Karvinen on hyvinkääläinen feministi ja kehitysyhteistyön ammattilainen, jota kiinnostaa moniäänisyys mediassa. Hän tuntee hyvin ulkoministeriön ohjelmatuen, jota Vikesissä 2022 aletaan käyttää.
”Tosi hyvä fiilis”, toteaa Anu Karvinen ja naurahtaa.
Hän aloitti työt Vikesin toiminnanjohtajana vuoden 2022 alussa, kun Auli Starck siirtyi Taksvärkki ry:n toiminnanjohtajaksi.
Karvisesta Vikesin toimintakenttä on mielenkiintoinen ja hyvin ajankohtainen. Vikes tukee laadukasta mediaa ja lehdistönvapautta aikana, jolloin median toimintavapauksia rajoitetaan ympäri maailman.
”Samaan aikaan kun esimerkiksi lukutaito kohentuu globaalisti kovaa vauhtia, sananvapausasioissa trendi menee toiseen suuntaan, joten Vikesin työ on entistä arvokkaampaa”, Karvinen sanoo.
Ohjelmatuki on tuttua
Anu Karvinen kokee, että hänellä on median toiminnasta paljon opittavaa, sillä hän on tehnyt kehitysyhteistyötä tähän saakka lasten ja vammaisten ihmisten oikeuksien edistämiseksi. Uransa alkuvuosina hän työskenteli viisi vuotta Suomen suurlähetystössä Nepalissa. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri.
Karvinen tuo Vikesiin talous- ja hallinto-osaamista ja hänellä on kokemusta ohjelmatuen käynnistämisestä: Hän oli Vammaiskumppanuudessa ohjelmasuunnittelijana pian järjestön siirryttyä ulkoministeriön ohjelmatuen piiriin. Vikes pääsi ohjelmatukijärjestöksi vuoden 2022 alusta ja on uuden edessä.
Karvinen sanoo olevansa kehittäjäihminen ja miettivänsä mielellään, miten asioita voidaan tehdä uudella tavalla. Hänen mukaansa ohjelmatuki tuo järjestölle enemmän vapautta toimintaan.
”Jos esimerkiksi näyttää, että joku hanke vetää vähän paremmin kuin toinen, niin siinä on vapautta vähän säätää.”
Mutta samalla kasvaa vastuu.
”Työn tuloksellisuuden ja laadun seuranta on yhä enemmän meidän omissa käsissämme. Näen, että ohjelman myötä on myös entistäkin tärkeämpää tuoda työn tuloksia näkyviksi viestinnällä”, Karvinen sanoo.
Vuonna 2022 Vikesin täytyy siis viimeistellä ja ottaa käyttöön uusi ohjelmatason seuranta- ja arviointijärjestelmä.
Moniääninen Suomi alkaa näkyä
Vikesin kotimaantoiminnassa on viime vuosina puhuttu paljon kehitysjournalismin lisäksi suomalaisen median moniäänisyydestä. Suomalainen media on edelleen paljon valkoisempaa ja keskiluokkaisempaa kuin suomalaiset keskimäärin.
Tämä on teema, joka on innostanut Anu Karvistakin viime vuosina. Hän on vasemmistoliiton ensimmäisen kauden valtuutettu kotikaupungissaan Hyvinkäällä, ja hän on lukenut ja seurannut keskustelua feminismistä ja moniäänisyydestä. Viime aikoina hän on ollut ilahtunut siitä, kuinka moniääninen Suomi alkaa kuitenkin näkyä.
”On viestinnän ammattilaisia ja journalisteja, joilla on oman taustansa kautta erilainen näkökulma esimerkiksi suomalaisuuteen tai sukupuolittuneisuuteen. Heidän journalistinen äänensä tuo usein esille syviä kulttuurisia oletuksia, joita emme ole yhteiskunnallisessa keskustelussa osanneet ennen kyseenalaistaa, koska emme ole olleet tietoisia niistä.”, Karvinen sanoo.
Sama trendi näkyy kehitysyhteistyössäkin.
”Toki edelleen on aika paljon sellaista, että me puhumme etelän puolesta, mutta yhä enemmän ymmärretään, että on kyse yhteistyöstä ja että sillä on väliä, kuka puhuu ja pääsee ääneen.”
Se, miten näistä teemoista puhutaan median sisällä, on Karviselle vielä uutta.
”Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan, miten media itse arvioi toimintaansa näissäkin kysymyksissä”, hän sanoo.
