzo ya intaneti kwa waandishi. Hadi sasa mafunzo yameshatolewa kwa takribani waandishi 80 nchini kote.

Lakini hata hivyo, mafanikio haya yanaweza kukabiliwa na vikwazo kadha wa kadha ikiwa ni pamoja na lugha na upatikanaji wa nishati, hasa katika maeneo ya vijijini.

“Umeme ni tatizo katika maendeleo ya intaneti nchini,” alisema Robinson Wangaso, mshiriki mwingine katika mafunzo hayo kutoka Mara.

Hata hivyo, Wangaso anadhani kuna njia mbadala za kuondokana na kikwazo hicho. “Lakini mtu anaweza kutumia simu ya mkononi, au hata kompyuta ndogo ambayo anaweza kuichaji,” anasema. “Ni changamoto lakini kuna namna ya kuweza kuikabili.”

Afrikka-ilta Pressiklubilla

Afrikkalainen media tänään – keskustelutilaisuus   Pressiklubilla  tiistaina 15. joulukuuta kello 19:00

Mitä kuuluu afrikkalaiselle medialle tänään

Miten  median kriisi  tuntuu  Afrikassa

Journalismin rooli  yhteiskunnallisessa muutoksessa Afrikassa

Keskustelemassa Jonas Boateng (Ghana Institute of Journalism)                                                        Masoud Nassor (University of Dar-es-Salaam )

Alustajat ovat Suomessa Kulmakivi -hankkeen vieraina.

Kulmakivi on Viestintä ja Kehitys säätiön (Vikes) ja IPS Suomen tuottama opinto-ohjelma journalismin opiskelijoille -  aiheina sananvapaus, demokratiakehitys ja journalismin rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Helsingin kansainvälinen lehdistöklubi– Helsinki International Press Club– Pressklubben

Helsingin Asemaravintola, 2. kerros, The Pullman Barin kabinetti

What is Kulmakivi?

lue myös global.finland  Johanna Latvalan artikkeli!

Journalismia kriisien keskeltä

Journalistit ja kriisit -seminaarissa marraskuun puolivälissä pohdittiin kriisiraportointia. Jääkö kuva tapahtumista liian ohueksi, puuttuvatko taustat ja kuuluuko hiljaisten ääni uutisssa? Seminaarin järjestivät Journalistiliitto, Viestintä ja kehitys -säätiö VIKES, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ja sisäasiainministeriö.

Lue Global Finlandin artikkeli (toimittaja Tiina Kirkas): Ei vain pommeja, kiitos!

Julkisen Sanan Neuvosto Namibiaan

Namibiaan on perustettu paikallinen Media Complaints Committee sekä sille valittu asiamies  Clement Daniels. Komitea valvoo hyvää lehtimiestapaa ja sen toiminta perustuu median itsesääntelyyn, samaan tapaan kuin  Julkisen Sanan Neuvosto Suomessa.

Viestintä ja Kehitys säätiö on ollut mukana tukemassa tätä kehitystyötä. Kevättalvella 2009  Namibiaan luotiin journalistien eettinen koodisto ja vuoden aikana on järjestetty sarja ammattietiikkaa ja eettisiä ohjeita käsitteleviä kansalaisyhteiskunta- ja journalistitapaamisia ja työpajoja.  Vikesin  yhteistyökumppanina Namibiassa ovat olleet MISA-Namibia ja Namibia Editor’s Forum.

MISA Namibian tiedote ( 13.11.2009):

“One of the major challenges the media faces is to uphold the right balance between serving he public interest and upholding the fundamental rights and freedoms of citizen, be they private of public office holders.”

This was highlighted by Media Ombudsman Clement Daniels at the Launch and Introduction of the Media Ombudsman and the Media Complaints Committee ceremony on Friday 13 November 2009, in Windhoek.

Daniels goes on to say that despite the challenges in which the media operates, media practitioners, like any other profession, are expected to perform their work in an ethical and professional manner.

“In this way they can make a positive contribution towards the development and sustainability of freedom of expression and of the media, which is a fundamental requirement of a democratic society”, added.

The Media Ombudsman says to make self-regulation work it is important that the media practitioners know what is expected from them, and that the public should know the Code of Ethics, their rights as citizen, in relation to media and how to make complaints against the media.

Said Daniels: “It is for this reason that the Media Ombudsman will embark on a number of activities to promote the code of ethics and the complaints procedures to the general public to ensure that it is well known to the majority of Namibians.

Daniels stressed that the Ombudsman and the other complaints adjudicators will be independent form the Editors Forum of Namibia and the media in general, to enhance the integrity of procedures and encourages public participation.

“This however does not mean that the media should not support this self-regulation process, both morally as well as materially. Materially does not always mean hard cash, but other creative methods, such as free advertisement, distribution of material and hosting of public events”, Daniels said.

In view of the above, MISA Namibia has pledged its full support to Media Ombudsman and the Media Complaints Committee.

Acting National Director of MISA Namibia, Marbeline Mwashekele says in support of the Media Ombudsman, the organisation plans to host a number of workshops for journalists on the Code of Ethic, as well as workshop on media literacy and the roles of the Media Ombudsman for the public.

