Tanskalainen rakentavan journalismin instituutti haluaa uudistaa negatiivisen journalismin perinteen. Ylellä työskennellyt Silja Raunio on instituutin koulutuksessa, ja sanoo että suomalaismedia on jo melko rakentava. Hän haluaisi myös verkkokeskusteluista laadukkaampia.
Constructive Institute kutsuu journalisteja tekemään rakentavampia sisältöjä.Uutiset ovat negatiivisia. On sotaa, rikoksia ja väärinkäytöksiä. Masentavaa. Mutta silti maailmalla menee koko ajan paremmin monilla mittareilla: ihmiset esimerkiksi elävät pidempään ja rikollisuus vähenee. Ihmiset eivät ehkä huomaa sitä, koska uutiset vääristävät kuvaamme maailmasta.
Tämä havainto sai Ulrik Haagerupin miettimään työtään ja koko alaa uudelleen pari vuotta sitten. Hän perusti rakentavan journalismin instituutin, Constructive Instituten, Tanskaan.
Toimittajat eri maista voivat hakeutua instituuttiin akateemisen vuoden mittaiseen koulutusohjelmaan.
”Meidän kurssilla ollaan minä ja seitsemän tanskalaista”, sanoo Ylellä työskennellyt Silja Raunio, joka on Tanskassa Helsingin Sanomain säätiön tukemana paraikaa.
Kursseista saa valita itselleen sopivimmat, ja instituutisssa vierailee paljon toimittajia, tutkijoita ja poliitikkoja keskustelemassa eri aiheista. Rauniota kiinnosti kurssille hakeutuessa se, voisiko ratkaisukeskeinen journalismi tuottaa parempaa verkkokeskustelua. Jos jutut katsoisivat enemmän tulevaisuuteen, olisiko niitä seuraava keskustelu laadukkaampaa?
”Vielä tämä ei ole täysin ratkennut, mutta kevään mittaan kirjoitan siitä parhaita käytäntöjä käsittelevän tekstin”, Raunio sanoo.
Yksi mahdollisuus tähän on niin sanottu public power journalism, jossa yleisö voi ehdottaa juttuideoita, joihin media sitten harkintansa mukaan tarttuu. Jos ihmiset itse osallistuvat ja ehdottavat aiheita, he ehkä sitoutuvat uutismaailmaankin paremmin.
Suomessa ei ehkä niin negatiivista
Constructive institutessa on oltu huolissaan siitä, että ihmiset tulevat negatiivisista uutisista niin toivottomiksi, etteivät he enää jaksa seurata uutisia ollenkaan. Silja Raunio ei ole Suomen osalta näin synkissä mietteissä.
”Meillä on hyvä mediakenttä ja aika monenlaisia uutisia. Ei itsestäni ainakaan tunnu siltä, että maailma vaikuttaisi kauhean huonolta ja negatiiviselta”, hän sanoo. ”Meille piirtyy aika monipuolinen kuva maailmasta. Ehkä tilanne olisi erilainen, jos lukisi vain jotain brittiläisiä tabloid-lehtiä, jotka voivat olla aika konfliktihakuisia.”
Raunio kiittelee sitäkin, että kehitysmaissa on ainakin ajoittain suomalaisia kirjeenvaihtajia, ja juttuja tehdään kohtuullisen paljon paikan päältä, eikä vain kansainvälisiin uutistoimistoihin nojaten.
Ei vain positiivisia juttuja
Rakentavassa journalismissa perustava ajatus on se, että tarjotaan ratkaisuja. Eri maissa lähestymistavat poikkeavat toisistaan jonkin verran. Yhdysvalloissa on Solution Journalism Network ja The Guardianilla positiivisten uutisten osio The Upside.
Raunion mielestä rakentavan journalismin ei tarvitse olla positiivista.
”Jutun pitää tietenkin olla kriittinen ja hyvää journalismia, mutta siinä pitäisi myös olla jotain tulevaisuuteen katsovaa, ja sen pitäisi vastata siihen, että mitä tapahtuu tai tulisi tapahtua seuraavaksi”, Raunio sanoo.
Eli ei sanota, että tässä on tämä ongelma, vaan kerrotaan, mitä sille voidaan tehdä tai ehkä on jo tehty.
”Suomessa tällaista kyllä näkee. On median kuluttajan kannalta parempi, että jutuissa on mukana joku huomio siitä, että asioille voidaan tehdä jotain. Ei sitä ehkä jokaiseen uutiseen voi laittaa, mutta tällainen perusajatus suomalaisessa mediassa on olemassa.”
Hän palaa itse Tanskasta kesällä radioon ajankohtaistoimitukseen. Mitään Silja Raunion hyvät uutiset -tyylistä radio-ohjelmaa on turha odottaa. Radiossa ratkaisukeskeinen journalismi voisi hänestä olla vaikka sitä, että keskusteluohjelmissa ei vain märehditä ongelmien parissa, vaan myös etsitään erilaisia ratkaisuja.
”Se ei todellakaan tarkoita, että kaikki poliitikot vaikka olisivat samaa mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta niitä ratkaisuja voitaisiin etsiä”, Raunio sanoo.
