Nepalin tutkivan journalismin keskus edistää naistoimittajien asemaa osana Vikesin koordinoimaa tasa-arvohanketta. Hankkeella on erinomainen ajoitus, sanovat nepalilaistoimittajat, sillä tasa-arvo on nyt pinnalla.
Kiran Nepal (vas.) ja Bhrikuti Rai. Kuva: Esa Salminen#Metoo-liike tuli Nepaliin myöhässä, toteaa toimittaja ja podcastin pitäjä Bhrikuti Rai.
”Mutta on se sentään alkanut. Meillä on yksittäisiä tutkivia juttuja ja välillä some-kohuja, muttei sellaista juttujen ja paljastusten paljoutta kuin joissain muissa maissa.”
Hänestä toimituksissa saa nykyään tasa-arvoon liittyviä juttuja paremmin läpi, mutta vaaditaan vielä paljon työtä, ennen kuin toimituksissa nähdään, että seksuaalisesta häirinnästä voi saada aikaan suuria skuuppeja.
Yhden sellaisen jutun teki Rai itse. Hän kirjoitti The Kathmandu Postiin pitkän jutun seksuaalisesta häirinnästä Nepalin vanhimmassa yliopistossa. Hän oli osannut odottaa, että juttu herättää sosiaalisen median vihaiset palautteen antajat.
”Vaihdoin etukäteen yksityisasetuksiani tiukemmiksi: määrittelin, että tuntemattomat eivät voi tägätä minua tai laittaa minulle kaveripyyntöjä. Se auttoi ja antoi etäisyyttä, koska ihmiset kirjoittivat minusta aika paljon, ja minulle ja jopa äidilleni soiteltiin.”
Osa puheluista oli suoraa huutoa.
”Se on osa digitaalista journalismia – ihmiset löytävät toimittajan helposti”, hän sanoo.
Useimmiten häirintä on hienovaraisempaa. Toimittajana Bhrikuti Rai antaa yhteistietojaan esimerkiksi lähteille, ja nämä saattavat yrittää tehdä tuttavuutta turhan tunkeilevasti. Hän on puhunut viime vuosina häirinnästä paljon naispuolisten kollegoidensa kanssa, ja moni jakaa saman kokemuksen: digitaalinen turvallisuus on työrauhalle ja mielenrauhalle tärkeää.
”Toimituksissa ei paljon puhuta tällaisista asioista, eivätkä mieskollegat osaa ajatella että naisille voi käydä näin”, Rai sanoo.
Hiljainen enemmistö alkoi puhua
Aikakauslehti Himal Khabar Patrikan päätoimittaja Kiran Nepal sanoo, että Bhrikuti Rain hieno metoo-juttu osui Nepalissa hyvään aikaan ja sai aikaan paljon keskustelua.
”Minusta niin demokratiassa kuin sosiaalisessa mediassa hiljainen enemmistö päättää”, hän sanoo. ”Tuon jutun jälkeen oli kovia, vihamielisiä ääniä, mutta se aiheutti myös vastareaktion, jossa hiljainen enemmistö nousi puolustamaan häirintää kokeneita naisia ja sitä, että tällaisia juttuja pitää kirjoittaa.”
”Sitä ei osattu odottaa”, hän sanoo.
Nepalissa on muutenkin ollut yhteiskunnallista liikehdintää häirinnän lopettamiseksi. Parlamentin puhemies esimerkiksi joutui eroamaan tehtävästään raiskaussyytteiden tähden.
”Meillä ei vielä tehtäisi Harvey Weinstein -tyyppistä journalismia, mutta meilläkin julkinen mielipide on jo sellainen, että tällaista ei sallita ja ihmiset puhuvat siitä”, Bhrikuti Rai sanoo.
Edistyneemmissä toimituksissa tasa-arvoa huomioidaan
Sekä Bhrikuti Rai että Kiran Nepal toimivat Nepalin tutkivan journalismin keskuksen CIJ:n hallituksessa. Vikesillä on naistoimittajien asemaa parantava kehitysyhteistyöhanke CIJ:n ja kolmen tansanialaisjärjestön kanssa.
Yhtenä toimintona hankkeessa on vaikuttaa toimituksiin, että niillä olisi tasa-arvosuunnitelmat.
