Hellen Shikanda juttukeikalla Kenian maaseudulla.
Tansaniassa ja Nepalissa, missä Vikes erityisesti toimii, naistoimittajien tilanne on haastava. Seksuaalinen häirintä on yleistä ja lasikatot tekevät uralla etenemisestä vaikeaa. Jopa töihin on vaikeaa päästä.
Tämän syksyn aikana Vikes on toteuttanut kansainvälistä cross-border-tuotantoa osana Women in Media -hanketta. Lokakuussa Kenian Nairobissa tuotetaan kaksi keskusteluohjelmaa, joissa käsitellään sukupuolten välistä tasa-arvoa mediassa. Lisäksi matkalle osallistujat tuottavat paikallisia videosisältöjä, joissa ääni annetaan kollegoille ja naisyleisölle.
Julkaisualustana toimii Vikesin Instagram, ja projektin ohessa on myös vaihdettu kokemuksia ja opittu lisää Instagramin hyödyntämisestä journalistiseen sisällöntuotantoon, pohdittu yleisösuhteen luomista ja saatu koulutusta somemarkkinoinnista.
Projektin osallistujat ovat kaikki kokeneita naistoimittajia Keniasta, Tansaniasta ja Nepalista. Lisäksi mukana on vapaaehtoisena toimittaja Zahra Karimy Suomesta.
Keniassa naisilla vähän helpompaa
Yksi tuontantoon osallistuvista journalisteista on Hellen Shikanda, Daily Nation -lehden toimittaja.
Shikandan mukaan Keniassa naistoimittajilla on hiukan helpompaa kuin Tansaniassa tai Nepalissa, mutta ei tilanne sielläkään täysin ruusuinen ole.
”Ylemmissä johtotehtävissä naisia on hyvin vähän. Korkein asema, jonka nainen voi saada, on ehkä toimituspäällikkö tai jonkun osion päätoimittaja”, hän sanoo.
Olisi melkein ennenkuulumatonta nähdä naisia Keniassa päätoimittajina tai ylimmissä johtotehtävissä.
”Kenian suurimpia mediataloja johtavat miehet”, Shikanda sanoo.
Uutisaiheilla ei ole Keniassa sukupuolta
Välillä uutisaiheilla tuntuu olevan sukupuoli: miehet kirjoittavat taloudesta ja naiset kulttuurista, jos vähän karrikoidaan.
Shikanda ei tunnista tätä stereotypiaa Keniasta.
”Meillä kyse on valinnasta. Päätoimittaja ei tule sanomaan, että jonkun pitäisi kirjoittaa terveydestä tai politiikasta. Meidän toimituksessamme minulta kysyttiin, mistä haluaisin kirjoittaa. Esimerkiksi minä kirjoitan mieluusti tieteestä, ja on muita, jotka kirjoittavat rikoksista.”
Hän sanoo, että toimitukset eivät rajoita naisten työtä, paitsi jos katsotaan että joku paikka on niin vaarallinen, ettei naisia voi sinne lähettää.
Poliitikot uhkailevat
Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaiseman lehdistönvapausindeksin mukaan Kenialla menee suhteellisen hyvin lehdistönvapauden suhteen. Kenia on sijalla 69 yhteensä 180 maan joukossa, missä on 33 sijaa nousua vuodesta 2021.
Lehdistönvapaus taattiin Keniassa vuoden 2010 perustuslailla, mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan lehdistönvapauden kunnioittaminen maassa riippuu suuresti poliittisesta ja taloudellisesta kontekstista.
Hellen Shikandalla on omakohtainen kokemus tästä.
”Lehdistöllä on vapautta, mutta minusta tuntuu, että poliitikot pelottelevat toimittajia”, hän sanoo.
Äskettäisten vaalien aikana hän otti julkisella paikalla kuvia eräästä ehdokkaasta. Pian tuo ehdokas tuli hänen luokseen, pelotteli ja käski häntä poistamaan valokuvat.
”He eivät pahoinpidelleet minua, mutta se oli selvää uhkailua”, hän muistelee.
Hän joutui poistamaan kuvat.
Yleensä kenialaiset poliitikot syyttävät lehdistöä puolueellisuudesta, varsinkin kun jokin juttu ei ole heille suopea, Shikanda sanoo.
Halu verkostoitua ja oppia
Vikes haluaa tarjota helpotettua vertaisoppimista ja rajat ylittävää yhteistyötä naistoimittajalle, joka tapaa Keniassa ensi kuussa. Tämä sopii hyvin Shikandan odotuksiin.
”Odotan oppivani jotain uutta vuorovaikutuksesta näiden naisten kanssa”, hän sanoo. ”Verkostoituminen on suuri etu toimittajille.”
Hän haluaa olla vuorovaikutuksessa muiden naistoimittajien kanssa – saada tuntea heidän työympäristöstään ja millaisia tarinoita he käsittelevät.
”Odotan oppivani, oppivani ja oppivani.”
