Medialla on vaikutusvaltaa luoda maahanmuuttajista kuvaa toisena, totesi Michele Ferris Dodles Slovakaissa järjestetyssä koulutuksessa nuorille toimittajille. Koulutuksessa pohdittiin, miten maahanmuuttoa ja maailmaa voisi käsitellä eri näkökulmista.
Between the Lines -koulutuksen viimeisessä osiossa osallistujat ja puhujat olivat kokoontuneet keskustelemaan läntisen ja itäisen journalismin eroista.Kun länsimaisessa mediassa puhutaan muuttoliikkeestä, koskettaa se melkeinpä poikkeuksetta länsimaihin suuntautuvaa maahanmuuttoa, hyvin usein ongelmien kautta. Länsimaat mielletään paikaksi, jonne kaikki haluavat ja Eurooppaa on jopa ajateltu kulttuurillisen kehityksen päätepisteenä. Muu maailma esitetään usein hyvin kapean kuvaston kautta, mikä myös ylläpitää toiseuttavaa kuvaa muusta maailmasta.
Mutta entä jos maahanmuuttoa katsotaankin globaalista etelästä päin, miltä maailma silloin näyttää? Mitä yksipuoliset mielikuvat aiheuttavat maahanmuuttokeskustelulle? Miten maahanmuuttoa tulisi ylipäätään käsitellä mediassa?
Näitä aiheita pohdittiin kesäkuun lopulla Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa järjestetyssä Between the Lines -koulutuksessa. Nuorille toimittajille suunnatun koulutuksen tarkoituksena oli tarjota uusia näkökulmia länsimaiseen journalismiin ja muuttoliikkeeseen. Koulutuksessa kuultiin puheenvuoroja muun muassa costaricalaiselta tutkijalta ja journalistilta Michele Ferris Doblesilta, Global Forum for Media Development -järjestön mediapoliittista työtä johtavalta journalisti Tom Lawilta, LSE-yliopiston (London School of Economic) median ja viestinnän professori Shani Orgadilta, Slovakian isoimman lehden SME:n päätoimittaja Beata Balogoválta sekä pitkänlinjan toimittajalta ja Balkan Investigative Reporting Networkin Nicholas Watsonilta. Koulutukseen osallistui toimittajia Slovakiasta, Puolasta, Tsekeistä, Virosta ja Suomesta.
Maahanmuuttoa tapahtuu muuallakin kuin länsimaissa
”Media ei välitä koko totuutta maahanmuutosta”, totesi Michele Ferris Dobles Between the Lines -tilaisuuden ensimmäisessä puheenvuorossa.
Costa Ricassa vaikuttava Dobles on tutkija ja journalisti, joka on perehtynyt erityisesti Keski-Amerikan muuttoliikkeeseen. Keski-Amerikka ja maahanmuutto ovat olleet erityisesti esillä yhdysvaltalaisessa mediassa, valitettavasti negatiivisessa valossa. Yhdysvaltojen entinen presidentti Donald Trump on puhunut julkisesti keskiamerikkalaisista maahanmuuttajista roistoina ja rikollisina. Hän on puhunut jopa invaasiosta ja kansallisesta hätätilasta.
”Tämä kehystys ei tietenkään pidä paikkaansa. Keskiamerikkalaiset muuttavat paremman elämän toivossa – niin kuin moni muukin. Maahanmuutto on osa ihmisten historiaa. On luonnollista muuttaa, totesi Dobles.
”Keski-Amerikasta lähtevät isot ihmisjoukot ovat myös osa maahanmuuttajien selviytymisstrategiaa. Isossa joukossa he ovat turvassa ja voivat jotenkuten vaikuttaa mediakuvastoon.”
Between the Lines -koulutuksessa nuorten toimittajien keskustellessa nousi esille myös se, että on paljon todisteita, tutkimuksia ja faktoja maahanmuuton puolesta. Epäinhimillinen uutisointi sekä uhka- ja uhrinarratiivit eivät auta asenteiden muuttamisessa. Sen sijaan tarvitaan erilaisia tarinoita.
