Vikesin kolmevuotinen yhteistyö Tampereen yliopiston kanssa jatkui lokakuussa kestävän journalismin kurssilla. Kurssin tavoitteena on muun muassa tarjota opiskelijoille tietoa Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteista ja siitä, miten journalismi voi vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen.
Mitä on kestävä journalismi?
“Kestävä journalismi tuottaa ajankohtaisiin kysymyksiin kestäviä näkökulmia ja sitä tehdään tulevaisuuteen suuntaavalla otteella. Globaalissa maailmassa työskennellään yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi, ja journalisteilla on valtaa viedä yhteiskuntaa kestävään suuntaan”, kurssin vetäjä, väitöskirjatutkija Matleena Ylikoski aloitti ensimmäisen luennon “Perspectives on Sustainable Journalism” -kurssilla.
Kestävä journalismi on journalismia, joka on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää. Matleena pyrkii edistämään kestävän journalismin periaatteiden omaksumista kolmen kurssille asetetun tavoitteen myötä:
- Kurssi edistää opiskelijoiden tietoisuutta kestävän kehityksen viitekehyksestä, Agenda 2030:sta ja siihen liittyvistä kansainvälisistä seurantatyökaluista journalismin näkökulmasta. Ymmärrys tavoitteista auttaa opiskelijoita tarttumaan kestävään kehitykseen liittyviin juttuaiheisiin ja vaatimaan vallanpitäjiltä vastuunkantoa myös näissä asioissa.
- Kurssi laajentaa opiskelijoiden kykyä pohtia omaa suhdettaan journalismiin ja sen arvoihin. Opiskelijat saavat välineitä miettiä, millaista yhteiskuntaa haluavat journalisteina rakentaa.
- Kurssi tarjoaa konkreettisia työkaluja ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän journalismin tekemiseen.
Kurssilla tullaan käsittelemään kestävää journalismia useasta eri näkökulmasta. Viiden luentokerran teemat kattavat aiheita uutis- ja digimedian taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä kestävyydestä. Lisäksi kurssilla hahmotellaan kestävää tulevaisuutta journalismille sekä pohditaan kestävän journalismin vastauksia lukijakatoon. Vikesin kolmevuotinen tuki kestävän journalismin opetukseen Tampereen yliopistossa päättyy ensi vuonna julkaistavaan kestävän journalismin verkkokurssiin.
Millainen yhteiskunnallinen merkitys kestävän journalismin opettamisella on?
Kurssin ensimmäinen luennoitsija, Ruotsissa toimivan FOJO instituutin projektimanageri, toimittaja Anna Maris kertoi opiskelijoille, kuinka journalismi nähdään usein irrallisena muusta yhteiskunnasta. Todellisuudessa journalismi on muiden toimialojen lailla yhtä merkittävä osa systeemiä.
Annan mukaan kestävän näkökulman lisääminen juttuihin ei ole vaikeaa. Sen sijaan se vaatii uusien tapojen omaksumista juttujen tekemiseen: “Uutisoidessa esimerkiksi lentokentälle rakennettavasta uudesta kiitotiestä ei kirjoitetakaan vain siitä, kuinka paljon enemmän koneita voi saapua ja kuinka paljon kiitorata edistää yritystoimintaa. Sen sijaan juttuun upotettaisiin tietoa myös siitä, miten kiitoradan synnyttämät päästöt vaikuttavat ympäristöön ja tulevaisuuteen.”
Myös Matleena korosti tulevien journalistien vastuuta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Matleena näkee journalismin yhtenä yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä muiden rinnalla: mitä journalismissa tehdään, vaikuttaa monin tavoin yhteiskuntaan.
“Kestävyyden periaatteiden omaksuminen media-alalla on myös oikeudenmukaisuuden kysymys. Kestävän kehityksen sitoumukset ja lainsäädäntö koskettavat tasapuolisesti kaikkia, myös mediataloja”, Matleena korostaa journalismin yhteisvastuuta.
Voisiko kestävä journalismi houkutella lukijoita perinteisen journalismin pariin sisällön ylitarjonnan keskellä?
Matleenan mukaan haaste on vaikea, eikä kukaan ole löytänyt sen ratkaisemiseen yksittäistä “hopealuotia”. Kestävän journalismin näkökulmasta olennaista on kysyä, miten totuudenmukaista tietoa tarjoavaa journalismia ylipäätään voi olla olemassa vielä sadankin vuoden päästä.
Matleena on tunnistanut suomalaisenkin yleisön keskuudessa turhautumista perinteisen journalismin toimintatapoihin. Tästä on antanut viitteitä esimerkiksi Uuden Jutun positiivinen vastaanotto, joka antaa ymmärtää lukijoiden olevan tyytymättömiä esimerkiksi klikkiotsikoihin ja nopeatempoiseen negatiiviseen uutisvirtaan.
“Kestävän journalismin näkökanta on se, että vaikka klikkiotsikkostrategia voi olla taloudellisesti kannattava, se ei ole taloudellisesti kestävä, koska klikkiotsikointi nakertaa ihmisten luottamusta ja arvostusta uutismediaa kohtaan”, Matleena avasi ilmiötä.
Mitä kestävä journalismi sitten voisi tarjota klikkiotsikoiden tilalle?
Matleenan mukaan kestävän journalismin ehdotus on, että tätä pitäisi kysyä ihmisiltä itseltään: “Mitä he kaipaavat uutisilta, millaisia otsikoita he haluaisivat klikata ja millaisia juttuja lukea. Tarkoitus ei olisi kuitenkaan tarjota lisää sensaatioita, kissavideoita tai “kivaa sisältöä”, vaan tunnistaa, millaisia tiedontarpeita ihmisillä on, jotta he voisivat toimia yhteiskunnassa informoidusti, ja millainen journalismi täyttäisi nämä tarpeet parhaiten. Tällainen yleisölähtöisyys voisi olla suurelle yleisölle mieluisa muutos.”
