Kutsuimme joukon Vikesiä alusta asti seuranneita konkareita puhumaan menneistä ja visioimaan tulevaa. Keskusteluissa piirtyi kuva asiantuntevasta toimittajien tukijasta, joka toimii kollegalta kollegalle -periatteella.
Moraalinen tuki ongelmamaissa työskenteleville journalisteille, suomalaisten toimittajien Palestiina-tietoisuuden kasvattaminen, ympäristöjournalismin vakiinnuttaminen Nigeriassa ja dokumenttielokuvien koulutuksen aloittaminen sotilasjuntan hallitsemassa Myanmarissa.
Muun muassa nämä nousivat esimerkeiksi Vikesin työn tuloksellisuudesta, kun elokuun 2019 lopussa joukko entisiä ja nykyisiä ”vikesläisiä” kokoontui arvioimaan säätiön 15-vuotista taivalta.
Vikesin historia koostuu pitkälti hankkeista, joita on toteutettu yhdessä lähinnä kehitysmaiden kumppanijärjestöjen kanssa. Pääsääntöisesti kumppanit ovat olleet tuttuja yhteistyötä käynnistettäessä.
Yhteistyöhön ei ole kuitenkaan lähdetty automaattisesti. Jokaisen uuden hankkeen osalta on tehty seikkaperäinen arvio siitä, onko Vikesillä tai suomalaisilla toimittajilla jotakin sellaista annettavaa, jota muilla ei ole. Jos annettavaa on löytynyt ja omarahoitus on varmistettu, yhteistyö on käynnistynyt.
Osa Vikesin varhaisista hankkeista oli suoraa jatkoa Journalistiliiton aiemmille hankkeille. Esimerkiksi Karjala-projekti jatkoi liiton työtä, hankkeen silloinen koordinaattori Matti Siippainen muistutti. Tuloksellinen hanke jouduttiin kuitenkin ajamaan alas, kun ulkoministeriö lopetti lähialueyhteistyön rahoituksen.
Vikesille olennainen lähtökohta yhteistyössä on ollut sitoutuneisuus.
“Projekteja viedään läpi epävarmuudesta huolimatta”, Vikesin valtuuskunnan puheenjohtaja Aapo Parviainen totesi. Se on synnyttänyt sitoutuneisuutta ja luottamusta myös kumppaneille, hän jatkoi.
“Eikä ole menty sormi pystyssä sanomaan, miten pitäisi toimia”, Vikesin ensimmäinen toiminnanjohtaja Marjut Helminen lisäsi, ”vaan yhteistyötä on tehty kollegalta kollegalle -periaatteella, kun kaikki hankekoordinaattorit ovat olleet journalisteja.”
Mullistavia asioita saavutettu
Mitä sitten kuluneen 15 vuoden aikana on saatu aikaan?
”Ensisijaisesti jokaisessa hankkeessa on kyetty nostamaan paikallisten kollegojen ammatillista itsetuntoa”, pitkään Vikesin Afrikan-hankkeita koordinoinut Peik Johansson sanoi.
Sitä kautta journalistisia käytäntöjä on kyetty viemään eteenpäin ja saavutettu mullistavia asioita, kuten esimerkiksi ympäristöjournalismin vakiinnuttaminen Nigeriassa, jossa aikaisemmin ympäristöstä kirjoittaneet toimittajat pistettiin linnaan.
“Tansaniassa puolet maan ammattikunnasta on oppinut internetin perusasiat Vikesin koulutuksissa, mikä on muuttanut heidän työtään ratkaisevalla tavalla”, Johansson sanoi.
Moraalinen tuki toimittajille ja laatujournalismin tukeminen niissä maissa, joissa journalistien työ on vaikeaa, on Vikesin valtuuskunnan entisen puheenjohtajan Elina Grundströmin mukaan yksi keskeinen saavutus. Petroskoissa ilmestyvän Karjalan Sanomien taiton uudistaminen on esimerkiksi ollut ulkonaisesti pieni, mutta alueen asukkaille merkittävä saavutus.
Yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetut hankkeet ovat olleet sananvapauskysymysten kannalta kriittisimmissä paikoissa, Grundström totesi.
”Ei ole valittu helppoja paikkoja. On tuettu dokumentaristeja Burmassa silloin, kun sinne ei pysty edes matkustamaan, on tuettu ammatillista järjestäytymistä Keski-Aasiassa, ympäristöjournalismia Nigeriassa ja tutkivaa journalismia Nepalissa”, hän luetteli.