Dobles toi puheenvuorossaan esille, kuinka Keski-Amerikka on tunnettu maahanmuutosta – tosin hyvin yksipuolisesti. Suurin osa muuttoliikkeestä tapahtuu Keski-Amerikan sisällä. Erityisesti ekonomisesti ja poliittisesti vakain Costa Rica houkuttaa muuttajia muista Keski-Amerikan maista, varsinkin Nigaraguasta. Costa Rica on samaan aikaan maahanmuutto- ja maastamuuttomaa.
Vaikka Costa Rica on joutunut jakamaan muun Keski-Amerikan kanssa mielikuvaa ”ongelmallisista” keskiamerikkalaisista maahanmuuttajista, pitää Costa Rican media yllä ongelmallista kuvaa maan sisällä olevista maahanmuuttajista, erityisesti nigaragualaisista. Huolimatta siitä, että kieli ja kulttuuri ovat näiden kansojen välillä hyvin samankaltaisia.
”Taustalla vaikuttaa alueen poliittinen historia, joka on luonut Costa Ricasta mielikuvaa parempana maana”, Dobles kertoi.
Costa Ricassa on ollut hyvin erilainen poliittinen kehittyminen kuin muissa Keski-Amerikan maissa: maa ei ole kokenut kylmän sodan aikaan poliittista vallankumousta ja se on toiminut pitkälti Yhdysvaltojen liittolaisena. Poliittinen historia on nostanut maan erilaiseen asemaan.
”Meillä on paljon tehtävää sen mielikuvan kanssa, kuka on tervetullut ja kuka ei.”
Dobles painottaa, että medialla on valtaa luoda maahanmuuttajista mielikuvaa toisena. Median tulisi kehystää maahanmuuttajat ihmisinä.
”Tarvitaan keskusteluita itse maahanmuuttajayhteisön sisällä. Nopea uutisointi ei riitä, tarvitaan aikaa, kuuntelua ja huomiota. Nämä aiheet ovat kompleksisia. On myös ymmärrettävä se valta, mikä tarinoilla on.”
Journalismin luomilla mielikuvilla on eettisiä vaikutuksia
Maahanmuuttoon, mediaan ja sukupuolentutkimukseen perehtynyt LSE-yliopiston professori Shani Orgad syventyi puheenvuorossaan median luomiin mielikuviin. Orgadin mielestä journalismilla on köyhä mielikuvitus. Se tuottaa hyvin yksipuolisia mielikuvia maailmasta.
”Saamme esimerkiksi hyvin sotaisia kuvia tietyistä maista, vaikka todellisuus on muutakin. Median tarjoama kuvasto on hyvin kapea ja valikoiva”, totesi Orgad.
Yksipuolisella kuvastolla on myös eettisiä vaikutuksia. Kuten se, että julkisessa puheessakin pakolaiset ovat monesti dehumanisoitu. Pakolaisleireistä puhutaan viidakkoina. Pakolaisiin liitetään katastrofisanastoa kuten pakolaisaalto ja pakolaiskriisi. Pakolaisia kuvataan häkeissä. Jotkut poliitikot puhuvat jopa loisista ja käärmeistä – he puhuvat sanoilla, joita on kuultu aikaisemmin holokaustin yhteydessä.
”Media vaikuttaa siihen, kuinka näemme maailman. Media luo mielikuvia siitä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla”, totesi Orgad.
Kuva: Nuoret journalistit ovat tulleet Suomesta, Virosta, Tsekeistä, Puolasta ja Slovakiasta laajentamaan näkökulmaansa maahanmuutosta.
Koulutuksessa Orgad antoi toimittajille tehtäväksi tutustua eri verkkolehtien etusivuihin ”alieneina” ja päätellä näiden perusteella millainen maailma on. Viisi eri lehteä Slovakia Spectatorista BBC:hin välittivät hyvin samankaltaista kuvaa: katastrofeja, taloutta ja politiikka valkoisten miesten johtamina. Maailma esitetään pitkälti kovien arvojen kautta. Suppea mediakuvasto selittää osittain suppean kuvaston maahanmuutosta.
