Disinformaation pahin seuraus: ”Kukaan ei usko enää mihinkään”

18 marras, 2019

Toimittajan sijaan moni uskoo tänä päivänä kernaammin some-vaikuttajaa – tai tarkoituksella väärää tietoa levittävää trollia. Työelämäprofessori Olli Seuri ja Euroopan journalistiliiton pääsihteeri Ricardo Gutiérrez pohtivat Vikesin juhlaseminaarissa, onko journalisteilla keinoja palauttaa luottamus.

Olli Seuri (keskellä) ja Ricardo Gutiérrez Maria Petterssonin haastateltavana. Kuva: Timo Mielonen”Luottamussuhde median ja yleisön välillä on murtunut – ja kyse on globaalista ilmiöstä”, totesi Euroopan journalistiliiton pääsihteeri Ricardo Gutiérrez Vikesin juhlaseminaarissa 12. marraskuuta.

Esimerkiksi Reuters Instituten uusimmassa Digital News -raportissa on tutkittu 75 000 verkkouutisten seuraajaa 38 maassa, ja tulokset huolestuttavat Gutiérrezia. Luotto uutismedioihin on tippunut entisestään edellisestä mittauksesta, ja nyt uutisiin ilmoittaa luottavansa enää 42 prosenttia vastaajista.

Voit katsoa taltioinnin Gutiérrezin ja Seurin keskustelusta alta:

Alhaisinta luottamus on sosiaalisen median kautta jaettuihin uutisiin, mutta ei perinteisillä mediataloillakaan ole syytä juhlaan.

”Vain 49 prosenttia vastaajista sanoi luottavansa siihen uutismediaan, jota he itse säännöllisesti seuraavat”, Gutiérrez totesi.

Olli Seuri: Luottamus jakautuu uudella tavalla

Tampereen yliopiston journalismin työelämäprofessori ja toimittaja Olli Seuri muistutti, että vaikka luottamus perinteiseen uutismediaan on vähentynyt, ei ihmisten tarve luottaa johonkin ole kadonnut mihinkään.

”Emme elä ’luottamuksenjälkeistä aikaa’, eikä luottamuksen määrä kokonaisuudessaan ole vähentynyt yhteiskunnassa”, hän totesi.

”Mediainstituutioiden sijaan luottamuksen kohteena ovat nyt enemmän verkostot, alustat ja vertaiset.”

Seurin mukaan vastaava luottamuksen uusjako instituutioilta uusille toimijoille on nähtävissä monilla muillakin sektoreilla esimerkiksi Uber-taksien tai Airbnb-majoituspalvelun esiinmarssina.

Journalismi ja tiede joutuvat todistelemaan rooliaan

Seurin kuvailemassa muuttuneessa asenneilmapiirissä uutismedioiden ja journalistien on entistä hankalampaa säilyttää ja todistaa uskottavuutensa.

”Meidän on nyt oltava itse läpinäkyvämpiä ja kerrottava työstämme. Meidän on osoitettava, että teemme työtämme yhteisen hyvän eteen, emme mediatalojen omistajien pussiin”, Ricardo Gutiérrez totesi.

Seurin mielestä journalistien on kyettävä erottautumaan nykyistä paremmin muista sisällöntuottajista. Hän vertaa journalismin ahdinkoa tieteen asemaan.

”Sekä tieteentekijöiden että journalistien pitää pystyä osoittamaan, että on kyse totuudenmukaisesta narratiivista. Ja siksi meidän on pidettävä huolta siitä, että työmme oikeasti perustuu totuuteen. Meillä ei ole varaa virheisiin”, Seuri sanoi.

Hänen mukaansa nyt on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, miksi ihmiset ylipäätään pitävät journalismia tarpeellisena.

”Uskon, että mediaan luotetaan eniten valtion ja valtaapitävien vahtikoirana, ja tällaisen journalismin on oltava työmme ytimessä.”

Tasoittaako disinformaatio tietä totalitarismille?

