Globaalit kriisit, teknologinen murros ja kiristyvä mediaympäristö haastavat journalismin roolia. Vikesin toiminnanjohtaja Marjo Heinonen tarkastelee blogissaan, miten media-alan kehitysyhteistyö vastaa muutoksiin.
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten ymmärrämme maailmaa: uutiset ja seuraamamme keskustelut muodostavat käsitystä maailmasta ja mahdollisuuksistamme. Luotamme siihen, että joku on ollut paikan päällä, kysynyt oikeat kysymykset ja kertonut, mitä tapahtuu. Mutta entä jos toimittaja ei voi tehdä työtään vapaasti?
Tämä ei ole hypoteettinen kysymys, vaan monin paikoin maailmaa se on arkea. Ilmastonmuutos, konfliktit ja demokratian heikkeneminen muokkaavat yhteiskuntia ja sitä, mitä voimme ilmiöistä tietää. Kun median toimintamahdollisuudet kaventuvat, kaventuu myös ymmärryksemme maailmasta ja mahdollisista tulevaisuuksista.
Siksi sillä, kuka tietoa tuottaa ja millä ehdoilla, on nyt poikkeuksellisen suuri merkitys.
Riippumaton media on demokratian perusta. Se paljastaa epäkohtia, tuo esiin erilaisia näkökulmia ja mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samalla median toimintaympäristö vaikeutuu: toimittajia painostetaan ja vaiennetaan, taloudellinen pohja heikkenee, disinformaatio leviää ja tekoäly muovaa toimituskäytäntöjä. Nämä eivät ole yksittäisiä ilmiöitä, vaan laajempi globaali kehityssuunta.
Yhteiset haasteet, yhteiset tavoitteet
Tässä tilanteessa Vikesin työ ei ole vain ajankohtaista, vaan välttämätöntä.
Huhtikussa 2026 käynnistämme työssämme uuden nelivuotisen ohjelmakauden. Se ei ole pelkkä hallinnollinen jatkumo, vaan mahdollisuus vastata muuttuneeseen maailmaan entistä systemaattisemmin ja vaikuttavammin.
Vikes toimii Suomessa, Aasiassa, Afrikassa ja Väli-Amerikassa yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa. Työ ei ole irrallisia hankkeita, vaan globaali kokonaisuus, jossa opitaan yli rajojen. Sitoutunut yhteistyö on kaiken työn perusta, sillä journalismin haasteet – paine, resurssipula ja turvallisuusriskit – ovat yllättävän samankaltaisia eri puolilla maailmaa.
Uusi ohjelma rakentuu viiden teeman varaan: mediaoikeudet ja inkluusio, journalismi maanpaossa, ympäristöjournalismi, rauhanjournalismi sekä vammaisoikeuksia edistävä mediatyö. Tavoitteena on varmistaa, että journalistinen työ voi jatkua myös paineen alla marginaaliin jäävät ryhmät huomioiden.
Sananvapaus, median moniarvoisuus ja demokratian tukeminen kaiken työn perustana – mitä se tarkoittaa käytännössä?
Esimerkiksi sitä, että:
Nepalissa toimittajia tuetaan tuottamaan tutkivaa ympäristöjournalismia, joka tekee ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyviksi paikallisella tasolla, paljastaa korruptiota sekä haastaa epäoikeudenmukaisia toimintamalleja.
Somaliassa toimittajia – niin vammaisia kuin vammattomia – koulutetaan rauhanjournalismiin ja konfliktisensitiiviseen raportointiin. Tavoitteena on tehdä journalismia, joka ei vahvista vastakkainasetteluja, vaan avaa tilaa ymmärrykselle ja ratkaisuille sisällissodasta kärsineessä yhteiskunnassa.
Maanpaossa toimivat toimittajat voivat jatkaa työtään turvallisemmissa olosuhteissa, tuottaa rajat ylittävää journalismia sekä pitää yllä yhteyttä yleisöihin, jotka eivät muuten saisi riippumatonta tietoa. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on toimittaja, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan uhkailun vuoksi, mutta jatkaa työtään maanpaossa. Hän raportoi samoista teemoista, samoille yleisöille ja usein entistä suuremmalla riskillä.
Kotimaassa tuomme esiin globaalin sananvapauden tilaa, järjestämme keskusteluja ja koulutuksia sekä teemme yhteistyötä toimittajien, opiskelijoiden ja median toimijoiden kanssa. Näissä kohtaamisissa yhdistyvät kokemukset eri puolilta maailmaa. Työn kautta syntyy ymmärrys siitä, miksi vapaan median puolustaminen ei ole vain kehitysyhteistyötä, vaan osa suomalaista yhteiskunnallista vastuuta.
Kaksisuuntainen yhteistyö ja dekoloniaalinen ote ohjaavat kaikkea toimintaamme
Kaikki työmme on kaksisuuntaista. Kumppaneiden osaaminen ja kokemus rikastavat myös suomalaista keskustelua sekä ymmärrystä konflikteista, ilmastokriisistä tai vapaan median ajankohtaisista haasteista.
Paikallisista tarpeista ponnistavalla yhteistyöllä vahvistetaan globaalia tietoisuutta sananvapaudesta ja median roolista – ei vain globaalina kysymyksenä, vaan myös kotimaisena vastuuna. Yksittäiset toimet voivat näyttää pieniltä, mutta yhdessä ne rakentavat sitä kokonaisuutta, jonka varassa vapaa media voi säilyä ja kehittyä.
Kumppanimme maailmalla ovat asiantuntijoita, kehittäjiä ja suunnannäyttäjiä, joiden työ ja ymmärrys muokkaavat myös sitä, miten journalismia tehdään ja ymmärretään laajemmin. Asiantuntijuuden liikkuessa ja ylirajaisen oppimisen vahvistuessa myös suomalaisten ymmärrys maailmasta laajenee.
Vikesin lupaa rahoittajille pitkäjänteistä ja sitoutunutta kumppanuutta
Suomen ulkoministeriön rahoitus mahdollistaa työmme jatkuvuuden. Se tuo vakautta ja mahdollistaa pitkäjänteisen työn. Ohjelmatyö edellyttää vahvaa panostusta seurantaan, raportointiin ja työn laatuun. Uusi ohjelmakausi ei ole vain mahdollisuus, se on myös sitoumus tehdä työtä entistä harkitummin ja vaikuttavammin.
Mutta se ei yksin riitä.
Tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää laajempaa rahoituspohjaa ja sitoutuneita kumppaneita. Siksi etsimme aktiivisesti uusia kotimaisia ja kansainvälisiä rahoituslähteitä työmme turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Vikes tarvitsee rinnalleen yhteiskunnan eri tasoilta
ihmisiä ja toimijoita, jotka haluavat tukea sananvapautta ja median kehitystä pitkäjänteisesti ja sitoutuneesti.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta mutta ratkaisevasta kysymyksestä: millaisessa maailmassa haluamme elää?
Maailmassa, jossa tieto kulkee vapaasti, ääni kuuluu ja ihmisillä on mahdollisuus ymmärtää ympäröivää todellisuutta – vai maailmassa, jossa tieto kaventuu ja näkökulmat yksipuolistuvat?
Marjo Heinonen, toiminnanjohtaja
Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes
