Ulkopuolisen arvion mukaan digitaalisen tutkivan journalismin hanke Nepalissa on ollut tarpeellinen. Jatkossa on kuitenkin hyvä nostaa naistoimittajien määrää ja muistaa myös perustaitojen koulutus, evaluaatiossa todetaan.
Evaluaattorit Raghu Mainali (vas.) ja Binod Bhattarai. Kuva: Eeva Simola.Vikes ja Nepalin tutkivan journalismin keskus CIJ ovat tehneet vuosina 2017–2018 yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaisen hankkeen, joka on lisännyt riippumatonta, digitaalista tutkivaa journalismia Nepalissa.
Näin todetaan The Writing Workshop -konsulttitoimiston toteuttamassa itsenäisessä evaluaatiossa (luettavissa alla). Hanke koostui digitaalisen tutkivan journalismin koulutuksista ja jatkoi jo vuonna 2010 alkanutta koulutusyhteistyötä. Yleisenä tavoitteena hankkeessa on ollut lujittaa demokraattista kehitystä ja ylläpitää sananvapautta.
Koulutuksiin osallistuneiden toimittajien tutkivat jutut ovat tuoneet ääniä maakunnista kansalliseen keskusteluun, ja osa jutuista on ollut merkittäviä yhteiskunnallisia skuuppeja, evaluaatiossa todetaan. Toimittajien itseluottamus on kasvanut, ja he ovat saaneet kansainvälisiä kontakteja ja palkintoja.
Vikesillä hanketta koordinoinut Eeva Simola katsoo, että hanke onnistui mukavasti
”Kiitos päätoimittajan ja kouluttajien”, Simola sanoo.
”Toimittajien lähtötasosta riippuen he ovat tavalla tai toisella entistä kyvykkäämpiä verrattuna siihen, kun hankekoulutus alkoi. Kurssilaiset olivat aktiivisia ja kyselivät ja keskustelivat tilaisuuden tullen. Jutturakenteet ja yksityisyyden suoja poikkeavat Nepalissa meillä totutuista. Varsinkin ne toimittajat, jotka halajavat kansainvälistä tutkivaa cross border -journalismia, joutuvat tutustumaan erilaisiin kerrontatapoihin ja yksityisyyden suojaan.”
Tarvetta perustaidoillekin
Evaluaatiossa todetaan, että Nepalissa on edelleen tarvetta myös perinteiselle journalismin koulutukselle, tutkivan journalismin metodien osaamiselle, kirjoitustaidoille, toimittajan eettisten taitojen kasvattamiselle sekä turvallisuusnäkökulmien paremmalle tiedostamiselle.
Vaikka evaluaattorit katsovat, että Vikesin ja CIJ:n hankkeen kaltaisia koulutuksia olisi syytä jatkaa, niihin olisi sisällytettävä myös näiden perustaitojen opetusta. Evaluaatiossa myös ehdotetaan, että harjoitusjuttujen tekeminen olisi pakollista, ja että niiden laatua valvottaisiin nykyistä aktiivisemmin. Vaikka jutut leviävät hyvin sosiaalisessa mediassa, CIJ voisi luoda järjestelmällisemmän some-strategian, jotta juttujen näkyvyys kasvaisi.
Myös koulutettavien valintakriteereihin olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota. Yhtäältä evaluaatiossa todetaan, että koulutettavat ovat olleet taidoiltaan monenkirjavia, ja toisaalta huomautetaan, että eri etnisten ryhmien edustavuus ja naisten osuus voisivat olla suuremmat. CIJ:n nykyjäsenistä noin 15 prosenttia on naisia.
Vuonna 2018 naisten osuus koulutettavista oli noussut 50 prosenttiin, mistä CIJ saa evaluaatiossa kiitosta.
Eeva Simola on pannut merkille, miten aktiivisia ja napakoita kurssin naistoimittajat ovat olleet.
”Ammatti ehkä vaatii heiltä enemmän pokkaa, joskus ehkä joutuu puolustamaan ammattiaan haastateltavaa tai isää, appea, tai puolisoa kohtaan”, Simola sanoo.
Seuraavaksi keskitytään naistoimittajiin
Vuosina 2019–2020 Vikes aloittaa uuden hankkeen Nepalissa ja Tansaniassa CIJ:n ja muiden paikallisten kumppanien kanssa. Sen tarkoituksena on lisätä toimitusten tasa-arvoa ja naistoimittajien taitoja.
Nepalissa toimittajan ammatti on edelleen hyvin miesvaltainen, ja etenkin juttumatkoille osallistumista saatetaan pitää naisille sopimattomana. Yksinäisille naisille ne voivat olla jopa vaarallisia.
Evaluaation aikana uusi hanke oli jo valmisteilla. Siksi evaluaatiossa todetaankin, että hanke saattaa tarjota mahdollisuuden houkutella lisää naisia CIJ:n jäseniksi.
