Naisjournalistien asema on parantunut Nepalissa, mutta naisten asema johtavissakaan asemissa ei tuo samaa mahdollisuutta päätöksentekoon kuin miehillä, sanovat Vikesin kumppanit. Naisilla ei ole samoja verkostoja kuin miehillä, eikä heitä oteta riittävän vakavasti. Vikesin tuella naisille opetetaan tutkivan journalismin taitoja.
Vikesin kumppani Nepalissa on Tutkivan journalismin keskus CIJ. CIJ kouluttaa ja mentoroi toimittajia, ja Vikesin tuki keskittyy naisten kouluttamiseen.
”Kun opiskelupaikat ovat haettavissa, julkaisemme tiedotteen siitä. Etsimme kursseille naisjournalisteja, joilla on sopiva tausta. Saamme reilut viisikymmentä hakemusta, joista valikoimme meille sopivat mukaan.” kertoo Avasna Pandey (pääkuvassa).
Hän toimii keskuksessa hankepäällikkönä. Pandeyn vastuulla ovat journalismin kurssitusohjelmat, ohjelmien etenemisen valvonta, varainhankinta ja harjoitteluohjelmien rakentaminen. Lisäksi hän on mukana hakuprosesseissa ja kehittämässä opetussuunnitelmaa.
”Tavoitteemme on lisätä naisjournalistien määrää”, Pandey kertoo.
Journalisteja on Nepalissa paljon, myös tutkivaa journalismia tekeviä, mutta suurin osa heitä on miehiä. Pandeyn mukaan naisilta myös usein puuttuu tapa verkostoitua, joka miehillä on hyvin hallussa.
Tutkiva journalismi ei ole helppoa. Kurssin käyneistä noin neljä kymmenestä päätyy kirjoittamaan artikkelinsa julkaisuun asti.
”Toivoisimme tietenkin, että useampi kurssin käynyt kirjoittaisi jutut loppuun, mutta kaikki eivät niin tee, vaikka kaikki ovat erittäin innokkaita opiskelusta”, Pandey sanoo. Tutkivan journalismin artikkelien loppuun kirjoittaminen on työlästä, ja se vaatii paljon aikaa. Kaikilla naisilla ei ole kirjoittamiseen tarpeeksi tukea, aikaa tai muita mahdollisuuksia sitoutua kirjoittamiseen.
Tutkiva journalisti kirjoittaa laajemmin, vaikuttavammin ja perusteellisemmin
Rita Lamsal ja Sima Tamang ovat opiskelleet CIJ:ssä tutkivaa journalismia. Lamsal työskentelee toimittajana terveydenalan sanomalehdessä, aikakauslehdessä ja nettijulkaisussa. Hän on aiemmin toiminut televisiossa toimittajana ja uutisankkurina. Tamang puolestaan on taloustoimittaja, hän kirjoittaa työkseen sanomalehteen.
Lamsal ja Tamang oppivat CIJ:ssä tutkivan journalismin keinoja, esimerkiksi sitä, kuinka tutkia ja etsiä faktapohjaista tietoa. He ovat suorittaneet myös datajournalismin opintoja.
”Ilman faktapohjaista dataa on hyvin vaikea todistaa juttujen totuudellisuus”, Lamsal sanoo. Hän oppi CIJ:ssä, kuinka tietoa hyödynnetään jutuissa ja kuinka kirjoitetut asiat voi todistaa oikeiksi.
”Käytän oppimiani asioita päivittäin työssäni, kaikissa jutuissa, joita kirjoitan.”
Rita Lamsal näkee mahdollisuuksia terveysturismille Nepalissa, esimerkiksi hammas- tai näönhoidossa. Nepalissa on erinomainen hammashoito, ja hoito on edullisempaa kuin monessa muussa maassa.
Tamang sanoo kirjoittaneensa aiemmin paljon juttuja vain raportoidakseen, että jotain tapahtui jossain.
”Nyt kurssit käytyäni kirjoitan enemmän syistä, miksi jotain on tapahtunut ja mitä aiheiden ja ilmiöiden taustalta löytyy.”
Myös datajournalismin käyttäminen osana juttuja on Tamangin mukaan vahvistanut niitä.
Uutiset, kirjoittaminen ja oma polku
Ensimmäisen kipinän journalistin työhön Rita Lamsal sai jo opiskeluaikanaan kirjoittaessaan koulun lehteen. Sen jälkeen työ tv:n ja median parissa sai hänet haluamaan entistä itsenäisemmän roolin toimittajana. Uran alussa häntä ei juuri kannustettu. Moni sanoi, että toimittajan palkka oli pieni ja hän ei saisi tehdä juuri mitään. Mutta hän itse ajatteli, että asia oli päinvastoin.
