Kuka muistaa henkensä menettäneitä journalisteja? kysyttiin Maailman lehdistönvapauden konferenssissa. Tilaisuudessa todettiin, että syyttäjät tarvitsevat koulutusta toimittajamurhien tutkimiseen.
Vuonna 2020 toimittajia on tapettu 40. Journalistijärjestö CPJ:n kartta osoittaa pahimmat alueet.Vuosien 1992–2020 aika on tapettu peräti 1 400 toimittajaa työssään ympäri maailman, arvioi journalistijärjestö CPJ, Committee to Protect Journalists. Näistä noin 900 on ollut murhatapauksia, joiden selvittämisprosentti on ollut hyvin alhainen.
”90 prosentissa tapauksista tappajat jäävät ilman syytettä”, vahvistaa palkittu ihmisoikeusjuristi Nani Jansen Reventlow.
Jansen painotti Maailman lehdistönvapauden konferenssissa, että syyttämättä jättäminen johtaa uusiin murhiin ja rapauttaa oikeusjärjestelmää kaikkialla maailmassa. Ja kun oikeusjärjestelmä heikkenee, korruptio, ympäristörikokset ja poliittiset väärinkäytökset yleistyvät.
Miksi syyllisiä ei sitten saada kiinni?
Syyttäjät ovat usein alipalkattuja ja ylityöllistettyjä, eivätkä välttämättä osaa tunnistaa toimittajiin kohdistuvien rikosten erikoispiirteitä, selittää kansainvälisessä syyttäjien yhdistyksessä IAP:ssä toimiva juristi Jeanette Manning. Hänen mukaansa ilmiö on ymmärrettävä, sillä vain harva syyttäjä on saanut asiaan liittyvää koulutusta.
”Rikosten yhteiskunnallisia kytköksiä ei välttämättä nähdä. Eikä sitä, että journalistit otetaan varta vasten kohteeksi”, Manning sanoo. ”Ongelma on yleinen kaikkialla maailmassa.”
Uudet ohjeistukset: huomio yhteiskunnallisiin kytköksiin
Unesco ja IAP julkaisivat konferenssin aikana uudet kansainväliset ohjeistukset syyttäjille, jotka joutuvat tekemisiin toimittajamurhien kanssa.
Ohjeistuksissa neuvotaan syyttäjiä ottamaan huomioon rikosten mahdolliset yhteiskunnalliset kytkökset ja selvittämään yhteydet muihin vastaaviin murhatapauksiin. Erityisen tärkeää on suojella journalistien lähteitä.
Ohjeistuksia videoklipillä esitellyt Nadim Houry pitää syyttämättä jättämistä yleensä joko resurssien tai poliittisen tahdon puutteena.
Ratkaisuksi ohjeistuksen laatijat esittävät, että YK:hon perustettaisiin uusi työryhmä, joka osallistuisi rikostutkintoihin ympäri maailman. Näin tuettaisiin valtioita ja järjestöjä hankalissa murhatapauksissa.
Houryn mukaan YK:n rikostyöryhmä olisi hieno uudistus, mutta sille ei ehkä ole vielä riittävästi poliittista kannatusta. Sitä ennen halukkaat maat voisivat tehdä yhteistyötä vuonna 2019 perustetun kansainvälisen Media Freedom Coalition -ryhmän sisällä. Siihen kuuluu 37 maata, joista suurin osa on Euroopasta, mutta joukossa on myös esimerkiksi Afganistan, Honduras ja Sudan.
Koulutusta poliiseille – keskusteluyhteys lisää luottamusta
Useat henkensä menettäneet toimittajat saavat surmansa kesken työtehtävänsä, tyypillisesti mellakan tai konfliktin keskellä.
Unesco kouluttaa eri maiden turvajoukkoja, kuten poliiseja, kunnioittamaan toimittajia ja heidän edustamaansa sananvapautta. Koulutuksissa saatetaan esimerkiksi kysyä, miksi poliisit eivät saa hyökätä journalistien kimppuun.
Myös läntisissä teollisuusmaissa tarvitaan koulutusta. Kanadalainen Ian Lafreniere on opettanut Montrealin poliisivoimia työskentelemään toimittajien kanssa. Koulutuksissa poliisit ovat joutuneet miettimään, miten he voisivat parhaalla mahdollisella tavalla suojella journalisteja väkivaltaisten protestien aikana. Poliisit on myös laitettu pelaamaan roolipelejä yhdessä toimittajien kanssa.
”Roolipeleissä toimittajista tuli aggressiivisia poliiseja ja poliiseista mitään kunnioittamattomia toimittajia.”
Lafrenier on huomannut, että tärkeintä on keskusteluyhteys näiden kahden ryhmän välillä, jotka joutuvat usein kadulla vastakkain.
”Jo pelkkä yhdessä vietetty kahvihetki on hyvä asia. Se lisää luottamusta.”
- Lue aiheesta myös artikkeli Journalistien murhat jäävät liian usein selvittämättä
Toimittajamurhia tutkivien syyttäjien osaamisen parantamisesta puhuttiin Maailman lehdistönvapauden konferenssissa 10.12.2020.
Teksti: Jukka Aronen
