Journalismissa kuuluu sen tekijän ääni. Mutta mitä kun tekijöiden joukko onkin yksipuolinen? Kuinka moninaisuus ja moniäänisyys toteutuvat medioissa käytännössä? Kysymyksiä sietää pohtia, ettei journalismi jää vain valkoisen, keski-ikäisen miehen tarjoamaksi palveluksi valkoisille, keski-ikäisille miehille.
Toimittaja Clarice Gargard totesi lehdistönvapauden päivän konferenssissa, että hänen suoriutumisensa työstä vaikuttaa ihmisten mielikuviin siitä, kuinka hyvin kuka tahansa tummaihoinen ihminen siitä suoriutuisi. Kuva: Ruutukaappaus keskustelusta.Median tulisi kattaa käyttäjäkuntansa teinistä vanhukseen, ruskeasta valkoiseen. Maailman lehdistönvapauden konferenssissa yhdeksäs joulukuuta pysähdyttiin myös journalismin moninaisuuden äärelle. Journalismin on palveltava yhä monimuotoisempia kansoja.
Toimittajille muuttuva maailma asettaa monia kysymyksiä ja valinnan paikkoja.
Millä kielillä sisältöjä olisi Suomessa tehtävä? Mitä meillä on tarjota ruotsia äidinkielenään puhuville teineille? Entä arabiaa? Entä edes suomea puhuville teineille? Nuoret lukevat, katsovat ja kuulevat uutisensa perinteisistä ”aikuisten medioista”. Kuinka toimituksissa huolehditaan, että juttuihin valitut aiheet kiinnostavat nuoria?
Some ei ole automaattinen tie onneen
Toimitusten ”boomerit” sortuvat helposti ajattelemaan, että medioiden pitäisi juosta kilpaa tekemään sisältöä TikTokiin nuoret tavoittaakseen. Alustojen erityispiirteet on kuitenkin tunnistettava – kaikki ei sovi kaikkialle.
Some vaikuttaa myös toimituksissa tehtäviin ratkaisuihin. Some mahdollistaa osallisuuden, jollaista ei aiemmin ole ollut: yleisö voi esimerkiksi oikaista toimittajia nopeasti virheistä.
Sosiaalisen median ongelmia myös puitiin lehdistönvapauden konferenssin keskusteluissa ahkerasti. Some leventää aukkoa ihmisryhmien välillä. Yhdet ovat taipuvaisia uskomaan vihamielisiä narratiiveja, toisilla on aukkoja teknologiaosaamisessa, kolmannet uskovat kaiken somessa vastaan tulevan olevan uutisia.
Äärioikeiston masinoima väkivalta somessa myös johtaa etenkin nuorten naistoimittajien kohtaamaan verkkovihaan. Mediat eivät myöskään ole olleet valmiita suojelemaan toimittajiaan somevihalta tai siltä, kuinka se konkretisoituu fyysisessä maailmassa.
Tarvitsemme journalisteja monipuolisesti
Medialla on yhteiskunnallisissa muutoksissa ja niiden tekemisissä erityisen voimakas rooli. Tänä vuonna mediat ympäri maailman nostivat esiin esimerkiksi Black Lives Matter -mielenosoitukset. Uutisoinnissa mellakat olivat kuitenkin tyypillisesti ykkösnäkökulma, eikä niiden taustalla oleva syy. Johtuuko uutisoinnin näkökulma tekijöiden vieraudesta aiheeseen?
Konferenssissa tähdennettiin, että 40 vuotta on puhuttu siitä, että mediaan tarvitaan lisää moninaisuutta, mutta eteenpäin ei juuri ole päästy. Paitsi lukijoille, myös toimittajille on ongelmallista, että ominaisuudet kuten ikä ja ihonväri sekä sukupuoli vaikuttavat heidän työhönsä. Pahimmassa tapauksessa toimittaja ei pysty keskittymään työn tekemiseen, kun ominaisuudet määrittävät työtä muiden silmissä.
Jos on esimerkiksi lehtensä ensimmäinen musta kolumnisti, edustaa samalla kaikkia tummaihoisia, tähdensi konferenssissa 27-vuotias journalisti Clarice Gargard. Hän kertoi olevansa jatkuvan paineen alla, sillä hänen suoriutumisensa työstä vaikuttaa ihmisten mielikuviin siitä, kuinka hyvin kuka tahansa tummaihoinen ihminen siitä suoriutuisi.
Keskustelussa pohdittiin myös, kuinka tietoisuus omasta puolueellisuudesta on ainoa asia, joka mahdollistaa reilun ja läpinäkyvän journalismin.
”En voi olla objektiivinen enkä neutraali. Mutta voin olla oikeuden puolella”, Gargard tiivisti.
Maailman lehdistönvapauden konferenssissa 9. ja 10. päivä joulukuuta pysähdyttiin alan ajankohtaisten teemojen äärelle. Keskustelua median monipuolisuudesta käytiin osiossa ”Diversity and inclusiveness in and through media”. Tallenteita striimeistä voi katsoa Unescon Youtube-kanavalta. Ensi vuonna konferenssi on suunniteltu järjestettäväksi Namibiassa.
Teksti: Nelli Jäntti-Tuominen
Kirjoittaja on Toimittajat ilman rajoja -järjestön hallituksen jäsen ja työskentelee viestintäsuunnittelijana Lasten ja nuorten keskuksessa.
