Keväällä 2025 matkustin Jordaniaan tapaamaan paikallisia journalisteja ja median asiantuntijoita. Maa oli muuttunut jonkin verran sitten edellisen vierailuni vuonna 2018 – esimerkiksi Ammanin katukuvassa Persianlahden maiden infrastruktuurisijoitukset näkyivät selvästi. Jo lentokentällä kohtasin kuitenkin uuden arkitason muutoksen: lempisovellukseni TikTok ei enää toiminut ilman VPN:ää.
Nopean googlauksen jälkeen opin, että TikTok on ollut epävirallisessa pannassa vuoden 2023 lopulta saakka, kun kuorma-autonkuljettajat lähtivät kaduille protestoidakseen polttoaineiden hintojen nousua vastaan Ma’anin maakunnassa eteläisessä Jordaniassa. He striimasivat protesteja suorana TikTokiin, ja mielenosoitusten yhteydessä kolme poliisia sekä apulaispoliisipäällikkö saivat surmansa. Pian tämän jälkeen hallitus ilmoitti väliaikaisesta TikTok-kiellosta maassa, viitaten alustan rooliin väkivaltaisuuksien lietsomisessa. Kaksi vuotta myöhemmin, TikTokiin pääsee edelleen ainoastaan VPN-yhteyden kautta.
TikTokin esto on kuitenkin vain yksi ilmentymä Jordanian yhä kiristyvästä kontrollista ja online-tilan kaventuminen ei ole uusi kehityskulku. Vuonna 2023 kuningas Abdallah II hyväksyi uuden kyberrikoslain, joka mahdollistaa laajemman kontrollin verkkomediassa. Laki kriminalisoi epämääräisin termein “valheellisen tiedon” levittämisen ja hyökkäykset “maineen”, “kansallisen yhtenäisyyden” tai “julkisen moraalin” kimppuun. Esimerkiksi sananvapausjärjestö RSF pitää lakia yhtenä Jordanian online-valvonnan keskeisistä työkaluista. Juridinen ympäristö on hajanainen ja epäselvä: esimerkiksi kyberlainsäädäntö ja terrorismilaki voivat olla samanaikaisesti käytössä ilman selkeää rajaa niiden soveltamisesta, mikä lisää journalistien oikeudellista epävarmuutta ja altistaa heidät mielivaltaiselle tulkinnalle.
Journalisteja valvotaan Jordaniassa
Jordaniassa toimittajat elävät jatkuvan valvonnan alla. Monet heistä ovat saaneet kuulustelujen jälkeen epävirallisen kiellon käsitellä tiettyjä aiheita – ilman että mitään kirjallista päätöstä koskaan annetaan. Samalla toimittajia painostetaan liittymään valtion kontrolloimaan journalistiliittoon. Erityisen hankaliksi aiheiksi koetaan esimerkiksi naisten oikeudet ja paikallisyhteisöjen väliset jännitteet. Samir Kassir -säätiön mukaan maassa toimii toki riippumattomia medioita, mutta ne pysyttelevät matalalla profiililla. Valtion ja turvallisuusviranomaisten vaikutusvalta on erityisen suuri tietyillä alueilla ja aihealueilla, mikä rajoittaa kriittisen journalismin liikkumatilaa.
Toimittajien arkea ohjaa itsesensuuri, joka ei synny niinkään pelosta väkivaltaa kohtaan vaan oikeudellisista pelottelutaktiikoista: viivytetyistä prosesseista, epäselvistä kuulusteluista ja digitaalisen valvonnan tunteesta. “Ei Jordania ole erityisen verinen maa sananvapauden osalta”, kommentoi veteraanijournalisti Daoud Kuttab. “Mutta lakia käytetään pelotteena, eikä valvonnan lähde ole aina tiedossa.”
Vaikka Jordaniassa on hyväksytty myös tietosuojalaki, sen ja muiden lakien välinen ristiriita jättää journalistit heikolle pohjalle. Esimerkiksi rikosprosessilaki antaa viranomaisille laajat oikeudet tarkistaa kansalaisten viestimiä, vaikka tietosuojalaki nimenomaisesti kieltää tällaisen käytännön.
Kriisit tuovat näkyväksi säätelyn seuraukset
Sääntelyn kiristyminen näkyy myös reaktioissa alueellisiin kriiseihin. Lokakuun 7. päivän jälkeen Jordanian valtava palestiinalaisdiaspora aktivoitui laajasti: mielenosoitukset, boikotit ja somekampanjat kohdistuivat muun muassa amerikkalaisyrityksiin ja ketjuihin, joita maassa riittää. Valtion reaktio ei rajoittunut vain verkkosensuuriin. Useita palestiinalaisaktivisteja on sittemmin pidätetty, ja toimittajien itsesensuuri on kasvanut entisestään. Vuoden 2023 kyberrikoslaki onkin yhä useammin käytössä aktivistien pidätyksissä, etenkin kun kyse on sisällöstä, joka kritisoi Jordanian Israel-politiikkaa tai maiden diplomaattisia suhteita. Jordania on yksi harvoista arabimaista, jolla on diplomaattiset suhteen Israelin kanssa. Maat allekirjoittivat rauhansopimuksen vuonna 1994.
Yksi tapa ymmärtää Jordanian tilannetta on tarkastella sitä “pehmeänä repressiivisyytenä”: väkivaltaa ei juuri käytetä, mutta lainsäädännön keinoin sananvapautta kavennetaan järjestelmällisesti. Näin luodaan tilanne, jossa journalistit välttelevät tiettyjä aiheita jo ennen kuin kukaan ehtii puuttua sisältöön.
Lähi-idässä sananvapauden kriisi ymmärretään usein vain räikeimpien tapausten kautta – pidätykset, murhat, suorat uhkaukset. Harvemmin huomio kiinnittyy niihin arjen mekanismeihin, joiden kautta tila sananvapaudelle kutistuu vähä vähältä. Jordaniassa ja muissa maissa (kuten Tunisiassa, jossa samankaltainen laki otettiin käyttöön jo vuonna 2022) tämä näkyy kyberturvallisuuslain kaltaisina aloitteina, jotka eivät vain rajoita yksittäisiä sovelluksia, vaan pyrkivät luomaan uudenlaista kontrollin arkea – sellaista, jossa vapaiden medioiden on jatkuvasti mukautettava toimintatapojaan selviytyäkseen.
Teksti: Sara Kezia Heinonen