”Kun kirjoittaa hyvin ja tapaa paljon ihmisiä, voi vaikuttaa moneen asiaan ja saa ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta.”
Sima Tamang oli uransa alussa kiinnostunut työskentelystä radiossa, koska hän pitää äänityöstä, eli puhumisesta ja asioiden kertomisesta.
”Mutta nykyään haluan työskennellä printtilehdessä”, Tamang sanoo.
Sima Tamang käyttää datajournalismia työssään, koska se taustoittaa artikkelit vaikuttavammiksi.
Journalistin roolin Lamsal ja Tamang näkevät tärkeänä. Medialla on heistä iso vastuu kertoa yhteiskunnan todellisista tapahtumista ja ilmiöistä. On tärkeää kertoa hallitukselle, missä kohtaa on menty väärin, ja tapahtumien paljastaminen johtaa parhaimmillaan parempaan johtamiseen ja hallinnointiin.
Kun media paljastaa korruptiota ja muita piilossa olevia asioita, niihin on puututtava. Myös poliittiset vallanpitäjät tulevat asioista tietoisiksi, heidän on pakko puuttua julki tuotuihin epäkohtiin.
Naisten asema journalistisessa työssä
Naisten asema journalisteina on parantunut Nepalissa paljon. Verrattuna joidenkin vuosien takaiseen tilanteeseen, nyt naisia on enemmän toimittajina ja yhä useampi nainen toimii nykyään eri tasoisissa tehtävissä journalismin parissa. Aiemmin kovinkaan moni nainen ei toiminut johtavissa asemissa.
”Tämä ei tosin ole vielä tarpeeksi”, sanoo Avasna Pandey. ”Vaikka naisia olisi enemmän johtavissa asemissa, heidän on silti vaikeaa saada auktoriteettia. Nepalilaisessa yhteiskunnassa naisten on vaikea käyttää ja ohjata valtaa.”
Sinänsä Nepalin media on vapaa – toimittaja saa yleensä kirjoittaa mitä haluaa. Miehet kuitenkin kirjoittavat useammin tärkeistä asioista ja naiset helpommista, toimittajat toteavat.
Lamsal työskenteli uransa varhaisemmassa vaiheessa tv:ssä.
”Silloin kun nainen työskenteli televisiossa, oli hän just a pretty face. Ja silloinkin kun piti hymyillä kauniisti, piti sekin tehdä jonkun toisen käskystä.”
Tämä on onneksi muuttunut.
”Naiset eivät ole enää vain koristeita, vaan he keskustelevat eri aiheista televisiossa ja ovat mukana tv-työssä muutenkin kuin vain kauniina kasvona. Tietenkin heillä on vielä kauniit kasvonsakin, mutta heillä on taitoja paljon muuhunkin”, Lamsal sanoo.
Sosiaalisen median suhteen tarkkana
Sosiaalisella medialla on oma roolinsa uutisten levityksessä myös Nepalissa. Usein uutisia tehdään vain sosiaalisessa mediassa esillä olevista asioista, eli uutislähteenä saattaa olla Facebook tai Twitter.
”Minusta siinä on tiettyjä haasteita, kun uutisia tehdään suoraan sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Youtubessa on paljon tarinoita, jotka on brändätty uutisiksi”, Lamsal sanoo.
”Meidän pitää journalisteina olla erityisen tarkkoina ja osata käyttää arviointikykyämme sen suhteen, mikä on totta ja mikä ei.”
Missä näen itseni viiden vuoden kuluttua?
Entä missä nuoret journalistit haluaisivat olla viiden vuoden kuluttua?
Terveydenhoidosta kirjoittava Rita Lamsal aikoo tulevaisuudessa kirjoittaa enemmän maaseudulta, jossa ihmisillä ei ole pääsyä terveyspalveluihin. Heidän tarinoiden kertominen valtamediassa on hänestä tärkeää ja sillä on iso vaikutus.
”Ja haluan tietenkin myös edetä urallani ylempiin tehtäviin”, hän sanoo.
Sima Tamang haluaa tulla tunnetuksi pääsääntöisesti tutkivana journalistina.
”Aion kirjoittaa yhteiskunnan epäkohdista vieläkin enemmän.”
Lamsal ja Tamang haluaisivat vielä opiskella multimediataitoja ja datan visualisointia. Lamsalin suunnitelmissa on lisäksi oppia lisää lääketieteellisestä journalismista.
Teksti ja kuvat: Marja Salminen
