Varaudu, mutta älä taivu vihapuheen ja vaikuttamisyritysten alla. Yksin ei pidä jäädä, sillä apua on saatavilla – ja tue myös itse kollegoita, muistuttivat tutkijat, asiantuntijat ja kokeneet toimittajat Vikesin ja Journalistiliiton kesätoimittajatilaisuudessa.
Susani Mahadura oli yksi tilaisuuden puhujista. Kuvakaappaus videolta, joka löytyy jutusta.Vikes järjesti kesäkuun alussa yhdessä Journalistiliiton kanssa kesätoimittajille ja muille aloitteleville toimittajille suunnatun Journalismi uhattuna: Miten torjua vihapuhetta ja vaikuttamista? -verkkokoulutuksen. Tilaisuudessa pohdittiin sitä, miten vihapuhe vaikuttaa toimittajan työhön ja toisaalta sitä, miten journalismilla voi vähentää vihaa ja tukea tasa-arvoa.
Koronatilanteen vuoksi tapahtuma järjestettiin etänä. Osa asiantuntijoista saatiin paikan päälle Journalistiliiton neuvotteluhuoneeseen pystytettyyn studioon, osa osallistui keskusteluun ennakkoon nauhoitettujen videoinserttien välityksellä.
Verkkotapahtuman aikana kerättiin virtuaalinen huoneentaulu, jonka osallistujat saivat mukaansa. Ohessa poimintoja puhujien vinkeistä ja huomioista:
Ilmari Hiltunen, tutkija
”Muista erottaa ammatti- ja yksityisminäsi – ja pidä ne erillään, jotta työpaineet eivät seuraisi vapaa-ajalle. Käytä työpuhelinta ja -sähköpostia, muista rajanveto myös sosiaalisessa mediassa. Suuri osa kiusaamisesta ja uhkailusta pyrkii menemään henkilökohtaiselle tasolle, joten on yritettävä muistaa, että häirintä kohdistuu työminään, eivätkä kiusaajat oikeasti tunne sinua.”
Maria Pettersson, Journalisti-lehden päätoimittaja
”Jos meillä on rattijuoppo, joka ajaa jalankulkijan yli, niin emmehän me ala tutkia jalankulkijoita ja sitä, miten he voisivat parhaiten välttää jäämästä rattijuoppojen alle. Vaan alamme tutkia sitä, miten saisimme raittijuopot olemaan ajamatta a) kännissä ja b) ihmisten yli. Sama pätee vihapuheessa: fokusta on siirrettävä tekijöihin.”
Johanna Vehkoo, toimittaja-tietokirjailija
”Se, mitä me kaikki voimme tehdä, on osoittaa tukea verkkovihan kohteeksi joutuneille, joko julkisesti tai yksityisesti. Mitä enemmän ihmiset osoittavat julkista tukea henkilölle, joka joutuu verkkovihan kohteeksi, sitä parempi. Silloin kiusanhenget joutuvat huomaamaan, että kohde ei ole yksin, ja jo se voi ajaa heidät toisaalle. Erityisen hyvä olisi, jos miehet osoittaisivat julkista tukea. Miehet joutuvat harvemmin verkkovihan kohteeksi, ja verkkoviha joka kohdistuu miehiin ei ole saman luonteista kuin naisiin kohdistuva: siitä puuttuu yleensä seksuaalinen uhkailu ja seksuaalimoraalilla panetteleminen. Miesten osoittamalla tuella on myös tutkmusten mukaan väliä häiriköille ja kiusaajille.”
Katso myös Vehkoon videopuheenvuoro:
Milla Aaltonen, oikeusministeriön Against hate -projektin hankepäällikkö
”Jos joutuu vihapuheen kohteeksi, ihan ensimmäiseksi kannattaa kertoa esihenkilölle tai työnantajalle, yksin ei kannata jäädä. Sen jälkeen kannattaa yhdessä pohtia seuraavaa askelta: onko se rikosilmoitus, sovitteluprosessi tai turvallisuuden tarkistaminen. Muista ottaa todisteet eli esimerkiksi sähköpostit tai kuvakaappaukset talteen. Välillä aineistoa on paljon ja se saattaa olla raskasta luettavaa, joten voi olla ihan hyvä pyytää kollegaa tai ystävää käymään prosessi läpi.”
Tutustu myös oikeusministeriön Journalistit ja vihapuhe -ohjeisiin.
Matti Posio, Lännen Median päätoimittaja
”Toimittajan tärkein tehtävä on jatkaa toimittajan työtä – ei ryhtyä ihmisoikeusaktivistiksi tai marttyyriksi – ja vaikuttaa sitä kautta yhteiskuntaan.”
Posio muistuttaa, että haavoittuvimmassa asemassa ovat freelancerit, joilla ei ole toimituksen ja työnantajan selkänojaa tukenaan. Erityisesti heidän avukseen on perustettu Journalistien tukirahasto.
Katso myös Posion videopuheenvuoro:
Mikko Hautakangas, tutkija
”Jos kaikki aggressiivinen ja vihainen palaute pannaan samaan laariin, jäävät ehkä kuulematta turhautumiset, pelot ja huolet, joita olisikin syytä kuunnella. Yleisön luottamusta journalismiin voitaisiin lisätä, jos epämukavan puheen takaa voitaisiin kuulla näitä toisenlaisia motiiveja.”
Katso myös Hautakankaan videopuheenvuoro:
Susani Mahadura, toimittaja
”En halua toimittajana, että pelko ohjaa minua. Jos esimerkiksi ruskeana naisena sen kertominen, miltä tuntuu elää tässä yhteiskunnassa syventää poteroita, en tiedä, miten pääsemme eteenpäin. Meidän pitää olla valmiita kohtamaan kipeitäkin asioita, sanoittaa niitä, kuunnella, antaa tilaa erilaisille äänille. Näiden käsittely on aluksi vaikeaa, mutta kun hyväksymme, että meillä on tiettyjä rakenteellisia ongelmia yhteiskunnassa, pääsemme eteenpäin.”
Katso myös Mahaduran videopuheenvuoro:
Maria Manner, Helsingin Sanomien toimittaja
”Toimittaja ei voi tieten tahtoen lähteä siloittelemaan asioita. Toimittajan vastuu on pyrkiä kuvaamaan asiat mahdollisimman tasapainoisesti ja oikeudenmukaisesti ja ottaa asioista riittävästi selvää. Ja yrittää itse ymmärtää, mistä kirjoittaa – jos haluaa lisätä muiden ymmärrystä, kannattaa asiat selvittää ensiksi itselleen.”
Luyeye Konssi eli Seksikäs-Suklaa, artisti ja vaikuttaja
”Ymmärrän, että toimittajien on tehtävä työnsä, mutta pitää muistaa, että sillä on myös seuraumuksensa. Hyvä energia vie eteenpäin.”
Journalismi uhattuna: Miten torjua vihapuhetta ja vaikuttamista? -verkkokoulutus on osa Olen eurooppalainen -hanketta, jossa pyritään syventämään ja monipuolistamaan kuvaa globaalista muuttoliikkestä.
