1990-luvulla Nepal palasi demokratiaksi, minkä jälkeen media on vapautunut. Mutta maan alla totuudenpuhujia ja vallanpitäjien vahtikoiria on ollut aina, sanoo tutkivan journalismin keskuksen hallituksen puheenjohtaja Namrata Sharma.
Namrata Sharma.Nepalissa ei vielä 1980-luvulla ollut lehdistönvapautta lainkaan, vaan kaikki langat olivat kuningashuoneen käsissä. Vuonna 1990 demokratia palautettiin, ja alkoi nopeasi tapahtua.
Esimerkiksi maaliskuussa maan korkeimman oikeuden presidentti Gopal Parajuli erotettiin tehtävästään journalistien ansiosta.
”Hän oli väärentänyt syntymäaikansa ja tehnyt kaikenlaisia muitakin väärinkäytöksiä”, sanoo Nepalin tutkivan journalismin keskuksen CIJ:n hallituksen puheenjohtaja Namrata Sharma.
”Me kirjoitimme hänestä jo pari vuotta sitten, mutta se siivottiin maton alle. Tapaus kuitenkin pulpahteli esiin, ja lopulta merkittävä Kantipur-lehti nappasi jutusta kiinni, ja hän joutui eroamaan.”
Jutun tehnyt toimittaja oli Vikesin ja CIJ:n koulutuksiin osallistunut Krishna Gyawali, joka on palkittu tähän liittyvästä ja muusta tutkivasta journalismistaan jo aiemmin.
CIJ on kokeneiden toimittajien järjestö, joka koulii Nepalin nuorista toimittajista tutkivan journalismin osaajia. Kursseilla ensin opetellaan perusteet tiedonsaannista ja esimerkiksi lähteiden suojelemisesta, ja sen jälkeen kokeneet toimittajat mentoroivat junioreja ja editoivat heidän juttujaan. Sharma toimi itsekin editorina pitkään, ennen kuin nousi keskuksen hallituksen puheenjohtajaksi.
Yhteiskunnallisia skuuppeja
Keskus julkaisee juttuja, joita tarjotaan myös maan laajalevikkisten lehtien käyttöön. Toimintaa rahoittaa Vikes ja muutama muu ulkomainen tukija. Juttujen teemat vaihtelevat väärinkäytöksistä terveyteen ja talouteen.
”Teimme äskettäin jutun siitä, miten lääketieteellisiä korkeakouluja perustettiin lahjomalla, ja miten opiskelupaikkoja jaettiin väärin perustein. Sitten teimme jutun plagioinnista yliopistoissa ja monia juttuja ihmiskaupasta”, Sharma sanoo.
Yksi iso juttu, joka ei vielä ole breikannut, liittyy väestön rakenteen muutokseen. Väestönlaskennoissa naisten osuus kansasta on vähentynyt, mikä saattaa johtua siitä, että ultraäänitutkimusten jälkeen tyttösikiöitä abortoidaan yhä enemmän.
”Minä tolkutan toimittajilleni aina, että kaikki inhimillinen on politiikkaa”, Sharma toteaa.
Tutkivan journalismin pitkät perinteet
Kun Namrata Sharmalta kysyy, onko tutkiva journalismi uusi ilmiö Nepalissa, hän naurahtaa.
”Te länsimaissa jäätte helposti jumiin termeihin. Meillä on Nepalissakin tapana sanoa, että vuoden 1990 jälkeen median vapaus ja naisten oikeudet ovat nousseet. Mutta jos olen rehellinen, se ei ole totta.”
Monarkian aikana Nepalissa oli pitkät vastarinnan perinteet, joissa korruptiosta ja alistamisesta levitettiin tietoa suullisesti ja kirjoitettiin pamfletteja.
”Kyllä he mielestäni olivat tutkivia journalisteja”, Sharma sanoo.
Toki demokratian ajalla jälkeen tutkiva journalismi on kasvanut. Ensin kaikki lehdet olivat kytköksissä johonkin poliittisen puolueeseen, mutta nyt alalla on monta riippumatonta, kaupallista toimijaa. Maassa on tunnustettuja journalisteja, ja CIJ on niittänyt mainetta.
Nepalin medialla on nykyään samat haasteet kuin muuallakin: digitalisaatio jyrää ja netti vie lukijoita.
”Mutta tämä aika on myös todella kiinnostava”, Sharma sanoo. ”Jos jossain syrjäisessä kolkassa tapahtuu jotain, nuoret postaavat siitä Facebookiin ennen kuin kaupalliset mediat ehtivät paikalle.”
Silti kunnon tutkiva journalismi ei voi Nepalissakaan nojata somettajiin.
”Nepal on niin vaikeasti kuljettava, että maakuntiin pitää usein mennä jalan. Juttumatkat voivat kestää viikkoja”, Sharma sanoo.
CIJ julkaisee osan jutuista sivuillaan myös englanniksi. Niihin voi tutustua täällä.
Teksti ja kuva: Esa Salminen
