Mitä poliitikot toivoisivat medialta – entä toimittajat poliitikoilta? Kysyi juontaja Kaius Niemi lehdistönvapauden päivän seminaarin paneelikeskustelussa kahdelta toimittajalta sekä kahdelta kansanedustajalta. Rakentava keskustelukulttuuri mahdollistuu yhteistyössä, jonka raamit median toimintalogiikka viimekädessä asettaa.
Paneelissa näkökulmia esittivät toimittajat Anni Keski-Heikkilä (Helsingin Sanomat) ja Alec Neihum (MTV Uutiset) sekä kansanedustajat Heikki Autto (kok.) ja Pinja Perholehto (sd.).
Mediassa korostuvien vastakkainasetteluiden taustalta löytyy median kaupallinen logiikka, jonka raameissa poliitikot ja toimittajat viestivät
Heikki avasi keskustelun esittämällä selkeän toiveen medialle: “Löytää yhdistäviä tekijöitä puolueiden ja poliitikkojen välillä. Monesti tilaisuuksissa on tuntunut, että keskustelu ei ollut polarisoivaa. Jälkeenpäin media-analyysia lukiessa tulee yllätyksenä, että samasta tilaisuudesta on maalattu kuva vahvasta polarisaatiosta. Pienessä mediatilassa tuodaan herkemmin esiin vastakkaisuuksia eikä yhdistäviä tekijöitä.”
Heikin mukaan polarisaatio saattaa tehdä politiikan seuraamisesta kiinnostavampaa, mutta hän toivoi konsensuspolitiikan säilyvän keskusteluiden pohjana.
“Eduskunnassa käydään jatkuvasti läpi todella mielenkiintoisia ja tärkeitä EU:n lainsäädäntöön liittyviä aloitteita. Media ei huomioi näitä keskusteluja lainkaan, ja on riski, että päätökset tehdään ilman minkäänlaista huomiota julkisen keskustelun keskittyessä silakkakiintiöihin”, Heikki muistutti.
Alecilla oli vastaus valmiina: “Journalismi on liiketoimintaa, ja toimii kaupallisen logiikan mukaisesti. Sana “EU” otsikossa ei trendaa, eikä näitä juttuja lueta. Toki media ei voi piiloitua sen taakse, että aiheesta ei kirjoiteta, jos se ei vedä. On totta, että EU asiat ovat aliedustettuina, ja sieltä voisi löytyä hyödyntämättömiä jännitteitä.”
Toimittajat toivovat suoraa ja kehitysmyönteistä palautetta yksittäisten toimittajien maalittamisen sijaan
Juontaja Kaius esitti toimittajille kysymyksen median ja politiikan suhteen kärjistymisestä viime kesän hallitusneuvottelujen aikaan: “Syytökset median osapuolena olemisesta olivat melko väkeviä, miltä ne tuntuivat?”
Anni aloitti toteamalla, etteivät syytökset varmasti tyhjästä syntyneet, sillä hallituspuolueiden välillä oli selkeästi käymättömiä keskusteluja, jotka nousivat pintaan kesän aikana. Anni muistutti, että keskustelu lähti kansalaisten aloitteesta somessa, ja media heräsi aiheeseen somen kautta.
“Jokaisen jutun taustalla on aina iso tiimi, jos on vähänkään kontroversaalimpi juttu. Yksittäiset toimittajat eivät pääse koskaan laittamaan juttuja itsenäisesti julki”, Anni muistuttaa.
Alecin mukaan toimittajilta vaaditaan jatkuvaa itsereflektiota ja rohkeutta kirjoittaa tiedostaen jutun herättämät vahvatkin reaktiot. Etenkin mielipiteellisissä jutuissa tulee olla tarkkana itsereflektion suhteen. “Toivoisin, että poliitikkojen esittäessä mediakritiikkiä kerrottaisiin, mikä juttu meni överiksi. Epämääräinen ja lavean tason mediakritiikki tuntuu epäreilulta ja epämääräiseltä”, Alec lisää.
Heikki totesi, että keskeisillä toimittajilla ja poliitikoilla on kuitenkin yleisesti hyvät suhteet: “Viisaimmat poliitikot eivät halua kritisoida mediaa liikaa, sillä he tuntevat median roolin vallan vahtikoirana. Viime kesän keskustelun kuumentuminen syntyi metakeskusteluista, eli siitä miten puhutaan, eikä itse aiheesta. Toivoisinkin, että puhuttaisiin enemmän suomen toiminnasta esimerkiksi EU –politikassa eikä siitä mitä suomesta puhutaan.”
Onko olemassa hetkiä, jolloin vastakkainasettelua on onnistuttu vähentämään?
“Silloin kun saadaan valiokunnissa rauhassa keskustella Suomen yhteisestä päätöksenteosta, niin henki on todella hyvä. Poliittisen teatterin puuttuessa käydään hyvää, laadukasta ja rauhallista keskustelua. Suuren valiokunnan puheenjohtajana haluan jättää viestin, että toivoa on – osataan keskustella ja tehdä hyviä päätöksiä”, Heikki totesi.
“Pelko siitä, että toiset ottavat valtavasti tilaa, ruokkii itse itseään. Kerran oli voimassa sanaton sopimus siitä, että ei riepotella toisia onelinereilla itsen esiin saamiseksi uutisotsikoissa. Kun tämä tapa puuttui, niin käytiin tosi hyvää ja asiallista keskustelua,” Pinja lisäsi.
Keskustelutaidot ja halu keskustella rakentavasti ovat siis olemassa siitä huolimatta, etteivät ne saa näkyvyyttä julkisessa mediatilassa. Yleisen käsityksen mukaan vastakkainasettelun ilmapiiriä ylläpitää vahvimmin median kaupallinen logiikka, jota ohjaavat yleisön kiinnostus ja kulutustottumukset.
Onko mediatalojen mahdollista tuottaa rakentavaa keskustelukulttuuria edistäviä uutisia, joista kansalaiset kiinnostuisivat? Ja miten konfliktihakuisista juttukaavoista poikkeavia uutisia voidaan rakentaa aitoa mielenkiintoa herättäen?
Nämä ovat haasteita, joihin mediatalot joutuvat tulevaisuudessa vastaamaan ja ottamaan kantaa, sillä median roolia polarisaatiokehityksessä ei voida sivuuttaa. Paneelin perusteella yksittäisten toimittajien ja poliitikkojen ulostulojen sijaan katse tulee kuitenkin kääntää kaupallisiin rakenteisiin ja totuttuihin tapoihin rakentaa jännitteitä, jotka vallitsevaa tilannetta ylläpitävät.
