Liselott Lindström, Yrsa Grüne-Luoma, Outi Salovaara ja Lotta Valtonen keskustelivat vapaasta mediasta.
”Kun Balkanin sodat päättyivät 90-luvulla, kuvittelin ulkomaantoimittajan urani alkutaipaleella, että Eurooppa olisi tulevaisuudessa turvassa ja se marssii kohti vapautta ja onnea. Miten väärässä olinkaan. On ollut ikävä nähdä, miten vapaa tiedonvälitys ja demokratia ovat tällä vuosikymmenellä näivettyneet täällä Euroopassakin”, sanoi Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski tiistaina järjestetyssä paneelikeskustelussa.
Aittokoski oli mukana Maailma.netin Vikesin järjestämässä seminaarissa, joka käsitteli lehdistönvapauden ja demokratian tilaa globaalisti.
Vakaa demokratia ja lehdistönvapaus kulkevat käsi kädessä, mutta niitä haastetaan monelta suunnalta: sekä autokratioissa että vakiintuneissa demokratioissa, kuten Yhdysvalloissa, sanoi Sitran demokratia ja osallisuus -teeman johtaja Veera Heinonen seminaarin avauspuheenvuorossa.
Suomikaan ei ole turvassa
Toimittajat ilman rajoja -järjestön tämänvuotisen lehdistönvapausindeksin mukaan lehdistönvapaus voidaan luokitella maailmalla hyväksi vain 8 maassa 180:sta. Vaikea tai erittäin vakava tila on jopa 70 maassa. Vain 13 prosenttia maailman väestöstä elää ylipäätään liberaaleissa demokratioissa, joissa lehdistönvapaus on voimissaan.
Euroopassa vapaaseen mediaan kohdistuvat rajoitukset ovat viime vuosina tiukentuneet esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa. Valtion medioista on tullut hallituksien propagandan välineitä ja riippumattomiin medioihin pyritään vaikuttamaan. Venäjällä viimeisetkin itsenäiset mediat ovat lakanneet toimimasta.
Yhdysvalloissa mediaa haastavat puolestaan populistiset voimat, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan toimittajien uskottavuutta ja näin rapauttamaan median asemaa vallan vahtikoirana. Valemediat ovat myös todellinen uhka sananvapaudelle.
”Populismi antaa äänen heille, joilla ei ole sitä aiemmin ollut”, sanoi vanhempi tutkija, dosentti Jussi Lassila Ulkopoliittisesta instituutista seminaarin paneelikeskustelussa.
Muun muassa Latinalaista Amerikkaa tutkineen tutkijatohtori Virpi Salojärven mukaan sananvapaus kapenee harvoin kuitenkaan yhdessä yössä.
”Kyse on usein pienistä askelista, jotka kumuloituvat ajan mittaan. Toimittaja joutuu esimerkiksi miettimään, mitä sanamuotoja voi käyttää, ja näin syntyy pikkuhiljaa pelon ilmapiiri.”
Myös Suomi putosi lehdistönvapausindeksin mittauksessa kolme pykälää, sijalta kaksi sijalle viisi. Sijoitusta heikensivät median taloudellinen keskittyminen, taloudellisen tuen väheneminen sekä Helsingin Sanomien toimittajien syytteet Viestikeskus-jupakassa.
”Vaikka Suomessa on laadukas koulutus ja journalistiset instituutiot, ei pidä tuudittautua siihen, että se on pysyvää. Sananvapautta testataan päivittäin”, Salojärvi sanoi.
Miksi internet ei vauhdittanutkaan demokratian voittokulkua?
Perinteistä mediaa haastavat myös digitalisaatio ja sosiaalinen media. Seminaarissa pohdittiinkin internetin hyviä ja huonoja puolia.
”Vaikka internetissä on paljon positiivisia puolia, on erityisesti sosiaalisella medialla taipumus kärkevyyteen, joka johtaa repivyyteen ja polarisoitumiseen. Tämä luo puolestaan kasvualustaa populisteille ja autoritäärisille järjestelmille”, sanoi Aittokoski.
Konkreettinen esimerkki, jossa internet on totaalisesti kahlittu autoritaarisen hallinnon alle, löytyy Kiinasta.
”Internetin alkuaikoina ajateltiin, että internet ei ole kahlittavissa. Mutta Kiinan esimerkki näyttää brutaalisti sen, että jos vapaata tiedonvälitystä pidetään tarpeeksi pelottavana, valtio on riittävän vahva ja resurssit valtavat, voidaan keskustelu kahlita kokonaan ja tehdä internetistä käyttäjille jopa pelottava paikka”, Aittokoski sanoi.
Lisäksi esimerkiksi Afrikasta tai Etelä-Amerikasta löytyy paljon esimerkkejä, joissa internet on katkaistu tai sitä on hidastettu vaalien tai vallankumouksen alla.
Toisaalta internetillä on myös autoritaarisia hallintoja horjuttavia piirteitä, Salojärvi muistutti.
”Internetin ansiosta voidaan reaaliaikaisesti seurata, milloin internet kussakin maassa katkaistaan. Lisäksi toimittajat voivat välittää tiedon heti vaikkapa Twitteriin. Kun tieto on siellä, ei haittaa, vaikka netti katkaistaan. Tieto on jo maailmalla.”
Miten maailman lehdistönvapautta voi Suomesta käsin edistää?
Lehdistönvapautta voidaan tukea myös Suomesta käsin monin tavoin, esimerkiksi ruohonjuuritasolla toimivien kansalaisjärjestöjen, kuten Vikesin, avulla, paneelissa pohdittiin.
”Vikes tarjoaa koulutusta ja työvälineitä paikallisille toimittajille monessa kehittyvässä maassa. Työ on hyvin käytännönläheistä ja konkreettista. Tavoitteena on, että toimittajia voimannutetaan niin, ettei meitä jatkossa tarvita”, kertoo vapaa toimittaja ja Vikesin hallituksen jäsen Outi Salovaara.
Kansalaisjärjestöt eivät voi kuitenkaan toimia esimerkiksi diktatuureissa, joissa vaarana on toimittajien henki, kuten vaikkapa Venäjällä.
”Tällöin on tärkeää tukea heitä, jotka ovat joutuneet maanpakoon: noteeramalla heidät, arvostamalla heidän työtään ja pitämällä yhteyttä. Monella Venäjältä maanpaossa olevalla toimittajalla on tarve keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa ja päästä ulos omasta ahtaasta kuplasta”, Salovaara sanoi.
Henkinen tuki on sekä maanpaossa että sota-alueilla eläville toimittajille yhtä lailla tärkeää kuin se, että viemme heidän sanomaansa eteenpäin.
”Myös suurlähetystöt voivat kutsua toimittajia keskustelemaan ja välittää heidän sanomaansa maailmalle”, sanoi kehityspolitiikan neuvonantaja Lotta Valtonen ulkoministeriöstä.
Suomen Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtajan Yrsa Grüne-Luoman mukaan Suomi voisi tukea venäläisiä toimittajia paremmin. Niitä, jotka ovat onnistuneet tulemaan maahan 90 päivän Schengen-viisumilla, odottaa joko lähtö maasta viisumin umpeuduttua tai pitkä turvapaikkaprosessi.
”Tämä on todellinen ongelma. Viisumeita olisi voitu väliaikaisesti pidentää vaikkapa vuoden loppuun.”
Juttu on toteutettu osana Vikesin ja Maailma.netin hanketta, jossa on koulutettu media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.
