Suomi nousi lehdistönvapauden indeksissä toiselle sijalle, mutta maailmalla suunta ei ole hyvä, todettiin kansainvälisen lehdistönvapauden päivänä Helsingissä.
Lehdistönvapauden päivän tilaisuudessa puhuivat muiden muassa Anni Saastamoinen (vas.), Mojibur Doftori, Liban Abdi Ali, Henna Virkkunen, Jarmo Mäkelä, Auli Starck ja Maria Pettersson.”Maailmalla Suomesta tiedetään koulutus ja vapaus”, sanoi Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck avatessaan kansainvälisen lehdistönvapauden päivän tilaisuutta Päivälehden museossa Helsingissä 3. toukokuuta.
Suomi oli noussut viikkoa aiemmin toiselle sijalle lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä, jota julkaisee Toimittajat ilman rajoja.
Monet illan puhujista viittasivat siihen, että ympäri maailmaa lehdistönvapaudella ei mene ruusuisesti. Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelä sanoi, että vuosi vuodelta indeksin kartta tummenee: yhä useampi maa tippuu ongelmallisten tai huonojen kategoriaan.
”Pieni valkoinen kaistale kartan yläreunassa, joka kuvaa niitä maita, joissa sananvapauden tila on suhteellisen ongelmaton, kapenee vuosi vuodelta” Mäkelä sanoi.
”On meidän velvollisuutemme pitää huolta, että Suomesta se ei häviä koskaan.”
Tupa täynnä.
Mäkelä huomautti, että ongelmattomat maat ovat väkiluvultaan verrattain pieniä, ja jopa 74 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa lehdistönvapauden tilanne on huono tai erittäin vakava.
”Niissä suurin osa ihmisistä tuskin edes tietää, mitä se tarkoittaa, että olisi vapaa lehdistö tai vapaa sana.”
Hänestä lehdistönvapauden heikkenemisessä maailmanlaajuisesti on nähtävissä yksi tärkeä trendi: siellä, missä vihapuhe saa rehottaa, puhe on kääntymässä konkreettisiksi väkivallanteoiksi toimittajia kohtaan.
”Kysymys on siitä, että toimittajat jotka tutkivat ja kirjoittavat arkaluontoisista asioista, halutaan vaientaa. Sen välikappaleena käytetään vihapuhetta, uhkailua ja väkivallantekoja.”
Euroopassakin lipsutaan
Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja ja kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen sanoi, että myös Euroopassa on huolestuttavia merkkejä ilmassa.
”Tämä on iso kysymys Euroopan tulevaisuuden kannalta. Me jäsenvaltiot olemme sitoutuneet puolustamaan vapautta ja oikeusvaltiota, mutta osa on nyt luisumassa tästä pois. Jos lehdistönvapaus murenee, koko yhteinen arvopohja murenee.”
Surullisin esimerkki Virkkusen mukaan on Bulgaria (sijalla 111. lehdistönvapausindeksissä), mutta muitakin on.
”Meidän poliitikkojen tehtävä on suojella toimittajia ja varmistaa lehdistönvapauden toteutuminen myös silloin, kun uutiset eivät ole meille mieluisia.”
Suomessa uhkana suomalaiset
”Onneksi olkoon me ja Suomi siitä, että olemme nousseet lehdistönvapaussindeksissä kakkoseksi”, kehui Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson.
Suomessa toimittajan ei tarvitse pelätä kidutusta, tai poliisin rynnäköitä toimituksiin, pidätyksiä tai perheen kidnappausta. Suurin ongelma sananvapaudelle Suomessa ovat Petterssonin mukaan toiset suomalaiset.
Vihapuheen tähden toimittajat uupuvat ja lakkaavat kirjoittamasta tietyistä aiheista, ja sitä on vaikeaa tilastoida.
”Sananvapaudessa on tärkeää myös se, että saa vastaanottaa tietoa”, Pettersson muistutti.
Jos kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista ja erityisesti maahanmuutosta, toimittaja voi tunnetusti saada niskaansa viharyöpyn. Järjestelmällistä häirintää ja kiusaamista kutsutaan maalittamiseksi.
Iltalehden Anni Saastamoinen muistutti, että aiheen ei tarvitse edes olla yhteiskunnallinen, jotta viha leimahtaa: hänen kollegansa ovat saaneet vihapostia ja huoritteluja myös säätilaa koskevista uutisista.
”Tykkään hirveästi työstäni, mutta on tosi hämmentävää, millaista palautetta työhön liittyy”, Saastamoinen sanoi.
Tyylikästä palautetta toimituksiin.
Lakiosaston terveiset toimittajille ovat Saastamoisen mukaan usein lohduttomia: Toimittajan tulee kestää, ja vihapuhe kuuluu työhön. Poliisi taas on keskeyttänyt toimittajien tekemien rikosilmoitusten esitutkintoja perustellen päätöksiä sillä, että toimittaja on somessa ja on siten ottanut tietoisen riskin tulla vihan kohteeksi.
Etiopia suurin nousija
Kansainvälisen lehdistönvapauden päätapahtumaa vietettiin Etiopiassa. Sopivasti juuri Etiopia on yksi niitä maita, jotka ovat parantaneet lehdistönvapauden tilaa huomattavasti: se nousi jopa 40 pykälää sen jälkeen, kun maassa vaihtui valta.
”Etiopian pääministeri on sanonut, että ensimmäistä kertaa 12 vuoteen maassa ei ole yhtään toimittajaa työnsä tähden vankilassa”, sanoi Vikesin Auli Starck.
Päivälehden museossa tätä kehui myös etiopialainen toimittaja Seble Tariku, joka on itsekin paennut kotimaastaan ammattinsa tähden. Nyt hän opiskelee media-alaa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa, maahanmuuttajataustaisten toimittajien kurssilla.
”Hallitus piti minua petturina. He tutkivat kotini ja kun kysyin onko heillä siihen lupaa oikeuslaitokselta, he sanoivat että terroristilla ei ole sellaista oikeutta”, Tariku sanoi.
Vuonna 2018 maassa kääntyi tuuli, ja nyt median tila tuntuu hänen mukaansa erilaiselta.
”Silti sijoituksemme on 110, eli Suomeen meitä ei voi vielä verrata”, hän sanoi.
Mutta Bulgariaan voi, se on EU:n jäsen ja vain yhden sijan Etiopiaa ylempänä.