Sananvapauden tukeminen ei kuitenkaan aina ole sujunut kuten Strömsössä. Keski-Aasiassa Vikes tuki toimittajien ammatillista järjestäytymistä, mutta törmäsi sosialismin jäänteisiin. Toimittajat itsekään eivät olleet vakuuttuneita itsenäisten ammattiliittojen tarpeellisuudesta. Silloin tuntui, ettei mitään muutoksia tapahdu, ennen kuin löydetään ihan uusi sukupolvi, Marjut Helminen muisteli.
Suomalaisuuden vahvuus valttina
Useissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on sijoittunut hyvin. Maamme on pitkään esimerkiksi arvioitu vähiten epäonnistuneeksi valtioksi.
Elina Grundströmin mukaan kansallisvaltio Suomen menestys on heijastunut myös Vikesiin.
”Vikesin toimintakausi on ollut sama aikakausi, jolloin Suomi on noussut lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Tästä johtuen meillä on oikeasti jotakin annettavaa”, hän sanoi.
Grundströmin mukaan tämä ”annettava” on faktojen oikeellisuutta ja muuta vastaavaa journalistista osaamista.
Johanssonin mukaan Vikesin työssä on suuri etu, että tulemme Suomesta.
”Meillä on yksi maailman parhaista julkisen palvelun medioista, ammatillinen järjestäytyminen on vahvaa, samoin sijoittuminen kärkipäähän lehdistönvapausindeksissä, vähäinen korruptio ja naisten vahva asema mediassa”, hän sanoi.
Työn vaikuttavuus näkyy Suomessakin
Yhteistyökumppaneiden kapasiteetin vahvistaminen on ollut Vikesin työn keskeisin tavoite, mutta hyötyä on kertynyt suomalaisillekin.
Esimerkiksi Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa toteutettu mediakasvatusprojekti Betlehemissä on tarjonnut kymmenille suomalaisille toimittajaopiskelijoille tilaisuuden tutustua palestiinalaisalueiden todellisuuteen. Nämä tulokset ovat edelleen nähtävillä, kun silloiset opiskelijat tekevät nyt journalistista työtä.
”On opettavaista suomalaisille toimittajille huomata, että maailmalla asiat eivät edisty aina yhtä tehokkaasti kuin Helsingissä tai Tampereella.”
Tulevaisuudessakin journalismin tukijana
Entä sitten Vikesin tulevaisuus, millainen toimija säätiö voisi olla kymmenen vuoden kuluttua?
Aapo Parviaisen mukaan Vikes luultavasti tekee vastaavaa työtä hiukan laajemmin kuin nyt – olematta kuitenkaan omahyväinen, iso organisaatio, vaan edelleen pieni ja aikaansaava säätiö.
Peik Johansson liputtaa ohjelmatuen ja riittävän vakiintuneen rahoituksen puolesta.
”Se antaisi vapauden tehdä strategisia ratkaisuja spontaanimmin silloin, kun tilanne tällaisia ratkaisuja vaatii.”
”Olisi myös hyvä, että kumppanit voisivat nykyistä enemmän oppia toisiltaan”, Vikesin pitkäaikainen puheenjohtaja Juha Rekola toivoi.
Journalismin tila ja median vapauden kaventuminen nousivat vahvasti esille keskustelussa Vikesin tulevaisuudesta. Journalismilla menee huonosti. Vihapuhe, valeuutiset ja populismi nakertavat luottamusta mediaan.
”Käykö niin, ettei enää Eurooppaa pidemmälle tarvitse mennä?” Parviainen kysyi.
Grundström toivoi, että tulevaisuudessa Vikes voisi tukea nimenomaan journalismia – sen laatua ja ehkä hieman määrääkin.
Näin siksi, että maailmassa on paljon puhetta ja hankkeita faktantarkistuksesta, vihapuheesta ja toimittajien turvallisuudesta. Ne ovat tärkeitä teemoja, mutta laadukasta journalismia ei pidä unohtaa.
”Kuvitellaan, että journalismi säilyy ja pysyy, vaikka sen tila koko ajan hupenee ja hapertuu”, Grundström muistutti
Arviointikeskusteluun osallistuivat:
- Elina Grundström, valtuuskunnan puheenjohtaja 2007-2014
- Marjut Helminen, toiminnanjohtaja vuosina 2007-2012
- Peik Johansson, Somalian ja Tansanian sekä aikaisemmin Nigerian hankevastaava
- Aapo Parviainen, valtuuskunnan puheenjohtaja 2004-06 sekä 20014-
- Juha Rekola, hallituksen puheenjohtaja
- Matti Siippainen, hallituksen jäsen vuosina 2005-2009 sekä 2011-2015
- Auli Starck, toiminnanjohtaja