“We also intent to have road shows by the Media Ombudsman to explain the workings of the complaints mechanisms as well as the content of the Media Code of Ethics.  In addition, we will develop miniature booklets with the Code of Ethics and the Complaints mechanisms, for distribution of journalists and the public”, Mwashekele explained.

Radiotoimittajat mukaan Vikesin Nicaragua hankkeeseen

Kimmo Lehtonen

Vikesin hanke Nicaraguassa alkoi puolitoista vuotta sitten tv-toimittajien peruskoulutuksella. Työpajojen lopputyönä tehdyt kaksi dokumenttia valmistuivat 2008, ja ovat siitä lähtien olleet vakio-ohjelmistoa kuudella eri paikalliskanavalla Karibian puolella maata.

IMG_0403

Eteläisen alueen toimittajien oppilastyödokumentti ”Bahía de Bluefields” esitettiin myös maan suosituimmassa ohjelmassa ”Esta Semana”. Se on maan tunnetuimman toimittajan Carlos Fernando Chamorron vetämä ohjelma.

Dokumentti loi historiallisen kaaren lahden historian ja Bluefieldsin asukkaiden elämän välille ja toi samalla ensimmäistä kertaa maanlaajuiseen tietoisuuteen Bluefieldsin lahden ekologisesti kriittisen tilanteen.

Pohjoisen alueen dokumentti ”La vida despues del viento” käsitteli hurrikaani Felixin sosiaalisten ja ekologisten tuhojen syvyyttä ja niiden jälkihoitoa. Sitä Esta Semana –ohjelmassa ei Chamorron pahoittelujen myötä esitetty, sillä ohjelman omat toimittajat tekivät dokumentin samasta aiheesta vain kaksi viikkoa aiemmin.

Itsenäisiä tuotantoja

Viime vuoden puolella hankkeessa siirryttiin työpajojen järjestämisen ohella itsenäisten tuotantojen tukeen. Tällä uudella toimintamuodolla pyrittiin inspiroimaan toimittajien oma-aloitteisuutta ja toisalta mittaamaan heidän kykyään tehdä omia tuotantosuunnitelmia alusta loppuun. Hakukierros tehtiin UM:n dokumenttituen periaatteiden ja kriteereiden pohjalta Nicaraguan olosuhteisiin sovellettuna.

Vuodenvaihteessa valmistui ensimmäinen yhteistuotantodokumentti, jonka tuotantokuluihin Bluefieldsissä hankkeessa mukana olleiden toimittajien muodostama Bluefilms laittoi merkittävän taloudellisen panoksen. ”Picapiedras” sai merkittävästi huomiota, kun se esitettiin Chamorron ohjelmassa tammikuun lopulla.

URACCAN-yliopiston yhteydessä toimiva Centro de Estudios e Información de la Mujer Multiétnican (CEIMM) osallistui kolmantena osapuolena ”Picapiedras” – dokumentin tuotantokuluihin.

Ammatillisia puutteita tuotannon eri osa-alueilla on edelleenkin paljon. Se havaittiin tässä uudessa tukimuodossa, sillä vain kaksi ehdotusta viidestä hyväksyttiin. Muut eivät vielä ylittäneet Vikesin asettaman ammattilaisraadin noudattamaa kriteeristöä.

Vaiheeseen siirryttiin ehkä liian nopeasti ja siksi päätettiin jatkaa ammatillisen tuen –periaatteella toteutettavan toimittajaryhmien räätälöityä kurssitusta tv-tuotannon, käsikirjoituksen ja budjetoinnin osalta.

Radiotyöpajoilla kova kysyntä

Tv-työn ohella radiotoimittajille on järjestetty jo 5 työpajaa, joihin on osallistunut 36 toimittajaa yhteensä 10:stä autonomisten alueiden eri kunnista . Opettajina toimivat radiotyön ammattilaiset Ileana Lacayo Karibian URACCAN-yliopistosta ja Silvio Sirias Managuan katolisesta yliopistosta (UCA).

Kolme-nelipäiväiset työpajat ovat koostuneet teoreettisesta osuudesta ja käytännön harjoitustyöstä. Kussakin työpajassa on tehty lopputyö, 30 minuutin makasiiniradio-ohjelma, jotka ovat menneet eetteriin useimmilla paikallisilla radiokanavilla.
Tälllä hetkellä tradiotoimittajat saavat koulutusta editoinnissa ja työpajoista valmistetaan teemallisia spotteja, jotka levitetään alueen kaikkiin radioihin.

Kysyntää radiotyöpajoille on runsaasti enemmän, mihin Vikesillä on resursseja. Täksi vuodeksi on suunniteltu pidettäväksi kaikkiaan kuusi  työpajaa.

Nicaragua 2

Teksti ja kuvat:  Kimmo Lehtonen

Vikesille toimisto

Viestintä ja kehitys -säätiö on  vakiinnuttanut toimintaansa. Säätiö on hankkinut oman toimistotilan  Helsingin Sörnäisistä.  Uusiin tiloihin on muutettu syyskuun aikana.  Kalusteet toimistoon saimme lahjoituksena Yhtyneiltä Kuvalehdiltä ja tietokoneet YLE:ltä.

Uusi osoite on : Vilhovuorenkatu 11 D 7,   00500 Helsinki

Muut yhteystiedot säilyvät entisinä.