Mediakenttä on edelleen hyvin valkoinen, toteaa Mixed Finns- yhteisön perustaja ja toimittaja Alice Jäske Vikesin Moninaisuus ja inklusiivisuus mediassa -työpajassa. Median tekijät ovat enimmäkseen valkoisia mutta myös vammattomia, keskiluokkaisia, cis-sukupuolisia heteroita, mikä heijastuu myös näkökulmiin sekä siihen, ketkä saavat olla esillä mediassa
Alice Jäske (vas.), Vilma Rimpelä ja Orna Ben Lulu olivat puhumassa Moninaisuus ja inklusiivisuus mediassa -työpajassa.Vikesin syksyllä järjestämässä Moninaisuus ja inklusiivisuus mediassa -työpajassa pureudutaan esteisiin median moninaisuuden tiellä mutta myös kehitetään keinoja representaation laajentamiseksi ja stereotypioiden murskaamiseksi. Ensimmäinen työpaja pidettiin Tampereella syyskuun lopulla ja seuraavaksi työpaja järjestetään Helsingissä 28. lokakuuta.
”Haasta valta-asemia. Kyseenalaista. Etsi toimituksesta liittolainen. Kaikille ei tarvitse aina antaa tilaa”, luettelevat työpajalaiset vinkkejään moninaisemman ja inklusiivisemman journalismin saavuttamiseksi.
Nuorille toimittajille suunnatun työpajan tarkoituksena on löytää ratkaisuja moninaisuuden edistämiseksi kanssatoimittajien ja asiantuntijoiden kanssa. Työpajassa Yhdenvertaisuusvaltuutetun projektipäällikkö Anni Kyröläinen avaa, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa mediassa, ja Mixed Finns -yhteisön perustaja ja toimittaja Alice Jäske taas pohtii kenen todellisuudesta toimittajat kertovat ja miten kuvaa voisi muuttaa.
RARE Median päätoimittaja Orna Ben Lulu ja toimitusjohtaja Vilma Rimpelä lisäksi esittelevät syksyllä julkaistun Kenen tietoo? -oppaan tuloksia. Moninaisemman ja sensitiivisemmän median tuottamiseksi laaditussa oppaassa ilmenee muun muassa, että 96 prosenttia oppaan haastatteluihin osallistuneista on sitä mieltä, että journalistisen median tulee edistää moninaisuutta.
Representaatiolla on väliä
Sankari, autettava, ongelmatapaus, mallitapaus ja koko edustamansa vähemmistön äänitorvi. Nämä ovat Alice Jäskestä tyypillisimmät roolit, joita varsinkin ei-valkoisille mediassa tarjotaan.
Mediassa näkyy edelleen harvoin ei-valkoisia, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia tai vammaisia ihmisiä, että vähemmistöstatusta ei jossain vaiheessa nostettaisi esille.
”Ei riitä, että moninaiset ihmiset ovat näkyvillä mediassa, jos he ovat aina samassa roolissa”, toteaa Jäske.
Varsinkin rasismikeskustelussa keskiöön kääntyvät helposti valkoisten tunteet ja kokemukset. Esimerkkinä työpajassa Jäske nostaa esille syksyltä uutisotsikon, jossa kerrottiin, että ”rasismista syytetty ruotsalainen jalkapalloilija purskahti itkuun rajun syytöksen takia”. Jäske korostaa, että jutussa ongelmaksi on nostettu syytökset rasismista, ei itse rasismi.
”Toimittajan on hyvä pohtia, että lähestyisiköhän hän aihetta samalla tavalla valtaväestöön kuuluvan ihmisen kohdalla.”
Jäske haastaakin toimittajia pohtimaan, mitkä taustatiedot ovat olennaisia ja ohjaavatko kenties tiedostamattomat ennakkoluulot työtä. Jäske painottaa, että on hyvä tiedostaa, että millaisia oletuksia kirjoitetaan sisälle juttuihin ja kuka on oletettu lukija. Näin ennakkoluuloja päästään tunnistamaan ja purkamaan.
Media vaikuttaa mielikuviin mutta myös minäkuvaan
Jokaiselle journalistille on itsestään selvää heidän asemansa tiedonvälittäjinä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun projektipäällikkö Anni Kyröläinen haluaa kuitenkin alleviivata, että media ei ole vain tiedonvälittäjä, vaan myös keskustelun ohjaaja.
