Tunnistatko piilevät ennakkoluulosi?

5 joulu, 2022

Kun huomaa ajatteluaan ohjaavat kulttuuriset mallit ja oletukset, on helpompi tehdä tietoisesti median moninaisuutta edistäviä valintoja. Juttusarjassa summataan Olen eurooppalainen -hankkeen oppeja journalisteille.

Keitä olemme ”me”, keitä ovat ”ne muut”? Mitä on suomalaisuus tai miltä näyttää suomalainen? Entä minkä näköisen ihmisen oletat olevan maahanmuuttaja?

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, myös niillä, jotka uskovat olevansa yhdenvertaisuuden puolella. Monet ennakkoluuloista ovat niin syvällä kulttuurissa, ettemme aina huomaa niitä.

Ne näkyvät esimerkiksi juuri ulkoiseen olemukseen perustuvissa automaattisissa päätelmissä. Monen mielikuvia suomalaisuudesta hallitsee yhä valkoisuus, vaikka suomalainen voi yhtä lailla olla romani, ruskea tai huivia käyttävä ihminen.

Media ei toimi irrallaan yhteiskunnallisista rakenteista, vaan rakenteet heijastuvat myös journalisteihin ja sitä kautta sisältöihin. Media taas osaltaan muovaa mielikuvia.

Tärkeintä on tulla tietoiseksi omista piilevistä ennakkoluuloistaan. Silloin voi pysähtyä ja miettiä: Voisinko vaihtaa näkökulmaa? Käsittelenkö kaikenlaisia ihmisiä yhdenvertaisesti? Enhän vain huomaamattani pidä yllä rasistisia rakenteita?

Suomalainen, silti ulkopuolinen

Vikes järjesti tammikuussa 2021 verkkokoulutuksen suomalaisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyvistä tiedostamattomista ennakkoluuloista ja niiden vaikutuksesta journalistien työhön. Keskusteluissa pohdittiin esimerkiksi sanavalintoja.

”On vähättelevää käyttää edelleen sanaa maahanmuuttaja ihmisestä, joka on asunut täällä 25 vuotta”, kirjastovirkailija, järjestöaktiivi ja lavarunoilija Nahla Hewidy sanoi. Hänestä maahanmuutto pitäisi nähdä prosessina: ihminen on kotoutunut, kun hän itse kokee Suomen kodikseen.

Vielä pahempana Hewidy sanoi pitävänsä määritelmää ”maahanmuuttajataustainen”. Sitä käytetään yleisesti esimerkiksi lapsista tai nuorista, jotka ovat syntyneet ja asuneet koko ikänsä Suomessa. Hewidyn mielestä termi alleviivaa sitä, että ihminen ei kuulu tänne – vaikka tällä ei olisi vahvoja siteitä vanhempiensakaan kulttuuriin.

Jos on epävarma, mitkä termit ovat ok, aina voi kysyä ihmiseltä itseltään. Toisaalta on myös hyvä pohtia, missä yhteydessä on edes tarpeen tuoda esiin ihmisen taustaa.

Myytti tasa-arvoisesta Suomesta

Sosiaalipsykologi Emma Nortio järjesti monikulttuurisuusaiheisia ryhmäkeskusteluja väitöstutkimustaan varten. Niissä hän huomasi, että ihmiset pyrkivät kovasti vaikuttamaan suvaitsevaisilta ja ottamaan etäisyyttä ennakkoluuloihin.

Kuitenkin samaan aikaan ”maassa maan tavalla” -tyyppinen puhe oli Nortion mukaan hyvin hallitsevaa. Se taas ylläpitää vallitsevia kulttuurisia käsityksiä, jotka pitävät maahanmuuttajia epätasa-arvoisessa asemassa valtaväestöön nähden.

Koostevideossa Nahla Hewidy, Emma Nortio, Kyösti Hagert ja Adile Sevimli puhuvat tiedostamattomista ennakkoluuloista.

Tutkimuksessa nousi esiin myös maahanmuuttoon liittyviä sitkeitä myyttejä. Yksi niistä on myytti nöyrästä ja kiitollisesta maahanmuuttajasta. Siihen kytkeytyy myytti tasa-arvoisesta, hyväntahtoisesta Suomesta – johon pääsystä tulijan siis kuuluukin olla kiitollinen.

Tällainen myytti on haitallinen, sillä se estää ottamasta vakavasti ja käsittelemästä kunnolla rasismia ja syrjintää. Toimittajana onkin hyvä tiedostaa myyttien olemassaolo, jotta voi välttää toistamasta mediassa aina samoja tarinoita.

Valkoisuuden normi ohjaa näkökulmia

Toimittajat tekevät työtään usein kiireessä automaattiohjauksella. Toimittaja Kyösti Hagert totesi Vikesin koulutuksessa, että niin on päivittäisessä työssä osin voitavakin toimia. Välillä on silti hyvä pysähtyä miettimään, millaisia ihmiskuvia jutuissa on ja ketkä saavat äänen.

Yksittäinen toimittaja voi tehdä osansa, mutta oma vaikutuksensa on toimitustyön rakenteilla ja arjen käytännöillä, ”talon tavoilla”. Ketkä kelpaavat kansikasvoiksi? Kenelle on totuttu soittamaan, kun tarvitaan asiantuntijaa?

Toimittajien ammattikunta ei edusta koko väestön moninaisuutta, vaan on yhä varsin valkoinen ja keskiluokkainen. Se näkyy sisällöissä, aiheet ja näkökulmat kun kumpuavat usein tekijöiden arkikokemuksesta.

On ammattitaidon ylläpitoa pitää omat verkostot moninaisina, jotta saa uusia näkökulmia. Se parantaa mediasisältöjen laatua ja tuo myös uusia yleisöjä.

Moninaisuudesta puhutaan jo toimituksissa, mutta entä teot? Toimittaja, nykyinen Ylioppilaslehden päätoimittaja Adile Sevimli huomautti, että keskustelun lisäksi pitäisi saada rakenteellisia muutoksia aikaan.

Representaatioiden moninaisuus ei riitä, vaan ruskeita ihmisiä pitäisi Sevimlin mukaan saada myös tekijöiksi. He tuovat mukanaan myös sellaisia näkökulmia ja kokemuksia, joita valkoisilla ei välttämättä ole.

”Sillä tavalla mediasta saadaan aidosti moniäänisempää.”

Tee tietoisia valintoja – kolme vinkkiä moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen

  1. Tunnista ennakkoluulosi – niitä on meillä kaikilla. Kun huomaat, että valintojasi saattavat ohjata piilevät kulttuuriset oletukset, kokeile vaihtaa näkökulmaa.
  2. Kiinnitä huomiota sanavalintoihin. Päivitä termien osaamistasi. Mieti myös, missä yhteyksissä on oikeasti tarpeen tuoda esiin ihmisen taustaa.
  3. Mieti, mistä ammennat aiheesi. Kenen näkökulmia tuot esiin? Etsi kerrottavaa oman elämänpiirisi ulkopuolelta ja anna tilaa myös muille kuin kaltaistesi kokemuksille.

Lisää samasta aiheesta