Ricardo Gutiérrez muistutti, että harhaanjohtavan tiedon eli disinformaation pelko ja luottamuksen väheneminen kulkevat käsi kädessä. Myös Reuters Instituten tutkimus osoittaa, että kun yhteiskunnassa kuohuu, alkaa usko mediaan usein horjua.

Esimerkiksi Ranskassa luottamus mediaan on vähentynyt merkittävästi kuluneen vuoden aikana, ja Reuters Instituten mukaan keskeisenä syynä on puolueelliseksi koettu uutisointi keltaliiveinä tunnettujen mielenosoittajien toiminnasta. Myös äärioikeistolaisen Viktor Orbánin johtamassa Unkarissa luottamustaso uutisiin on erittäin alhainen, ja uutisten päälähteenä ovat sosiaalisen median verkostot.

Gutiérrez nosti muistutuksena esiin filosofi ja journalisti Hannah Arendtin lausunnon propagandan vahingollisuudesta. Sitaatti on vuodelta 1974, mutta edelleen ajankohtainen:

”Siinä vaiheessa, kun vapaata lehdistöä ei enää ole, kaikki on mahdollista. Totalitarismin vallan mahdollistaa se, että ihmisillä ei ole tietoa: kuinka voi olla mielipide, jos ei ole tietoa? Ja jos kaikki valehtelevat, seurauksena ei ole se, että uskoisimme valheisiin, vaan pikemminkin se, että kukaan ei usko enää mihinkään.”

Laatujournalismi on paras vastalääke

Gutiérrezin mielestä Arendtin ajatuksessa tiivistyy harhaanjohtavan tiedon voima ja demokratiaa rapauttava mekanismi: tavoitteena on luoda epäilyksen ilmapiiri, joka ruokkii diktatuureja.

”Tästä syystä olen hyvin huolissani disinformaation lisääntymisestä – ja siksi sitä vastaan eivät riitä pehmeät keinot. Tiedämme, että harhaanjohtavaa tietoa levitetään rahan voimalla, ja että jotkut oligarkit maksavat tällaisen tiedon jakamisesta.”

Kaikkein parhaimmaksi vastalääkkeeksi valeuutisia ja disinformaatiota vastaan Gutiérrez nosti kuitenkin yksinkertaiselta kuulostavan keinon: laatujournalismin.

”Me journalistit olemme hyviä pitämään ihmiset uutisten kautta tietoisina maailman asioista, mutta emme välttämättä ole hyviä ymmärryksen lisääjinä”, hän sanoi.

Gutiérrezin mielestä ei pitäisi puhua erikseen tutkivasta journalismista, sillä keskeinen osa kaikkien journalistien ammattitaitoa on – tai ainakin pitäisi olla – uutisten taustojen selvittäminen ja avaaminen.

”Lisäksi uusi taito, jota journalisteilta vaaditaan, on kasvatuksellinen ote: meidän on autettava kansalaisia ymmärtämään maailmaa.”

Teksti: Sanna Jäppinen

Mitä mieltä olit tästä sisällöstä?

Lisää samasta aiheesta

Itä-AfrikkaJournalismi Keski-AmerikassaKestävä kehitys ja journalismiUutiset
Vikesin matka-avustuksen pilotointi onnistui tavoitteessaan, ja sen avulla tuotettiin neljä globaalia tietoisuutta edistävää juttua suomalaisiin merkkimedioihin

Vikesin matka-avustuksen pilotointi onnistui tavoitteessaan, ja sen avulla tuotettiin neljä globaalia tietoisuutta edistävää juttua suomalaisiin merkkimedioihin

Vikesin ensimmäinen toimittajille suunnattu matka-avustus jaettiin vuosi sitten, ja ensimmäiset avustuksen tuella tehdyt jutut on nyt julkaistu Maailman kuvalehdessä, Suomen Kuvalehdessä sekä Apu-lehdessä. Neljäs juttu ilmestyy vielä kevään kuluessa Demokraatti-lehdessä.
Matka-avustuksen saivat kuvajournalisti Anna Kuokkanen ja toimittaja-kirjailija Kristiina Markkanen sekä toimittaja-kirjailija Pasi Kivioja.