Toimittaja Bhrikuti Rai sanoo, että Nepalin toimituksissa ei panosteta osaamiseen ja oppimiseen. Vikesin teettämän selvityksen mukaan naistoimittajien määrä on Nepalissa kasvanut liki 500 prosentilla kymmenessä vuodessa, mutta täyttämättömät koulutustarpeet ovat yksi naistoimittajien ongelma.
Bhrikuti Rai. Kuva: Esa Salminen”Kaikkia nepalilaisia toimittajia koskeva ongelma on, että monet toimitukset eivät ole valmiita sijoittamaan toimittajien osaamiseen ja koulutukseen. Heitä kohdellaan vähän kuin kertakäyttötavarana”, sanoo Bhrikuti Rai.
Hän on vapaa toimittaja, joka pitää suosittua Boju Bajaj -podcastia ja kirjoittaa avustajana esimerkiksi Ruotsin Oneworld-portaaliin. Hän toimii myös hallituksen jäsenenä Tutkivan journalismin keskuksessa CIJ:ssä, joka on Vikesin kumppanijärjestö Nepalissa.
Naisille tilanne on miehiä vaikeampi, sillä naisia ei toimittajana kauheasti arvosteta, Rai sanoo. Solidaarisuutta ei helposti heru toisilta naisilta, ja he kokevat myös rakenteellista arvostuksen puutetta. Nenänvartta pitkin katsominen saattaa alkaa jo toimituksen portilla, kun kohtaa vaikkapa vartijan tai siivoojan.
”Helposti tulee ajatelleeksi, että minua kohdellaan näin, koska olen nainen, ja usein se onkin syynä.”
Moni naistoimittaja päättää vaihtaa alaa.
”Miehet sinnittelevät pidempään. Kyse voi olla miesten välisestä solidaarisuudesta tai yhteiskunnan odotuksista siitä, mitä naisen on sopivaa tehdä työkseen. Journalismissa pitää kuitenkin olla sitoutunut enemmän kuin sen tavallisen yhdeksästä viiteen kestävän työpäivän”, Rai sanoo.
Silloin moni nepalilaisnainen alkaa kokea painetta kodin velvollisuuksista ja siitä, saako esimerkiksi liikkua ulkona öiseen aikaan tai lähteä pitkille juttumatkoille.
”Lisäksi meillä ei juuri ole mentorointikulttuuria. Minä olin onnekas, koska aloitin heti yliopiston jälkeen toimittajana talossa, jossa koin että minua mentoroidaan ja kasvatetaan”, Rai sanoo.
Selvitys: Naistoimittajien määrä on kasvanut
Nepalin Tutkivan journalismin keskuksella, Vikesillä ja kolmella tansanialaisjärjestöllä on käynnissä kehitysyhteistyöhanke naistoimittajien tukemiseksi. Sen yhteydessä teetettiin selvitys naistoimittajien asemasta Nepalissa.
Selvitys tukee Rain ajatuksia. Selvityksen otoksessa 68 prosenttia naistoimittajista on suorittanut maisterin tutkinnon journalismissa ja 26 prosenttia kandidaatin tutkinnon. Opintojen jälkeen taitojen ylläpitämiseen tai syventämiseen ei panosteta tarpeeksi, naiset sanoivat. 89 prosenttia heistä esimerkiksi toivoi koulutusta tutkivan journalismin menetelmissä.
Selvityksessä myös todetaan, että lyhyet kurssitukset ovat naisten mukaan ongelmallisia. Pidemmän aikavälin koulutuksesta olisi heille enemmän hyötyä.
Naistoimittajien määrä Nepalissa on kasvanut hurjasti, selvityksen mukaan jopa 448 prosenttia vuosikymmenessä. Kaksi kolmasosaa heistä on 20–40-vuotiaita. Selvityksen mukaan naistoimittajat ovat monipuolistaneet Nepalin mediaa. Naiset kirjoittavat miehiä useammin esimerkiksi ihmisoikeuksista, koulutuksesta, terveydestä, taiteesta ja kulttuurista, kansainvälisistä suhteista, oikeudenkäynteihin liittyvistä asioista ja tasa-arvosta.
Tasa-arvosuunnitelmista apua
Työvoiman pysyminen alalla on selvityksenkin mukaan haaste, ja se on yksi syy, miksi naisia näkyy johtopaikoilla edelleen vähän. Rain mainitseman asenteellisen syrjinnän lisäksi naisia pois alalta ajavat taloudelliset seikat. Kokeneet naistoimittajat lähtevät usein paremman palkkauksen perässä kansainvälisiin järjestöihin, yrityksiin tai ulkomaille.
Naistoimittajat kohtaavat selvityksen mukaan työssään myös mustamaalausta, holhousta, vihapuhetta, seksuaalista häirintää ja varoittelua.
Kaksi kolmasosaa sanoo, että ilmapiiri on parantunut, ja toimituksissa työskentely on mukavaa. Silti monista toimituksista puuttuu tukirakenteita, kuten kuljetuspalvelua yövuoroille, lastenhoitotiloja ja erillisiä wc-tiloja naisille ja miehille.
Näitä haasteita purkamaan tarvitaan toimituksiin tasa-arvosuunnitelmia, selvityksessä todetaan. Niissä tulisi käsitellä esimerkiksi tasa-arvoa, häirintää, henkilöstöpolitiikkaa sekä naisten näkyvyyttä ja roolia uutistyössä. Käynnissä olevan hankkeen aikana CIJ on laatinut omaan käyttöönsä tasa-arvosuunnitelman, jonka avulla lisätään medioiden ymmärrystä tasa-arvosta ja kannustetaan päätoimittajia tarttumaan malliin.