Viimeistään Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, että mielikuvat ovat muutettavissa. Kuvasto maahanmuuttajista, tässä tapauksessa pakolaisista on laajentunut koskettamaan myös muitakin kuin globaalista etelästä tulevia ihmisiä. Ukrainalaiset pakolaiset on kuvattu ihmisinä, on näytetty tunteita, viattomuutta, äitejä, lapsia sekä muiden maiden tarjoamaa apua.
Ukrainan sotaa ja koronapandemiaa käsittelevässä viestinnässä on vedottu paljon siihen, että olemme koko maailma tässä yhdessä. Orgad kuitenkin kyseenalaistaa tämän
”Mikä on se koko maailma? Oikeasti monet maat on jätetty pärjäämään yksin koronan kanssa tai ne eivät ole kykeneväisiä auttamaan Ukrainaa omien kriisiensä takia.”
Miten käsitellä maahanmuuttojuttujen puoleensa vetämää vihapuhetta?
Media tarjoaa valitettavan usein alustan vihapuheelle. Median tehtävänä on kertoa maailmasta sellaisena kuin se on, eikä vihapuheesta vaikeneminen tietenkään poista sen olemassaoloa. On kuitenkin tunnistettava, milloin vihapuheesta uutisoimisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Totuuden välittämisen lisäksi median vastuulla on aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa.
Journalismia tarvitaan kontekstoimaan ja tuomaan esille laajempaa näkökulmaa. Varsinkin sosiaalisessa mediassa leviää vihapuhetta, ja moderointiohjeistukset ovat laadittu hyvin länsimaalaisesta näkökulmasta. Ne sallivat natsisymbolien näytön, mutta kieltävät esimerkiksi Osama bin Ladenin kuvan levittämisen.
”Suurin osa yleisöstä ei välttämättä tajua vihapuhetta. Se voi olla hyvinkin hienovaraista. Se on kuin koirapilli, jonka kutsun vain harvat kuulevat”, totesi Global Forum for Media Development -järjestön Tom Law puheenvuorossaan.
Law nosti esille, kuinka esimerkiksi maito ja OK-merkki ovat tietyissä konteksteissa nousseet vihapuheen symboleiksi. OK-merkki lähti liikkeelle internet-pilasta, jolla haluttiin uskotella medialle ja vasemmistolle, että merkki muodostaisikin kirjaimet W ja P (white power). ”Pila” eskaloitui lopulta siihen, että äärioikeisto on omaksunut merkin käyttöönsä. Valkoisen ylivallan kannattajat ovat nostaneet myös maidon liikkeensä symboliksi laajamittaisesti.
Vihapuhetta voi olla vaikea osoittaa, varsinkin jos ei tunne historiaa. Monet poliitikot ovat käyttäneet maahanmuuttajista samanlaista retoriikkaa kuin natsit juutalaisista. Maahanmuuttajien epäinhimillistäminen toistaa hyvin samaa kaavaa kuin natsi-Saksan propaganda. Silti yhtäläisyyksien osoittaminen natsismin kanssa saattavat sataa vastakkaiseen laariin.
Law nosti esimerkiksi brittipoliitikko Nigel Farageen ja tämän kampanjajulisteeseen, jossa oli hyvin paljon samankaltaisuuksia natsipropagandan kanssa. Yhtäläisyyksien osoittaminen mediassa tarjosikin kuitenkin Faragelle mahdollisuuden esittäytyä median uhrina ja vedota täten kannattajiinsa: miten huolissaan olevasta duunarista voidaan puhua yhtäkkiä natsina, eikö mitään saa enää sanoa?
Miten ja milloin vihapuhetta tulisi sitten käsitellä mediassa? Law esitteli nuorille toimittajille Ethcial Journalism -verkoston viiden pointin testin. Median ei tulisi pelkästään keskittyä siihen mitä sanotaan, vaan myös siihen mitä sanoilla on tarkoitettu. Onko puhe vaarallista ja kenelle siitä voi syntyä haittaa. Tulisi myös punnita sitä, kuka vihapuhetta levittää: onko kyseessä merkittävä henkilö vai henkilö, jonka puheet voi sivuuttaa.
”Aina ei tarvitse lainata suoraan vaan voi myös selittää, mitä puhuja sanoillaan oikeasti tarkoittaa. Täytyy aina konktekstoida puhe”, totesi Law.
