Naistenpäivän hengessä teimme globaalin katsauksen sukupuolten väliseen tasa-arvoon mediassa. Eteenpäin on menty, mutta edistystä tapahtuu hitaasti erityisesti siinä, keitä mediassa pääsee ääneen ja ketkä istuvat toimitusten johtopaikoilla. Siispä mukana myös naisten inspiroivia puheenvuoroja ja työkaluja journalistiseen työhön.
Vikes ja Media Council of Tanzania tarjosivat viime vuonna mm. johtajuuskoulutusta naistoimittajille.”Journalismissa on voimaa, kun se tekee ymmärrettäväksi sellaisia kokemuksia ja elämänpiirejä, joita emme oman arkemme perusteella ymmärrä tai huomioi”, totesi Turun yliopiston tutkijatohtori Heidi Kurvinen THL:n Sukupuolella väliä? -hankkeen koulutuksessa loppuvuodesta 2020.
”Siinä mielessä paras journalistinen käytäntö tasa-arvon edistämiseksi on yksinkertaisesti tehdä hyvää journalismia.”
Tämä oli hienosti sanottu, sillä sukupuolten välinen tasa-arvo, moninaisuus ja moniarvoisuus tuotiin käsitekomerosta jokaisen journalistin ulottuville. Kysyntää hyvälle journalismille nimittäin riittää, sillä sukupuolten välinen tasa-arvo ei median tekijöissä tai sisällöissä vielä toteudu.
Korona toi näkyvyyttä televisiossa, muttei ääntä
Maailmassa on suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Maailmanpankin tilaston mukaan vuonna 2019 naisia oli maailman väestöstä 49,6 prosenttia, miehiä 50 prosenttia ja muunsukupuolisia noin 0,4 prosenttia.
Mediasisällöissä korostuvat kuitenkin miehet, ja tästä on globaalia dataa viiden vuoden välein tehtävästä mediaseurantaprojektista (Global Media Monitoring Project, GMMP), jonka viimeisimmät vahvistetut luvut ovat vuodelta 2015. Näiden tulosten mukaan vain 25 prosenttia mediassa juttujen kohteena olleista tai lähteinä käytetyistä henkilöistä oli naisia.
GMMP 2020 -raporttia ei ole vielä julkaistu, mutta alustavat tulokset osoittavat, että sukupuolten välisessä tasa-arvossa, kun tarkastellaan lähteitä ja juttujen kohteita, ei ole tapahtunut merkittävää edistystä. Median lasikatto istuu tiukasti, mutta säröjä siihen naputellaan parhaiten tv-uutisten puolella, jossa naistoimittajien osuus on kasvanut merkittävästi.
Koronaviruspandemialla on ollut vaikutusta myös naisten esiintymiseen mediassa: yleisesti ottaen naisten osuus televisiouutisissa on kasvanut, koska monissa maissa terveysalan ammattilaiset ovat pääosin naisia. Tämä on tosin ollut välinekohtaista, sillä verkon koronauutisissa ei ole esiintynyt enempää naisia.
Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan miehet kuitenkin edelleen sanovat enemmän, vaikka naisia onkin pandemian aikana nähty uutisissa aiempaa useammin. Miesasiantuntijoita siteerattiin aiheesta riippumatta usein kolme kertaa enemmän kuin naisia.
Uusissa medioissa hukattu mahdollisuus?
Kiinnostava on myös nigerialaisen yliopistonlehtori Sharon Adetutu Omotoson tutkimus siitä, kuinka sosiaalinen media ja uudet verkkomediat ovat muuttaneet naisten esittämisen tapaa Afrikan kontekstissa.
Periaatteessahan internet ja sosiaaliset mediat ovat tuoneet mukanaan valtavat mahdollisuudet stereotypioiden rikkomiseen ja uudenlaisiin esittämisen tapoihin, ja Omotosoa kiinnostaakin niiden mahdollisuudet muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon ja demokratian edistämiseen Afrikan maissa.
Hän kysyykin, voisivatko niin kutsutut uudet mediat olla vahva työkalu erityisesti naisten aseman parantamiseksi.
Omotoson tulosten perusteella naisten esittämiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin pysyneet samoina, ja verkossa näkyvyyttä itselleen ovat päässeet luomaan myös selvästi naisvihamieliset toimijat.
Medioita johtavat miehet
Selkeimmin lasikatto näkyy media-alan johtopaikoilla, joilla istuvat edelleen pääosin miehet. Vuosi sitten Reuters-instituutti julkaisi tutkimuksen, jossa tarkasteltiin 200 uutismediaa kymmenestä eri maasta. Mukana oli myös Suomi.
Tuloksena todettiin, että päätoimittajista vain 23 prosenttia oli naisia, vaikka 40 prosenttia kaikista toimittajista oli naisia. Suomi nostetaan tulosten esittelyssä esiin kiinnostava esimerkkinä siitä, kuin toimitusalan naisvaltaistuminen – naisjournalisteja on enemmän kuin miesjournalisteja – ei heijastu vastaavasti toimitusten johdossa, sillä enemmistö johtajista on edelleen miehiä.
Media-alan miesvaltaisin maa tämän tutkimuksen valossa on Japani, jossa ei ollut tarkasteluajankohtana yhtään naispäätoimittajaa. Etelä-Afrikka sen sijaan kiri miltei tasatilanteeseen, sillä siellä päätoimittajista 47 prosenttia oli naisia.
Asennetason muutos vie tasa-arvoa eteenpäin
Tutkijat nostavat esiin myös kiinnostavan kysymyksen siitä, miksei yhteiskunnan yleinen tasa-arvotilanne tunnu heijastuvan mediasisällöistä tai erityisesti medioiden johdossa.
Onkin todettu, ettei mekaaninen tasa-arvon edistäminen riitä, vaan tarvitaan syvällisempää asennetason muutosta ja myös omien tiedostamattomien ennakkoluulojen tunnistamista – mikä ei käy tuosta vain.
Tavoite moniäänisestä, moniarvoisesta ja yhdenvertaisesta mediasta haastaakin toimittajien roolia ja ammatti-identiteettiä, joten empaattinen suhtautuminen yritykseen, vaikka erehdyksen kauttakin, lienee hyvä lähtökohta keskustelulle.
Tässä tekstissä on myös puhuttu pääosin miehistä ja naisista. On syytä tiedostaa, että sukupuolten välinen tasa-arvo on laajempi käsite eikä tämä teksti tee oikeutta sukupuolivähemmistöille mediassa.
Se mistä aloitimme, pätee kuitenkin myös tässä: moniarvoinen ja yhdenvertainen media tekee ymmärrettäväksi sellaisia kokemuksia ja elämänpiirejä, joita emme oman arkemme perusteella ymmärrä tai huomioi, ja antaa erilaisille ihmisille mahdollisuuden kertoa itse oman tarinansa.
Siksi onkin hyvä lopettaa Trans ry:n asiantuntijan Valo Inkisen kiteytykseen samasta Sukupuolella väliä? -koulutuksesta, josta lähdimme liikkeelle.
”Jos media on maailman peili, olisi tärkeää, että me kaikki voisimme nähdä itsemme siitä peilistä.”
Inspiraatiota ja työkaluja journalistiseen työhön
THL:n Sukupuolella väliä? -hankkeessa tuotettu tasa-arvokoulutus toimittajille ja viestijöille on julkaistu verkossa. Se on kattava ja helppokäyttöinen paketti, joka sisältää sekä puheenvuoroja että käytännön harjoituksia. Kannustamme tutustumaan!
Vikesin Tasa-arvoa toimituksiin -hankkeen suomalaiset toimittajavapaaehtoiset tuottivat viime vuoden aikana sarjan videoita, jotka on suunnattu inspiraatioksi ja tueksi tansanialaisille ja nepalilaisille kumppaneillemme, jotka muun muassa kouluttavat naistoimittajia.
Videot toimivat kuitenkin yhtä lailla Suomessa, sillä jokainen näistä naisista on omalla tavallaan edistänyt oman sukupolvensa mediakehitystä.
Reetta Meriläinen: Empower yourself
Vilma Rimpelä: RARE Media for the Youth by the Youth
Anu Kuistiala: How to be a successful journalist
Teksti: Kirsi Koivuporras-Masuka