”Moni muodostaa mielikuvansa ihmisryhmistä mediassa nousseiden mielikuvien perustella”, toteaa Kyröläinen.
Perinteiset uutiskriteerit sopivatkin Kyröläisen mielestä huonosti ihmisoikeuksia käsitteleviin juttuihin. Erilaisten mielipiteiden esille tuominen ja vastakkainasettelu synnyttävät ihmisoikeuskysymyksissä helposti epäreilun tilanteen, jossa vähemmistön edustaja joutuu puolustamaan omia ihmisoikeuksiaan.
”Ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole oikeasti pois keneltäkään”, toteaa Kyröläinen.
Media ei pelkästään vaikuta muiden mielikuviin, vaan se voi vaikuttaa siihen, miten vähemmistön edustaja näkee itsensä.
”Vähemmistöpuoli nostetaan usein ainoaksi osaksi, mitä ihminen edustaa. Joten totta kai se vaikuttaa siihen, miten näkee itsensä.”
Kyröläinen toteaa kuitenkin, että hyvää muutostakin on tapahtunut: esimerkiksi vammaisuutta ei enää nähdä yleisesti niinkään ihmisen itsensä, vaan yhteiskunnan haasteena.
Voiko valkoinen toimittaja kirjoittaa ei-valkoisista?
Lähes 60 prosenttia RARE Median kyselytutkimukseen osallistuneista on sitä mieltä, että suomalainen media ei kuvaa suomalaista yhteiskunta. Tutkimushaastattelujen perusteella moninaisuus on kuitenkin saamassa vahvempaa jalansijaa mediassa. Moninaisuuden haasteisiin on herätty ja niille halutaan tehdä jotakin. Ensin pitää kuitenkin tunnistaa esteet.
”Kiire ja tehokkuuden vaatimus, toimittajakunnan yksipuolisuus ja representaatiot, jotka ylläpitävät stereotypioita, ovat suurimmat esteet median moninaisuuden tiellä”, toteavat RARE Median Orna Ben Lulu ja Vilma Rimpelä.
Ben Lulu ja Rimpelä korostavat, että tekijäjoukon moninaisuus myös lisää moninaisuutta sisällöissä. Rekrytoinnilla on iso merkitys, mutta niin on myös kouluttamisella. Koko toimittajakunnan tulisi olla tietoisia moninaisuuden esteistä ja ratkaisuista.
Vähemmistöjen tulisi näkyä mediassa muunkin kuin vähemmistöroolin kautta, mutta myös vähemmistöihin liittyvistä aiheista kuten rasismista tulee kirjoittaa. Voiko silti kuka vain kirjoittaa rasismista?
Työpajan keskusteluissa nostetaan esille, että on tärkeää tuottaa meiltä meille -mediaa, jossa ei tarvitse avata jokaista sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin liittyvää termiä tai puhua rasismista yleisellä tasolla. Mediakentälle on noussut vastaavia media-alustoja, kuten ei-valkoisilta ei-valkoisille tarkoitettu Ruskeat tytöt ja nuorilta nuorille suunnattu RARE Media.
”Moninaisuuden edistäminen ei voi olla silti pelkästään harvojen taakkana. Se vaatii jatkuvaa työtä meiltä kaikilta”, toteavat Ben Lulu ja Rimpelä.
Työpajan osallistujatkin pohtivat, että tietoa moninaisuudesta on saatavilla sen verran, että kuka vain pystyy edistämään sitä.
”Jos pystyy tekemään asiantuntevan jutun autourheilusta, pystyy sen tekemään myös seksuaalivähemmistöistä”, toteavat työpajalaiset tilaisuuden yhteenvedossa.
Moninaisuus ja inklusiivisuus mediassa -työpaja on osa Olen eurooppalainen -hanketta, jota rahoittaa EU. Lisää vinkkejä moninaisuuden edistämiseksi mediassa on saatavilla työpajan vinkklistasta alta, RARE Median Kenen tietoo? -oppaasta sekä Helsingissä järjestettävästä ilmaisesta Moninaisuus ja inklusiivisuus mediassa -työpajasta, johon voi ilmoittautua etä- tai läsnäosallistujaksi täältä.
