Debatti Tampereella pureutui siihen, miten turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet toimittajat saisivat äänensä kuuluviin. Miksi suomalainen media kääntää mieluummin uutistoimistojen kuin täällä olevien toimittajien juttuja?
Vikesin #BetterNewsMedia-kiertueen ensimmäinen keskustelutilaisuus järjestettiin Tampereen yliopistolla 19. huhtikuuta täydelle salille journalismin opiskelijoita ja muita kiinnostuneita.
Illan puhujat Haneen Jameel ja Mohamed Ibrahim sanoivat olevansa iloisia Suomen vapaudesta ja turvallisuudesta, mutta medialta he penäsivät asiantuntevampaa uutisointia Lähi-idästä ja Afrikasta.
”Minut nähtiin Irakissa liian avomielisenä”, sanoi Haneen Jameel. ”Minulla oli paljon ongelmia, koska sanoin kaiken suoraan. Oli selvää, etten voinut enää kirjoittaa siellä, jos halusin pysyä hengissä. Nyt kirjoitan Vihreä lanka -lehdelle, ja saan tehdä, mitä haluan.”
Hän mietti, miksi Suomessa kirjoitetaan niin vähän vaikkapa Irakin tilanteesta – eikö ihmisiä kiinnosta, vai onko kyse siitä, että suomalaiset eivät halua lukea niin negatiivisia uutisia?
”Ehkä lehdet eivät halua menettää lukijoitaan?”
Suomalaistuvan toimittajan asiantuntemus pysyy kontaktein
Tilaisuudessa yleisö tenttasi Jameelia ja Ibrahimia ahkerasti. Kun nämä olivat sanoneet, että he osaisivat kirjoittaa ja kertoa kotimaistaan usein suomalaisia asiantuntevammin, heräsi kysymys, kuinka hyvin Suomessa pitkään asuva ihminen enää tuntee kotimaansa todellisuuden. Eivätkö meidän kaikkien siteet entiseen kotimaahan haalistu, kun aikaa kuluu?
”Kontaktit ovat kaikki kaikessa”, vastasi Mohamed Ibrahim. ”Jos jotain tapahtuu Somaliassa, voin helposti vahvistaa, mikä on totta ja kuka on asian takana. Jos kontaktit viilenevät, niin sitten kyllä on pulassa.”
”Ja kotimaan median seuraaminen auttaa”, lisäsi Jameel. ”Kun pystyy seuraamaan monipuolisesti arabiankielistä mediaa, ja tietää kenen sanaan voi luottaa, pysyy aika hyvin kärryillä.”
Tarvitseeko suomalainen lukija suomalaisen kirjoittajan?
Journalisti on ensi kädessä vastuussa lukijoilleen. Ennen tilaisuutta Vikesin korviin kantautui mediasta, että usein muualta tulleiden toimittajien juttuja on hankalaa ostaa, jos nämä eivät osaa Suomea eivätkä voi täten seurata, mitä Suomessa on kirjoitettu samoista aiheista.
Yksi vaihtoehto kiertää tätä yleisön kohtaamisen ongelmaa on yhteistyö, jossa työparina on suomalainen ja muualta tullut toimittaja. Ibrahim ja Jameel pitivät ajatusta positiivisena. Mutta –
”Aika paljon Suomessa ulkomaanuutiset ovat sitä, että jutut ostetaan Reutersilta tai AP:lta”, sanoi Ibrahim. ”Eivät niidenkään toimittajat seuraa suomalaista keskustelua. Osa meistä turvapaikanhakijoina tulleista toimittajista on tottunut kirjoittamaan ulkomaisille yleisöille – itse olen tehnyt vuosia juttuja The New York Timesille.”
”Perusuutisia jostain maasta voisi ihan hyvin ostaa ja kääntää sieltä tulleilta toimittajilta siinä kuin niitä kännättäisi uutistoimistoilta. Se ei olisi kallista, ja auttaisi paljon tänne tulevia toimittajia.”
Hän itse aikoo perustaa verkkoportaalin, jossa ulkomailta tulleet toimittajat kirjoittavat kotimaistaan ja Suomesta vapaaehtoispohjalta. Hän toivoo sen tuovan näkyvyyttä myös lahjakkaille tekijöille.
Onko turvallista juttumatkaa? Entä turvallista pakkopaluuta?
Monia nuoria yleisössä mietitytti, kuinka turvallista vaikkapa Irakiin tai Somaliaan olisi lähteä juttumatkalle.
”On tapoja, miten matkan voi järjestää, ja ilokseni olen lukenut muutamia hyviä Ylen juttuja Somaliasta”, Ibrahim sanoi. ”On turvallisia hotelleja ja hyvä fiksereitä, jotka voivat opastaa vaarallisillakin alueilla.”
Mutta turvamiehet ja tulkki yleensä tarvitaan. Ja jos ulkomainen toimittaja uskaltaa mennä paikan päälle vain henkivartijoiden kanssa, miksi sinne samoille nurkille palautetaan ihmisiä väkipakolla? Kysymys sai Haneen Jameelin puistelemaan päätään.
”Olen kuullut, että Migrin mielestä osa Irakista on turvallista, ja vaikka Bagdadiin voidaan palauttaa ihmisiä, koska osalla ihmisistä ei ole siellä henkilökohtaista vaaraa. Se on täysi vitsi”, hän sanoi.
”Kaksi viikkoa sitten yhden ystäväni veljeä ammuttiin, ja hän on töissä supermarketissa. Ei ole niin, että Irak on yksille turvallinen paikka ja toisille ei.”
Ongelma hänestä on myös mediassa: Jos Suomessa ei tiedetä, että pommeja Irakissa räjähtelee päivittäin, voi syntyä mielikuva, että kaikki on ok.
Mohamed Ibrahimin mukaan pakkopalautukset ovat lyhytnäköistä ja tuhoisaa politiikkaa, sillä palautetut lähtevät muita helpommin terroristien matkaan.
”Pettyneet nuoret vihaavat niitä maita, jotka ovat kääntäneet heille selkänsä. Silloin terroristijärjestön on helppo houkutella mukaan riveihinsä, sillä ne ovat taitavia perustelemaan, että juuri heidän tiensä on hyvä tapa kostaa.”
Teksti ja kuvat: Esa Salminen
Katso myös Journalistiliiton Facebook-live-taltiointi tilaisuudesta:
