Media ja kansalaisyhteiskunta ovat ahtaalla, oikeusvaltio murenee ja demokratia on kriisissä Unkarissa, mutta myös muissa Euroopan maissa. Miten näin pääsi käymään? Tästä keskusteltiin Setlementtiliiton seminaarissa Helsingissä.
Katalin Miklossy Helsingin yliopistolta. Kuva: Esa Salminen“Toivon, että paikallisvaalit ovat uusi alku, ja Unkarissa voidaan ajatella politiikka ja päätöksenteko kokonaan uusiksi.”
Näin sanoi Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Katalin Miklossy Setlementtiliiton ja sen yhteistyökumppanien seminaarissa Helsingissä eilen.
Unkarin kunnallisvaaleissa oppositio otti voiton Budapestissa ja useissa muissa suurissa kaupungeissa. Valtakunnassa valtaa pitää kuitenkin oikeistopopulistinen Fidesz-puolue, joka on aktiivisesti kuristanut vapaata mediaa ja kansalaisyhteiskuntaa sekä muita oikeusvaltion tunnusmerkkejä.
Unkarilaistaustainen Miklossy sanoi, että opposition voitto ei olisi onnistunut ilman kansalaistoimijoita, järjestöjä ja kansalaisliikkeitä, jotka halusivat sanoa, että nyt riittää.
Hän myönsi, että toivo voi lopulta osoittautua turhaksi, jos kyseessä onkin uuden alun sijaan vain oljenkorsi, johon hukkuva tarttuu.
”Toivon ettei niin ole.”
Miksi demokratia oli niin hauras?
Miklossysta olennainen kysymys on, miten demokratia voi heiketä niin lyhyessä ajassa.
”Prosessi alkoi Unkarissa yhdeksän vuotta sitten, Puolassa neljä vuotta sitten ja Romaniassa kolme vuotta sitten. Huolestuttavia merkkejä on nähtävissä myös Slovakiassa, Tsekeissä, Kroatiassa ja Bulgariassa.”
Hän ja Jouko Nikula ovat toimittaneet tästä kysymyksestä kirjan Demokratian karikot, jonka Gaudeamus julkaisi viime vuoden lopulla.
Joitain vastauksia saatiin myös seminaarissa.
Unkari ja Puola ovat ottaneet samansuuntaisia askeleita, jotka ovat Miklossyn mukaan kuin autoritäärisen johtajan käsikirjasta.
Yksi ensimmäisistä askeleista on miehittää perustuslaillinen tuomioistuin omalla väellä, sillä näin varmistetaan, että mikä tahansa laki menee läpi. Toinen askel on varmistaa, että kansalaiset eivät saa selkää kuvaa, mitä maassa tapahtuu.
”Pitää miehittää Yleisradion tyyppiset julkiset mediat. Unkarissa näyttää myös siltä, että 80 prosenttia yksityisistä mediataloista on valtion vallan alla.”
Nykyään Unkarissa, etenkin maaseudulla toimii Neuvostoajoista muistuttava tulostusmedia, jossa ihmiset printtaavat uutisia ja jakavat niitä tuttavilleen.
”Puhutaan myös, pitäisikö Radio Free Europe avata uudelleen”, Miklossy sanoi.
Se oli kylmän sodan ajan tiedotuskanava, jossa ulkomaailman uutiset tulivat Unkariin ja muualle Itä-Eurooppaan lännestä käsin. Yhdysvaltalainen Radio Free Europe on edelleen olemassa, mutta sen toimintaa on supistettu merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen.
”Länsimaisilla mediataloilla oli tärkeä rooli siinä, miten Unkarissa ja Puolassa järjestelmä 1980-luvulla vapautui”, Miklossy sanoi.
Kansalaisyhteiskunta ahtaalla
Kolmas askel on kriittisen kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen. Sen arjesta kertoi Skypen välityksellä Veronika Móra unkarilaisesta ympäristösäätiö Ökotársista.
”Kriittiset järjestöt eivät saa rahoitusta ja mediassa käydään mustamaalauskampanjoita tiettyjä kansalaisyhteiskunnan toimijoita kohtaan”, Móra kertoi.
Etenkin ulkomaista rahoitusta saavia järjestöjä on kiusattu lupatarkastuksilla, verotarkastuksilla ja syyttäjän kirjelmillä. Myös Móran säätiöön tehtiin sittemmin laittomaksi todettu kotietsintä, ja järjestöjä häiritään lukuisilla oikeusjutuilla. Ulkomaista tukea saavien järjestöjen on nykyään lain nojalla rekisteröidyttävä, ja poliitikot leimaavat ne hanakasti tahoiksi, joiden kautta Unkarin asioihin yritetään puuttua ulkoapäin.
Kehitysmaiden oloja tuntevalle kuulijalle toimintatavat vaikuttavat hyvin samoilta kuin autoritäärissä maissa ympäri maailman.
Kansalaisyhteiskuntaa on kuitenkin yhdistänyt taistelu vapauksien kapenemista vastaan. Monet liikkeet olivat myös aktiivisia paikallisvaaleissa.
”Nyt meillä on uusi ongelma: Mistä löytää hyviä aktivistijohtajia niiden tilalle, jotka ryhtyivät paikallispoliitikoiksi ja pormestareiksi”, Móra naurahti.
Koulutuksen kautta vaikutetaan arvoihin
Neljäs Miklossyn kuvaama askel autoritäärisen hallinnon polulla on koulutukseen vaikuttaminen.
”Unkarissa on menty takaisin kommunismin aikaan, jossa on vain yksi kirja, josta opettaa ja opiskella. Sanelutyyppisellä koulutuksella on suuri merkitys pitkälle tulevaisuuteen, koska niin vaikutetaan seuraavien sukupolvien arvoihin.”
Tieteentekijät pakenevat nyt länsimaihin niin kuin kommunismin aikaankin.
”Vallalla on aivopesun dynamiikka, jossa luodaan uudentyyppistä ideologiaa ja arvomaailmaa koulutuksen, kulttuuri-instituutioiden ja median keskittämisen kautta.”
Miklossy muistutti, että Unkarin ja sen lähimaiden tilanteella on juuret historiassa. Jo ennen Neuvostoaikoja ja rautaesirippua siellä on kunnioitettu vahvaa keskusjohtoa, ja Neuvostoaikana tämä vain korostui.
Kun läntinen Eurooppa kosiskeli unkarilaisia kylmän sodan aikana, monet ihmiset odottivat muutoksia. Kun vapaus koitti, ei EU ollutkaan valmis ottamaan maita avosylin vastaan, ja hetken vallinnut vapauden euforia laantui. EU:n, IMF:n, Maailmanpankin ja muiden vaatimat demokratian kulissit pystytettiin, mutta ne eivät olleet kovin vankat.
Tätä taustaa vasten on nyt alkanut Fideszin johtama konservatiivinen vastareaktio, Miklossy sanoi.
Amnestyn Johansson: Median kielellä on suuri merkitys
Seminaarissa oli myös paneelikeskustelu, jonka yhtenä puhujana oli Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson.
Hänen mukaansa Unkarin kunnallisvaalien oljenkorsi tuo lohtua, mutta suurin taistelu on vielä edessäpäin. Hän antoi kiitosta Suomelle, joka on EU-puheenjohtajuuden myötä ottanut aktiivisesti kantaa Unkarin tilanteeseen.
Johansson korosti median roolia demokratian tukijalkana niin Unkarissa kuin laajemminkin.
”Sofi Oksanen sanoi eilen, että median puheesta tulee tapoja, joilla ihmiset puhuvat keskenään.”
Johansson huomautti, että näinäkin päivinä Ylen uutisissa sanotaan helposti, että ”Turkin raja vuotaa” ja puhutaan ihmisten aalloista ja virroista, kun tarkoitetaan ihmisiä, jotka täysin oikeutetusti hakevat turvaa Euroopasta.
”Ja puhutaan taakanjaosta kun tarkoitetaan vastuunjakoa.”
Tällainen puhe normalisoituu yhteiskunnassa, ja ihmiset tarttuvat siihen. Johanssonin mukaan Amnestylla on linja, että he kysyvät tällaisia sanoja käyttäviltä toimittajilta joka kerta, mitä nämä tarkoittavat käyttämällään kielellä.
”Unkarissa, jossa perinnettä käyttää mediassa arvokasta kieltä ei ole, ja ihmiset lukevat vain sosiaalista mediaa, jossa tällaista kieltä käytetään koko ajan, pitää olla todella valppaana.”
