Vikes kouluttaa Suomessa toimittajia ja alan opiskelijoita edistämään kestävää kehitystä ja tekemään hyvää kehitysjournalismia.
Vikes toimii maissa, joissa lehdistönvapaus on erityisen uhattuna, mutta teemme työtä sananvapauden ja moninaisemman median turvaamiseksi ja edistämiseksi myös Suomessa. Osallistumme julkiseen keskusteluun, toimimme monissa verkostoissa ja koulutamme toimittajia ja toimittajaopiskelijoita.
Koulutustemme tärkeä painopistealue on jo vuosia ollut kestävä kehitys ja journalismi. Tarjoamme toimittajille ja alalle aikoville tietoa, työkaluja ja tutkijayhteyksiä, joita he voivat hyödyntää uutisoidessaan monimutkaisista, keskinäisriippuvaisista ilmiöistä ja niiden vaikutuksista arkeemme sekä edistää kestävämpää tulevaisuutta.
Vuoden 2023 alussa käynnistyi kolmivuotinen yhteistyöhanke Tampereen yliopiston journalismikoulutuksen kanssa. Yhteistyön aikana mietitään, miten journalismi voi sekä edistää kestävyyttä että olla itse kestävää, ja tavoitteena on kehittää ja juurruttaa kestävän journalismin opetusta ja tutkimusta paitsi Tampereen yliopistossa, myös laajemmin Suomessa.
Mitä kestävä kehitys tarkoittaa?
Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Moni liittää käsitteen ennen kaikkea ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, mutta kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta.
Tiivistetysti kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että päätöksenteossa ja käytännön toiminnassa pitäisi ottaa tasaveroisesti huomioon ympäristö, ihminen ja talous. Kestävyyteen kuuluu vahvasti myös ajatus planeetan rajoista ja ihmisen sopeutumisesta luonnon kestokykyyn – jotta hyvä elämä olisi mahdollista tulevillekin sukupolville.
Konkreettisesti kestävää kehitystä edistetään YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman avulla. Toimintaohjelma muodostuu YK:n jäsenmaiden yhdessä sopimista 17 tavoitteesta, joiden pitäisi ohjata kaikkien jäsenmaiden päätöksentekoa ja rahoitusta vuoteen 2030 asti. Kaikki 17 tavoitetta on esitelty tarkemmin YK-liiton sivuilla.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet koskevat muun muassa köyhyyden ja nälän poistamista, koulutusta, ympäristöä, terveyttä, tasa-arvoa, kulutusta ja rauhaa, ja ne kaikki kytkeytyvät vahvasti toisiinsa.
Eli vaikkapa maailmanlaajuista muuttoliikettä käsitellessä ei voi sivuuttaa ilmastonmuutoksen seurauksia: heikentyneet sadot, lisääntyneet sateet tai nouseva merenpinta voivat pakottaa ihmiset lähtemään.
Tai Ei nälkää -tavoitetta ei voida saavuttaa, ellei tehdä ilmastotoimia ja jos maaperän ja merten tila ei ole kunnossa, kuten kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Karhu (ent. Stocchetti) toteaa oheiselle Agenda 2030 -ohjelmaa esittelevällä videolla.
Vikesin ja Maailma.netin tuottama video YK:n Agenda 2030:sta.
Kestävän kehityksen tavoitteet sitovat kaikkia maailman maita, ja päävastuu Agenda 2030 -ohjelman toteutuksesta on valtioilla. Tavoitteet ovat kuitenkin niin laajoja, että jos niitä oikeasti mielitään saavuttaa, on myös esimerkiksi paikallishallinto ja yritykset saatava mukaan.
Ja tietysti tarvitaan yksittäisiä ihmisiä. Yksilön roolia ei pidä liikaa korostaa, sillä oikeasti tarvitaan isoja rakenteellisia muutoksia, mutta ei myöskään vähätellä: yksilöt toimivat äänestäjinä, kuluttajina, työntekijöinä, kasvattajina – ja lopulta kaikkien päätösten taustalla.
Voiko myös journalismi olla kestävää?
Toimittajilla ja vapaalla medialla on myös merkittävä rooli kestävän kehityksen edistämisessä, sekä tiedonvälittäjänä että vallan vahtikoirana. Laadukas journalismi vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja antaa monipuolisen kuvan maailman tilasta: sekä ongelmista että mahdollisista ratkaisuista. Toisaalta media valvoo päättäjien toimintaa ja sitä, että päätökset tukevat yhteiskunnan kestävyyttä.
”Medialla on myös tärkeä vastuu siinä, mitä asioita se nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun – ja miten ja missä hengessä näitä asioita käsitellään”, muistuttaa kestävän talouden asiantuntija Outi Hakkarainen kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingosta edellä olevalla Agenda 2030 -videolla.
Ruotsalaisen Linné-yliopiston Fojo-mediainstituutti on esitellyt kestävän journalismin käsitteen: lähtökohtana on, että kestävä yhteiskunta tarvitsee tuekseen journalismia, joka tuo esille kestävyyteen liittyviä haasteita. Kestävä journalismi viittaa myös siihen että kaksi tämän hetken valtavaa kestävyyskriisiä liittyvät olennaisesti toisiinsa.