Kiran Nepalin luotsaamassa Himal Khabar Patrikassa sellainen on, ja hän kertoo kaivelleensa äskettäin vanhoista sähköposteista keskusteluja, joiden mukaan seksuaalisen häirinnän ehkäisemisestä on käyty keskusteluja toimituksessa ainakin vuodesta 2012 saakka. Nyt tarkoitus on nostaa naistoimittajien määrää, tällä hetkellä 20 toimittajasta neljä on naisia.
Kiran Nepal myös lähettää naistoimittajia ja -kuvaajia epätyypillisille juttukeikoille: tekemään vaikka politiikka- ja rikosuutisia, siinä kun perinteisemmissä toimituksissa naiset tekevät yleensä kevyempiä viihdejuttuja.
”Mutta pitää muistaa, että Bhrikuti Rai ja minä tulemme toimituksista, joissa tiedostetaan ongelmat ja keskitytään häirinnän lopettamiseen ja tasa-arvon kasvattamiseen. Tämä ei Nepalin uutishuoneissa ole kovinkaan tyypillinen tilanne”, hän sanoo.
Hän itse sanoo olevansa onnekas, että hän tulee progressiivisesta perheestä ja on saanut työskennellä koko uransa yhdessä maan parhaista lehdistä. Silti sielläkin riittää monia asioita, joissa tasa-arvo pitää ottaa huomioon tietoisesti.
”Päätoimittajana minun pitää miettiä esimerkiksi aikataulutuksia. Myöhäisillan keikoille ei aina voi laittaa naistoimittajia. Ja jos laittaakin, pitää yöllä huolehtia turvallisuudesta ja kuljetuksista”, hän sanoo.
Myös arkisessa työssä naispuoliset kollegat sanovat välillä, että lähteiden äänensävy on erilainen kuin miestoimittajille.
”Syrjintä on rakenteellista ja kaikkialla”, hän sanoo.
CIJ on nostanut tutkivan journalismin arvostusta
Kiran Nepal oli Tutkivan journalismin keskuksen ensimmäisellä vuosikurssilla vuonna 1996, ja Bhrikuti Rai vuonna 2014. Heistä keskuksen vaikutus Nepalin journalismiin on ollut merkittävä.
Nepalissa toimittajien koulutustaso ei ole kovin laadukasta, ja jatkokoulutusta on tarjolla vähän. CIJ:n tutkivan journalismin kurssit ovat suosittuja.
Bhrikuti Rain mukaan tutkivan journalismin merkitys on kasvanut Nepalissa CIJ:n ansiosta.
”Nyt monet toimitukset ovat alkaneet itsekin tehdä tutkivia juttuja, ja useat nuoret haluavat oppia tämäntyyppistä journalismia.”
Yksi merkittävä ponnistus CIJ:lle oli osallistuminen Panama Papers -paljastuksien penkomiseen. He loivat Nepal Leaks -juttukokonaisuuden, jossa tarkasteltiin muun muassa nepalilaisten liikemiesten rahanpesua. Sellaiseen kansainväliseen yhteistyöhön ei moni toimitus Nepalissa pysty.
”CIJ tekee sellaista kunnianhimoista journalismia, mistä monet nuoret toimittajat haaveilevat”, Rai sanoo.
Kiran Nepal lisää, että kasvaneen uskottavuuden tähden nykyään kaikki toimitukset haluavat CIJ:n juttuja, aiemmin niin teki vain harva.
”Olemme myös tehneet Nepalissa ensimmäisinä niin, että CIJ:n tietyt tärkeät jutut ilmestyvät useissa lehdissä samaan aikaan. Sellaista koordinaatiota ei ole ennen tehty.”
Tämä asema takaa CIJ:lle hyvät työkalut edistää myös tasa-arvosuunnitelmia, hän uskoo.
”Uskon myös, että Vikesin ja CIJ:n hankkeen myötä saadaan enemmän naistoimittajia ympäri maata, ja että heille annetaan myös monipuolisempia juttuaiheita.”
Hän haaveilee siitä, että naisia saataisiin myös toimitussihteereiksi ja toimituspäälliköiksi, sillä se taso on melkein täysin miesten hallussa.
Bhrikuti Rain mielestä tämä on mahdollista saavuttaa, koska Nepalissa puhutaan nyt työelämän tasa-arvosta enemmän kuin koskaan.
”Tällä hankkeella on erinomainen ajoitus.”
Vikesin Tasa-arvo toimituksiin -hanketta tukee ulkoministeriö. Myös yksityisiä lahjoituksia tarvitaan. Tue naistoimittajia kanssamme täällä.
