Yangon Film Schoolin apulaisjohtaja Arkar sanoo, että elokuvat voivat olla tärkeitä yhteiskunnalliseen muutokseen, todisteiden keräämiseen ja kansalaiskasvatukseen.
Vikesin kumppanin Yangon Film Schoolin toisen vuoden opiskelijat editoivat parhaillaan elokuviaan. He tekivät tutkimus- ja kuvausmatkansa maalis-huhtikuussa ja kesäkuussa heillä oli leikkaamisen jatkokurssi, jossa auttoivat tutorit Suomesta, Australiasta ja Myanmarista.
”Vuoden lopussa haastattelemme hakijoita ja ilmoitamme uusien opiskelijoiden ottamisesta kolmivuotiseen ohjelmaamme, joka alkaa vuonna 2024”, sanoo koulun apulaisjohtaja Soe Arkar Htun. ”Viime kerralla meille tuli yli sata hakemusta ja odotamme vastaavaa kiinnostusta tänä vuonna.”
Helmikuun 1. päivä vuonna 2021 Myanmarin sotilaat kaappasivat vallan, mikä on tuonut koululle monia haasteita. Jo sitä ennen pandemia oli haitannut toimintaa.
”Mutta olemme hämmästyttävän hyvin selviytyneet hybridikursseilla ja muilla muutoksilla. Kaikki kurssit on pidetty, joitakin pienillä viivästyksillä”, Arkar sanoo.
Koronapandemia teki paikallisista tutoreista entistä arvokkaampia
YFS on jo useiden vuosien ajan siirtänyt vähitellen johtajuutta ja koulun johtamista Berliinin toimistosta Yangoniin.
”Nyt olemme jakaneet tehtävät Berliinin ja Yangonin kesken”, Arkar sanoo. ”Minä valvon päivittäistä toimintaa, kursseja ja koulun johtamista.”
Arkarin mukaan koronapandemia kiihdytti opetuksen siirtämistä paikallisille asiantuntijoille, koska kansainväliset tutorit ja mentorit pääsivät huonosti Myanmariin.
”Myös korona-aikana meillä oli lähiopetusta paikallisten opettajien kanssa. Ulkomaalaiset tutorit olivat käytettävissä Zoomin ja muiden alustojen kautta.”
Elokuvat ovat tärkeitä yhteiskunnalle
Arkar on itsekin koulun kasvatti ja toimii nykyään sen varajohtajana. Hänen ensimmäinen elokuvansa kertoi Nobelisti Aung San Suu Kyin entisestä henkivartijasta. Viimeisin hänen elokuvansa kertoi pinnalla Myanmarin Shan-valtion musiikista, mutta sen alla elokuva tarkastelee Myanmarin tuhoisan politiikan vaikutusta Shan-kansalle.
Elokuvantekijöitä pidetään usein sosiaalisen vaikuttamisen vaikuttajina, mutta Arkar ei tunne tekevänsä aktivismia sanan varsinaisessa merkityksessä.
”Mielestäni aktivismi vaatii hieman eri taitoja ja tietoa”, hän sanoo. ”Dokumentointi voi silti olla osa sosiaalista aktivismia.”
Itse asiassa dokumentointi, ”todistajana oleminen”, on usein tärkeää ihmisoikeusloukkausten tai ympäristökatastrofien yhteydessä. Yleisesti ottaen elokuva-ala kiinnittää yhä enemmän huomiota vaikutukseen. Joissakin maissa elokuvatuotannoissa on jopa vaikuttavuustuottajia, joiden tehtävänä on varmistaa, että elokuvia käytetään vaikuttamistyöhön tai elokuvan aiheiden tunnetuksi tekemiseen.
Arkarin mielestä elokuvantekijöiden todellisten aktivistien tulisi työskennellä tiiviisti yhdessä, ja viestikapula usein siirtyy aktivisteille, kun elokuva on valmis.
”Monia elokuvia tehdään sosiaalisista kysymyksistä ja ihmisoikeuksista, ja aktivistit käyttävät elokuvia vaikuttamistyössään. Se on hyvä työnjako, koska me elokuvantekijät usein haluamme aloittamaan seuraavan elokuvan tekemisen, kun edellinen on valmis.”
Turvallisuus ensin
Työn suurimmat haasteet johtuvat tällä hetkellä sotilasvallankaappauksesta: turvallisuustilanteen vuoksi ei aina ole mahdollista tietää, missä on turvallista liikkua kameroiden kanssa, ja herkkiä aiheita käsiteltäessä ihmisten nimettömyys täytyy pystyä takaamaan.
”Joskus keksimme melko luovia ratkaisuja ihmisten kasvojen peittämiseen”, Arkar sanoo.
”Monia vaivaa myös taloudellisen tuen puute. Elokuvan tekeminen ei ole halpaa, ja monet tekevät myös muita töitä voidakseen tehdä elokuvia.”
Yangon Film School on kouluttanut myös yhteisöjä tekemään videoita ongelmista alueellaan. Esimerkiksi kyläläiset ovat kuvanneet saastuneita vesilähteitä, ja kun videot on esitetty viranomaisille, nämä ovat joskus korjanneet asiat.
”Elokuva on hyvä työkalu verrattuna kirjoittamiseen ja lukemiseen, koska ihmiset näkevät omin silmin, mitä jossain tapahtuu.”
Kansalaiskasvatusta
Koulun elokuvia on myös käytetty vaikuttamistyöhön. Esimerkiksi metsäkadon käsittelevä elokuva johti lopulta Metsähallituksen lahjoittamaan uusia puita metsäkadon alueella.
Elokuvat toimivat lisäksi Myanmarin kansalaiskasvatuksen ja suvaitsevaisuuden välineinä, Arkar sanoo.
Noin kaksi kertaa Suomen kokoisessa maassa, on jopa 135 etnistä ryhmää. Kouluun valitaan opiskelijoita kaikkialta maasta, ja näin dokumentit kertovat myös elämästä eri puolilla maata. Koulussa on viisi suosittua elokuvakeskittymää eri puolilla Myanmaria.
”Kun elokuvia esitetään niissä, se tuo eri alueiden tarinoita muiden tietoon, ja ihmiset voivat ymmärtää ja tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta”, Arkar sanoo.
