Parisenkymmentä maata on vuosien mittaan parantanut korruptiotilannetta, mutta samansuuruinen joukko on mennyt alaspäin. Usein hauraammat maat ovat korruptoituneimpia, mutta hyödyt tapaavat kasautua rikkaisiin maihin.
Korruptio jyllää. Kuva: Transparency InternationalTransparency Internationalin tuore raportti korruptiosta ei mairittele maailman tilaa. Järjestö selvittää vuosittain asiantuntijoiden ja yritysmaailman näkemyksiä julkisen sektorin korruptioon 180 maassa.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana vain 22 maata on merkittävästi siistinyt korruptiotaan, niiden joukossa Kreikka, Guyana ja Viro. Samaan aikaan 21 maata on mennyt selvästi alaspäin – muun muassa Kanada, Australia ja Nicaragua. Muissa maissa tilanne junnaa käytännössä paikallaan.
Yli kaksi kolmasosaa maapallon maista saa alle 50 pistettä, keskimääräinen pistemäärä on 43.
Tanska ja Uusi-Seelanti ovat jaetulla ykkössijalla, Suomi kolmantena. Vikesin kumppanimailla sen sijaan ei mene häävisti: Somalia on listan viimeisin. Se saa täydestä sadasta pisteestä vain yhdeksän. Tansanian pisteet ovat 37, Nicaraguan 22, Myanmarin 29 ja Nepalin 34.
Tyypillisesti korruptoituneimmat maat ovat kaikkein köyhimpiä maita, joissa instituutiot ovat heikot. Indeksin huipulla olevat ”puhtaimmat” maat ovat kuitenkin muita useammin kansainvälisen korruption järjestelijöitä – ja korruption tuomat hyödyt usein kasautuvat näihin maihin esimerkiksi verovälttelyn ja hämärien rahansiirtojen kautta.
”Tulee suojella toimittajia”
Transparency Internationalin analyysin mukaan korruptio jyllää maissa, joissa merkittävät rahasummat saavat pyöriä politiikassa vapaasti ja missä vallanpitäjät kuuntelevat vain rikkaita tai hyvin verkostoituneita ihmisiä.
Korruptoituneissa maissa valta on yleensä keskittynyt vähiin käsiin ja köyhillä ihmisillä on hyvin vähän sananvaltaa. Raha tulisikin pitää erillään politiikasta, järjestö sanoo, ja kansalaiset tulee ottaa mielekkäällä tavalla mukaan päätöksentekoon.
Yksi tärkeä suositus on, että hallitusten tulee suojella kansalaisvapauksia ja poliittisia oikeuksia kuten sananvapautta. Hallitusten tulisi myös käydä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja suojella kansalaisia, aktivisteja, pilliinpuhaltajia ja toimittajia, jotka seuraavat ja paljastavat korruptiota.
