Lassi Murto korostaa blogikirjoituksessaan lähdesuojan merkitystä sekä haavoittuvien ryhmien kohtaamia riskejä kansainvälisessä journalismissa.
Toimittajia suojellaan – mutta kuka suojelee heidän lähteitään? Toimittajien turvallisuus on ansaitusti sananvapauskeskustelun ytimessä. Harvemmin kuitenkaan kysytään, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka mahdollistavat kriittisen journalismin mutta jäävät itse ilman suojaa. Monissa maissa suurimman riskin kantavat journalistien lähteet – erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimijat, naiset, vammaiset ja aktivistit.
Sananvapaus ei ole vain oikeus puhua, vaan myös oikeus selvitä puhumisen seurauksista. Ilman lähteiden turvallisuutta ei ole vapaita toimittajia – eikä toimivaa demokratiaa.
Kuvitellaan paikallinen aktivisti, joka puhuu toimittajalle nimettömänä. Juttu julkaistaan. Toimittaja saa näkyvyyttä, ehkä palkinnonkin. Lähde jää. Hän jää yhteisöön, jossa kaikki tietävät, kuka puhui.
Toimittajien turvallisuus on noussut ansaitusti keskiöön sananvapauskeskustelussa. Uhkaillut, pahoinpidellyt ja tapetut journalistit muistuttavat karulla tavalla siitä, ettei vapaa media ole itsestäänselvyys. Kansainväliset järjestöt, valtiot ja säätiöt – myös Suomessa – tekevät tärkeää ja välttämätöntä työtä toimittajien suojelemiseksi.
Keskustelussa on silti yksi vakava katve: lähteet.
Monissa maissa journalistit voivat olla suhteellisesti suojatumpia kuin ne ihmiset, joiden varassa kriittinen journalismi ylipäätään on mahdollista. Kansalaisyhteiskunnan toimijat, aktivistit, naiset, vammaiset henkilöt ja muut marginalisoidut ryhmät kantavat usein suurimman riskin – ilman näkyvyyttä, ilman turvaverkkoja ja usein ilman juridista suojaa. Tätä voisi kutsua sananvapauden epäsymmetriseksi suojaksi: mitä heikompi asema, sitä suurempi riski.
Työssäni globaalissa etelässä olen nähnyt tämän toistuvasti. Kun toimittaja lähtee maasta, vaihtaa aihetta tai saa kansainvälisen huomion tuomaa suojaa, lähde jää paikalleen. Hän jää järjestelmään, jossa vallankäyttö ei ole abstraktia vaan henkilökohtaista, konkreettista ja joskus väkivaltaista.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vammaiset henkilöt ja naiset. Heidän kokemuksensa vallan väärinkäytöstä, syrjinnästä tai korruptiosta ovat usein juuri niitä, joita journalismi tarvitsee. Samalla heidän mahdollisuutensa suojautua seurauksilta ovat kaikkein heikoimmat. Kun lähde maksaa puhumisestaan toimeentulolla, turvallisuudella tai hengellään, sananvapaus ei enää näyttäydy oikeutena vaan riskinä.
Tässä kohdin on pysähdyttävä. Jos sananvapaus edellyttää, että kaikkein haavoittuvimmat kantavat suurimman riskin, kyse ei ole vapaudesta vaan vallan epätasapainosta. Tämä ei ole yksittäisten toimittajien vika, vaan rakenteellinen ongelma, johon journalistinen yhteisö ja sananvapaustyö eivät voi olla vastaamatta.
Sananvapaus kytkeytyy erottamattomasti ihmisoikeuksiin ja HRBA-ajatteluun (Human Rights-Based Approach). Oikeus sananvapauteen ei voi tarkoittaa vain oikeutta ilmaista mielipide, vaan myös oikeutta olla turvassa puhumisen seurauksilta. Kun tämä ketju katkeaa, journalismi alkaa nojata epäsuhtaiselle uhraukselle: kaikkein haavoittuvimmat maksavat korkeimman hinnan.
Eettinen journalismi ei ole vain juridinen kysymys lähdesuojasta. Se on moraalinen kysymys siitä, mitä tapahtuu lähteelle jutun julkaisemisen jälkeen. Kuka kantaa vastuun, jos seuraukset kohdistuvat yksittäiseen ihmiseen, joka ei voi lähteä maasta, palkata lakimiestä tai turvautua kansainväliseen huomioon?
Vikesin työ toimittajien oikeuksien, median moninaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan tukemisen parissa on tässä ratkaisevaa. Lähteiden turvallisuus ei ole journalistinen sivukysymys, vaan demokraattisen median perusedellytys. Ilman turvallisia lähteitä ei ole vapaita toimittajia. Ilman vapaita toimittajia ei ole toimivaa demokratiaa.
Jos sananvapaus halutaan ottaa vakavasti, katse on uskallettava kääntää myös niihin, jotka puhuvat hiljaisimmista positioista ja suurimmalla riskillä. Sananvapauden todellinen mittari ei ole se, kuka saa puhua – vaan se, kuka uskaltaa.
Lassi Murto
Kirjoittaja on Abilis-säätiön Ugandan ohjelmakoordinaattori ja yhteiskunnallinen vaikuttaja SMA Finlandissa ja Heta-liitossa..
