Lähtötaso oli niin heikko, että koulutuksen täytyi lähteä perusasioista, kuten journalismin etiikasta ja audiovisuaalisen tuotannon peruselementeistä, muistelee Vikesin kameratyöskentelyn opettaja Ernesto Piñero Breto.
Olen ollut Vikesin Nicaraguan toiminnoissa mukana sen alusta lähtien, aina vuodesta 2007, jolloin aloitimme ammatillisen tuen antamisen maan Karibian puolen toimittajille.
Useimmat alueen toimittajat olivat itseoppineita. Vikesin tekemä alkudiagnoosi paljasti kuitenkin, että myös useimmilla journalismia alueen yliopistossa opiskelleilla ammattitaito oli hyvin puutteellinen.
Siksi päätimme Vikesin hankkeen johtoryhmässä, että koulutuksen täytyy lähteä perusasioista, kuten journalismin etiikasta ja audiovisuaalisen tuotannon peruselementeistä: käsikirjoituksesta, tuotannosta, kameratyöskentelyn tekniikoista, äänityksestä ja editoinnista.
Jokaiselle osa-alueelle hankittiin paikallinen kokenut ammattilainen ja hänen tehtäväkseen tuli teorian opettamisen lisäksi ohjata audiovisuaalisia harjoitustuotantoja kädestä pitäen.
Mielestäni tässä metodissa oli Vikesin hankkeen menestyksen salaisuus. Kuljimme mitä erilaisemmissa, usein vaikeissakin, olosuhteissa eri puolilla Karibian aluetta viemällä opittu teoria käytäntöön opastetulla tekemisellä.
Koulutuksissa monien ammattipätevyys parani kohisten ja he nousivat uudelle tasolle. Saimme aikaiseksi monta kelvollista reportaasia ja lyhyttä dokumenttivideota, kun “oppilaat” ymmärsivät, että töiden onnistumisen kannalta tärkeintä on kaikkien osa-alueiden saumaton yhteistyö kaikissa tuotannon vaiheissa.
Niistä voidaan mainita esimerkiksi liemikilpikonnan pyyntiä ja syöntiä käsitellyt “Lih Wina – One way Trip” -lyhytdokumentti, joka voitti sarjassaan ensimmäisen palkinnon keskiamerikkalaisessa Icaros-dokumenttifestivaalissa.
Matkoilta on jäänyt monia muistoja… Vaikka matkoihin mahtuu vaarallisia keikkumisia valtameren aalloilla, hikisiä lenkkejä viidakossa ja turvallisuuspoliisin ratsioita, niin päällimmäisenä muistona on se hyvä yhteisen tekemisen hyvä henki ja joka kaikilla keikoilla vallitsi.
Teksti: Ernesto Piñero Breto
