”Vuodesta 1996 (virallisesti itsenäisenä toimijana vuodesta 2007) lähtien CIJ Nepal on kouluttanut yli 600 journalistia tutkivan journalismin tekniikoihin. Nopeatempoisessa uutisvirrassa jalkoihin jäävät usein aikaa ja tutkivaa journalistista otetta vaativat aiheet”, aloittaa Nepalin tutkivan journalismin keskuksen tuore ohjelmamanageri Shreya Paudel.
CIJ Nepalin työllä tuotetaan maan valtamedioihin muunmuassa ihmiskauppaa, korruptiota, sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta käsitteleviä juttuja joihin isojen mediatalojen resurssit eivät aina riitä. Tutkivan journalismin ammattilaiset kaivavat uusia näkökulmia, tuovat esiin marginaaliin jäävien ääntä sekä kouluttavat uusia toimittajia tutkivan journalismin tekniikoihin. Kattavia tutkivan journalismin raportteja tuotetaan sekä osana journalistien koulutusta että CIJ:n alumnien toimesta.
CIJ:n esiin nostamat aiheet ja näkökulmat ovat saaneet merkittävää huomiota myös kansallisissa valtamedioissa. Tuoreimpana esimerkkinä poliittisesti erittäin merkittävän Bhutanilaisia pakolaisia käsittelevän korruptioskandaalin paljastus.
Valtamediat ottavat inspiraatiota jutuistamme. Esimerkiksi Bhutanilaisia pakolaisia koskevan korruptiojutun kohdalla moni valtamedia tarttui tutkimaamme aiheeseen. Raportistamme muodostui valtava poliittinen skandaali, jonka myötä korruptioon syyllistynyt entinen sisäministeri vangittiin. Tarinamme inspiroivat monia valtamedian sanomalehtiä Nepalissa, ja siksi tekemämme työ on erittäin tärkeää. –Shreya Paudel
Paudelin mukaan CIJ onkin kokoaan suurempi toimija, jonka kattavat verkostot Nepalin mediakentällä mahdollistavat saavutettavuuden läpi mediatalojen.
Huoli turvallisuudesta ja heikot insitutionaaliset palkkarakenteet jarruttavat naisten ja nuorten urakehitystä
Vuodesta 2021 lähtien CIJ on kouluttanut jo yli 100 journalistia Vikesin Naiset mediassa -hankkeen tuella.
Nepalissa työskentelevistä journalisteista noin 25 % on naisia, ja jo tämä itsessään vaikeuttaa uralla etenemistä. Paudelin mukaan naiset eivät saa edelleenkään samoja mahdollisuuksia miesten kanssa, ja sukupuolten väliset rajanjaot ovat merkittäviä.
Mitä ilmiön taustalta löytyy?
“Merkittävimmät syyt löytyvät sosiaalisista normeista sekä turvallisuudesta. Moni perhe kokee vaikeana ajatuksen tyttärestä tai vaimosta tekemässä myöhäisiä vuoroja toimituksissa yksin matkustaen. Loppujenlopuksi kyse on huolesta läheisten turvallisuudesta”, Paudel vastaa.
Tuoreella ohjelmamanagerilla on kuitenkin tarjota myös ratkaisuja: “Toimituksissa voitaisiin mahdollistaa naisjournalisteille juttujen tekeminen pareittain, tarjota kuljetus kotiin yöllä ja mahdollistaa luotettavia kanavia raportoida epämieluisista tilanteista.”
Myös mediainstituutiot jarruttavat toimittajien urakehitystä. Mainoksista voittoa saavat mediaorganisaatiot eivät Paudelin mukaan investoi toimittajiinsa tai toimivan mediataloinfrastruktuurin rakentamiseen. Toimittajat eivät saa tarpeeksi palkkaa, tai palkka saattaa jäädä kokonaan saamatta. Epävakaan työtilanteen seurauksena nuoret toimittajat hakeutuvat muualle töihin.
Naisten kokeman sosiaalisen paineen ja epävarman palkkaustilanteen vuoksi nuoret ja naiset pyrkivät hakeutumaan turvallisempiin ja tasapainoisempiin työpaikkoihin. Shreyan mukaan moni lupaava toimittaja on turhautunut epävakaaseen urakehitykseen journalismin parissa ja etsii töitä muilta aloilta kuten kansainvälisistä järjestöistä tai ulkomaiden diplomaattisista edustustoista Nepalissa.
Nepalissa moni nuori muuttaa muihin maihin. He, keillä on varaa, lähtevät Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Australiaan opiskelemaan. Samanaikaisesti miljoonat muut lähetävät Lähi-Itään työsiirtolaisina. Sama trendi näkyy myös journalismin parissa. -Shreya Paudel
Toivottava kehitys ei ole kaukana mikäli suuret mediatalot löytävät yhteisen tahtotilan muutokseen
Paudelin mukaan tänä päivänä moni naisjournalisti on aloittanut raportoimaan parlementaarisista kysymyksistä, jotka nähtiin ennen miesten alueena. Lisäksi naiset ovat löytäneet tiensä verkkouutisten tuottamisen pariin, jolloin kenttätyön määrä on vähäisempää ja työ turvallisempaa.
“Pienillä organisaatioilla, kuten CIJ:llä ja Sancharika Samuhalla on merkitystä naisjournalistien kapasiteetin vahvistamisessa, mutta viimekäden valta on suurilla mediataloilla ja suunnalla, johon he haluavat mediakulttuuria viedä”, Paudel toteaa.
Paudelin mukaan ratkaisut eivät ole vaikeita mikäli yhteinen tahtotila löytyy. Ensin pitäisi kiinnittää huomiota luotettaviin palkkausrakenteisiin sekä kehittää naisille inklusiivisempaa työympäristöä.
Padelin mukaan yhteisten käytäntöjen luominen naisten työssä viihtymisen edistämiseksi ja työllisyyden mahdolliseksi ei ole vaikeaa. Mediatalot voisivat kannustaa äitiyteen ja tarjota tilaa ja mahdollisuuksia äitiyden ja uran yhdistämiselle.
“Esimerkiksi imetysmahdollisuus toimistolla, mahdollisuus muovata työnkuvaa sekä maksettu äitiysloma ovat askelia, joilla voitaisiin saada merkittäviä muutoksia aikaan naisjournalistien työllistymiseksi ja uraan kiinnittymiseksi Nepalissa”, Paudel tiivistää toiveensa mediataloille.