Journalistien ja median on syytä myös tarkastella, kuinka maahanmuuttoa kehystetään: puhutaanko sankari- ja uhkakuvien kautta, nostetaanko esille miehiä vai naisia, puhutaanko hyödyistä ja haitoista. Harvoin mediassa on myöskään esillä laajempia näkökulmia, kuten sitä, miten maahanmuutto vaikuttaa niihin maihin, joista muuttajat lähtevät.
”Maahanmuuttojutuista puuttuvat ratkaisut, ne kaikki hyödyt, mitä maahanmuutosta saadaan. Tarvitaan enemmän ratkaisujournalismia, pelkät tunteelliset tarinat eivät riitä” totesi Law.
Between the Lines -koulutus järjestettiin Slovakiassa, Bratislavassa 27.–28.6. Koulutus oli osa kansainvälistä EU-rahoitteista Olen eurooppalainen -globaalikasvatushanketta, jota Suomessa koordinoi Vikes. Koulutuksen järjesti Vikesin slovkialainen hankekumppani PIN Slovakia yhteistyössä Comenius-yliopiston journalismin laitoksen kanssa.
Beata Balogová ja Nicholas Watson pohtivat läntisen ja itäisen Euroopan eroja.
Tom Waits esittelee Vietnamin sodasta otettua kuvaa, jonka Facebook moderoi piiloon alastomuuden takia, samaan aikaan kun se sallii natsi-symbolismin alustallaan.
Toimittajan tulee pystyä erottamaan oikea väärästä
Vaikka usein puhutaan länsimaalaisesta mediasta, on jo pelkästään Euroopan sisällä isoja eroja siinä, miten journalismi toimii. Ei ole kuitenkaan kuin päälle kolmekymmentä vuotta siitä, kun kommunismi rajoitti Itä-Euroopan maiden sananvapautta.
”Ennen vallankumousta yliopistossakin journalismia tarkasteltiin kommunismin läpi. Vallankumous vapautti journalismin, mutta kaikki piti aloittaa alusta”, kertoi Between the Lines -koulutuksen viimeisessä puheenvuorossa slovakialainen pitkän linjan toimittaja Beata Balogová.
Balogová sekä Itä-Euroopan sananvapautta ja demokratiaa edistävässä BIRN-verkostossa vaikuttava toimittaja Nicholas Watson muistelevat, kuinka alussa slovakialaisessa journalismissa ei ollut mitään sääntöjä. Uutisetkin poikkesivat huomattavasti läntisen Euroopan juttutyypeistä – punainen lanka saattoi puuttua ja jutun kiinnostavin osuus oli jätetty loppuun. Noista ajoista on tultu pitkälle, ja Slovakian mediaankin on alkanut muodostua standardit journalismille.
Unkarin median tilanne kuitenkin osoittaa, että sananvapaus on helposti menetettävissä.
”Unkari oli paljon pidemmällä journalismissa kuin Slovakia, mutta nyt tilanne on aivan toisinpäin. Rohkeimmatkin lehdet käyttävät anonyymejä lähteitä pelon vuoksi ja monet toimittajat ovat siirtyneet töihin aivan muualle, kuten kahviloihin”, kertoi Balogová.
Media niin Suomessa kuin Slovakiassa saa usein syytöksiä liian vasemmistolaisesta linjasta, varsinkin kun puhutaan ihmisoikeuksista. Balogován mielestä syynä on se, että ihmiset eivät ymmärrä poliittisten suuntausten eroja. Ihmisoikeudet eivät ole poliittinen mielipide, vaan universaali oikeus, joka ei ole keneltäkään pois.
”Trollit myös yrittävät vaikuttaa ja sanoa, että totuudella on monet kasvot. Meidän pitäisi kuitenkin journalisteina tunnistaa oikea ja väärä. Jutuilla täytyy olla tieteellinen pohja”, totesi Watson.
”Jos joku sanoo, että ulkona sataa ja toinen sanoo, että ei, niin et sinä journalistina kirjoita näistä eri näkökulmista. Sen sijaan avaat ikkunan ja selvität itse, mikä tilanne on.”