”Ensinnä on yhteiskunnan kestävyyskriisi, joka näkyy ilmastonmuutoksena, demokratiavajeena, köyhyytenä, eriarvoisuutena ja aseellisina konflikteina. Toisena on journalismin kestävyyskriisi, johon liittyy tulojen lasku, vapaan median tukahduttaminen, disinformaatio, klikkijournalismi ja mediaan kohdistuvan luottamuksen heikkeneminen”, toteaa kestävän journalismin ”isä” Lars Tallert Fojosta.
Tallertin mukaan perinteisen journalismin muuttaminen kestäväksi journalismiksi on haastavaa, sillä se edellyttää muutoksia vallitseviin uutiskriteereihin ja -logiikkaan, eli siihen, että media tukee yhteiskunnan status quoa ja vallassa olevia instituutioita ja uutisoinnissa keskitytään maantieteellisesti läheisiin sekä äkillisiin ja kielteisiin tapahtumiin.
Kestävä journalismi myös laajentaa journalismin roolia ja merkitystä yhteiskunnassa.
”Journalismia on perinteisesti pidetty demokratian kulmakivenä. Kestävän journalismin ajattelumallissa journalismia pidetään perustana myös kestävälle kehitykselle”, Tallert toteaa.
Journalistin on löydettävä yhteydet ilmiöiden välillä
Koska kestävyyden eri ulottuvuudet ovat sidoksissa toisiinsa, myös journalismissa pitää entistä paremmin havaita erilaisten ilmiöiden väliset yhteydet. Tähän tarvitaan eräänlaista stereonäköä eli kykyä analysoida ilmiöiden eri puolia ja tunnistaa niiden monitahoiset vaikutukset: kuten se, että taloudellinen hyvä voi tarkoittaa ekologista pahaa.
”Uuden tiedon karttuessa on tärkeä huomata, että aiemmin myönteisinä pidetyissä asioissa voi olla hyvin kielteinen kääntöpuoli. Asiat ovat harvoin vain hyviä tai vain pahoja”, tiedetoimittaja ja tietokirjailija Mikko Pelttari totesi toimittajaopiskelijoille Vikesin koulutuksessa.
Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola on aiemmin työskennellyt ilmastoasioihin erikoistuneena toimittajana, mutta hänen mielestään kestävän kehityksen aiheet eivät voi olla vain erikoistoimittajien vastuulla.
”Tässä maailmassa kaikki liittyy kaikkeen, oli kyse sitten ilmastosta, muovista tai kehityksestä, ja jokaisen ammattitaitoisen toimittajan pitäisi tunnistaa niitä yhteyksiä”, Leipola totesi puhuessaan Kestävä kehitys ja journalismi – millaisia taitoja tulevaisuuden toimittaja tarvitsee -seminaarissa.
Edellä mainittu journalistinen stereonäkö on yksi tapa yrittää tunnistaa monimutkaisten ilmiöiden keskinäisriippuvuutta, mutta koska toimittaja ei voi itse olla joka alan asiantuntija, korostuu monitahoisten aiheiden äärellä journalistin kyky löytää sopivia asiantuntijoita ja tunnistaa luotettavan tiedon lähteet.
Vinkkejä tiedonhakuun ja opastusta koko jutuntekoprosessiin kestävän kehityksen aiheiden näkökulmasta löytyy Vikesin yhdessä Maailma.net-uutissivuston kanssa tuottamasta Tulevaisuuden toimittajat – journalismia kestävästä kehityksestä -verkkokurssista.
Kehitysjournalismin palkinto kannustaa uudistamaan ajattelumalleja
Vikes rohkaisee toimittajia tekemään laadukasta journalismia kehityskysymyksistä myös jakamalla vuotuisen Kehitysjournalismin palkinnon yhdessä Suomen Punaisen Ristin, Suomen Journalistiliiton ja Helsingin Sanomain Säätiön kanssa. Samalla kasvatetaan kehitysjournalismin näkyvyyttä ja arvostusta.
Palkinnon voi saada sellainen journalistinen tuotos, joka uudistaa yleisön mielipiteitä ja ajattelua sekä tarjoaa uudenlaisia ja yllättäviäkin näkökulmia kehittyvien maiden todellisuuteen.
Ensimmäisen Kehitysjournalismin palkinnon sai tammikuussa 2021 toimittaja Tanja Tervonen Image-lehden jutustaan ”Kadonneiden laiva”, joka kuljettaa lukijan siirtolaisuuden lähteille.
Vuonna 2022 palkinnon saivat toimittajat Karoliina Knuuti ja Mika Niskanen jutustaan ”Hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa – ulkoistammeko päästömme?” Maailman Kuvalehdessä. Juttu avaa sitä, kuinka monien Suomessa ostettavien Kiinassa valmistettujen kulutustuotteiden päästöt lasketaan suomalaisten sijasta kiinalaisiksi.
Kolmas palkinto jaettiin vuoden 2023 alussa suomalaisten ja afganistanilaisten naistoimittajien yhdessä tuottamalle blogille Afgaaninaisen katse.
