Lehdistönvapaus ja vapaa media ovat oikeusvaltioiden kulmakiviä. Lehdistönvapaus heikkenee polarisoituvassa maailmassa, ja monissa kehitysmaissa mediaa suitsitaan kovalla kädellä.
Oikeusvaltioissa kuten Suomessa lehdistönvapaus, sananvapaus ja oikeus tietoon ovat perusoikeuksia. Suomessa nämä on taattu jo perustuslaissa.
Media voi siis (ainakin periaatteessa) oikeusvaltiossa selvittää ja kirjoittaa mistä vain, vailla huolta sensuurista tai uhkailuista. Journalisti on vastuussa vain yleisölleen, sillä ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä maassa ja maailmassa tapahtuu.
Tätä oikeutta vahvistetaan vielä julkisuusperiaatteella, jonka mukaan viranomaisten tieto on lähtökohtaisesti julkista, ja viranomaisilla on myös velvollisuus tiedottaa oman alansa asioista.
Tämä on tärkeää, jotta media toi tukea demokratiaa.
Kuten ajatushautomo Freedom House sanoo, vapaa lehdistö voi kertoa kansalaisille heidän johtajiensa epäonnistumisista ja saavutuksista, kertoa hallitukselle kansalaisten tarpeita ja tuo yhteiskuntaan alustan, jolla ajatuksia ja tietoa voi jakaa avoimesti.
Sananvapautta kuitenkin rajoitetaan muutamilla laeilla myös Suomessa. Esimerkiksi kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat kiellettyjä. Tiellä sananvapauteen -sivustolla kerrotaan kielloista lisää.
Vikesin kehitysyhteistyöstä valtaosa liittyy tavalla tai toisella lehdistönvapauteen ja journalistien sananvapauteen. Tutustu kehitysyhteistyöhömme tarkemmin.
Kansainvälistä Lehdistönvapauden päivää vietetään 3. toukokuuta. Kansainvälistä päätapahtumaa järjestää YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.
Lehdistönvapaus on heikentynyt maailmalla
Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisee vuosittain toukokuussa lehdistönvapauden indeksin.
Sen mukaan lehdistönvapaudella ei mene ruusuisesti, vaan trendi on huolestuttava. Yhtäältä sääntelemätön sosiaalinen media toimii alustana väärälle tiedolle ja valeuutisille, ja toisaalta perinteinenkin media on polarisoitunut, ja mediakenttään on tullut yhdysvaltalaisen Fox Newsin kaltaisia mielipidemedioita, jotka jakavat yhteiskuntaa.
Monet perinteiset demokratiat ovat liukuneet alamäkeen lehdistönvapaudessa, esimerkiksi Yhdysvallat, Ranska ja Puola ovat pudonneet voimakkaasti.
Journalistien oikeudet kehitysmaissa
Huonoin lehdistönvapauden tilanne on kuitenkin autoritäärisissä kehitysmaissa. Myanmar, Kiina, Pohjois-Korea, Eritrea, Iran ja Turkmenistan pitävät perää.
Räikeimmillään journalisteja vainotaan, pahoinpidellään, vangitaan ja murhataan. Erityisesti Latinalaisen Amerikan maissa kehitys on ollut huolestuttavaa, ja Vikesin kumppanimaista Nicaragua ja Honduras ovat pudonneet listan häntäpäähän. Vikesin Keski-Amerikan kumppanit ovat joutuneet häirinnän, pahoinpitelyjen ja pidätyksen kohteiksi, ja monet ovat paenneet oman maansa rajojen ulkopuolelle.
Monissa maissa on median toimintaa rajoittavia lakeja, joita kutsutaan usein Venäjän esimerkin mukaisesti Putin-laeiksi. Lailla voidaan estää esimerkiksi rahoituksen vastaanottaminen ulkomailta, hallituksen toimien kritisointi tai valtionpäämiehen solvaaminen. Myös ”väärän tiedon levittäminen” on usein kiellettyä, ja laintulkinta mielivaltaista – valtaapitävien kannalta kiusallinen tieto voi olla ”väärää”, ja journalistit voivat siksi joutua vaikeuksiin.
Usein lehdistönvapauden rajoitukset ovat huomaamattomampia. Moni mediatalo on esimerkiksi riippuvainen mainostuloista, ja eri ministeriöt ovat ahkeria mainostajia. Tämä luo riippuvuussuhteen, jonka tähden median voi olla vaikeaa tarkastella hallitusta kriittisesti.
Myös journalistien palkkaus voi vaarantaa lehdistönvapauden. Köyhissä maissa on ikävä kyllä tavallista, että journalistien palkat ovat niin pienet tai jopa olemattomat, että juttupalkkiot peritään juttujen kohteilta, esimerkiksi yrityksiltä tai poliitikoilta. Silloin juttujen kohteita luonnollisesti käsitellään silkkihansikkain, eikä vapaasta lehdistöstä voida puhua.
Median itsesääntely vahtii virheitä
Median laatua ja toimintatapoja säätelee oikeusvaltioissa jonkinlainen itsesääntelyelin, Suomessa Julkisen sanan neuvosto. Se käsittelee kanteluita ja huolia Journalistin ohjeiden loukkaamisesta.
Kaikki Suomen journalistiset mediat ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin ja ovat Julkisen sanan neuvoston jäseniä.
Kaikissa maissa ei ole näin. Joissain maissa mediaa säädellään raskaalla lainsäädännöllä, ja välillä valtion eri ministeriöt sääntelevät median toimintaa. Se ei ole ideaalia, sillä vallanpitäjät voivat käyttää valtaansa väärin ja ohjailla mediaa haluamaansa suuntaan.
Vikes on historiassaan myös tukenut median itsesääntelyelinten luomista. Tällä hetkellä sellaisia hankkeita ei Vikesillä ole.
Suomessa lehdistönvapaus edelleen huippuluokkaa
Suomi ja muut Pohjoismaat ovat perinteisesti olleet lehdistönvapauden kärkimaita. Vuoden 2022 indeksissä Suomi oli viides.
Meillä mediaan luotetaan, ja mediakasvatus on toimivaa. Julkisen sanan neuvosto toimii riippumattomasti. Ongelmaton ei Suomikaan kuitenkaan ole. Toimittajat ilman rajoja huomauttaa, että naistoimittajat saavat Suomessa häirintää ja uhkailua miehiä enemmän. Häirintä voi johtaa itsensuuriin.
Vähemmistöjen edustus suomalaisessa mediassa on huono. Lue lisää median moninaisuudesta ja moniäänisyydestä.
Suomessa on myös nähty tapauksia, joissa häiriköt käyttävät oikeuslaitosta lyömäaseena tehtailemalla rikosilmoituksia häiritäkseen journalisteja.
Vikes tuotti 2022 videon siitä, miten demokratian ja median tila käyvät yhä ahtaammiksi.
