Lukuisat maat rikkovat lehdistönvapautta, kertoo International Press Institute. Valeuutislainsäädäntöä käytetään väärin, ja erityisen paljon rajoitteita on asetettu maissa, joissa lehdistön tilanne oli huolestuttava jo ennen pandemiaa.
Tansaniassa koronaviruksesta saa haastatella ainoastaan hallituksen hyväksymiä asiantuntijoita. Kuva: Jamii FMPääministeri lähetti puhelinoperaattori Vodafonen kautta kansalaisille ääniviestin, jossa hän kehotti heitä pesemään kätensä ja suojautumaan medialta. Tämä tapahtui Albaniassa 23. maaliskuuta.
Myanmarissa hallitus määräsi maaliskuussa puhelinoperaattorit estämään pääsyn noin kahdellesadalle verkkosivustolle. Vaikka hallitus perusteli blokkaamista pornolla ja valeuutisilla, kiellettyjen sivustojen joukossa oli useita journalistisia tiedotusvälineitä.
Kaksi uutistoimiston työntekijää pidätettiin Iranissa huhtikuussa. Epäilty rikos: maan hallinnon koronatoimille nauraneen pilapiirroksen jakaminen Telegramissa.
International Press Institute (IPI) on koronavirusepidemian aikana seurannut lehdistönvapausrikkomuksia ympäri maailman. Lehdistönvapauden päivänä 3. toukokuuta rikkomuksia oli kertynyt jo 162 kappaletta. Näistä noin kolmasosa on tapahtunut Euroopan maissa.
Journalisteja on pahoinpidelty ja pidätetty lukuisissa maissa. Heidän materiaalejaan on takavarikoitu ja tuhottu. He ovat kokeneet yksityisyyden loukkauksia ja heidän toimintaansa on seurattu. Tiedonsaantia on rajoitettu.
”Valeuutisten” varjolla lehdistön häirintää
Lukuisissa maissa on säädetty poikkeusolojen turvin lakeja, jotka mahdollistavat lehdistönvapauden rajoittamisen. Usein näitä on perusteltu valeuutisten ja misinformaation leviämisen estämisellä. Valeuutinen on tyypillisesti määritelty varsin hämärästi, ja termiä voidaan helposti käyttää kriittisen ja tutkivan journalismin vaientamiseen.
Esimerkiksi Venäjällä on voimassa tällainen “fake news” -laki. Sen varjolla on muun muassa aloitettu rikostutkinta pietarilaisen journalistin artikkelista, jossa oli haastateltu anonyymiä sairaalan työntekijää mahdollisista hengityslaitteiden puutoksista. Toimittajan on käsketty paljastaa lähteensä.
Radiokanava Eho Moskvi puolestaan pakotettiin poistamaan verkkosivuiltaan haastattelu, jossa hallituksen sanottiin valehtelevan koronavirustautiin kuolleiden määrästä.
Tiedotusvälineelle voidaan määrätä jopa yli sadan tuhannen euron sakot, jos ne ”levittävät disinformaatiota” epidemiasta. Yksittäinen toimittaja voi saada viiden vuoden vankeustuomion.
Algeria on kieltänyt lailla ”väärä uutiset”, jotka vahingoittavat kansallista yhtenäisyyttä. Venäjän tapaan myös Algeriassa lain rikkomisesta voi saada jopa vuosien vankeustuomion. Arabiemiraateissa toimittajat voivat saada sakkoja, jos he julkaisevat hallinnon virallisesta linjasta poikkeavaa koronavirustietoa. Puerto Ricossa tulee sakkoja, jos toimittaja uutisoi hallituksen koronavirukseen liittyvistä toimista tavalla, joka luo “hämmennystä, paniikkia tai yleistä hysteriaa”.
Loppuuko poikkeustila?
Lehdistönvapautta ovat tyypillisesti rajoittaneet eniten maat, joissa tilanne oli huolestuttava jo ennen pandemiaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Turkki ja Serbia. Kiina on karkottanut kuluvan vuoden aikana 16 ulkomaista kirjeenvaihtajaa ja sensuroinut monia koronavirukseen liittyviä asiasanoja sosiaalisesta mediasta.
Euroopan maista kylmäävintä lehdistönvapauden rajoittaminen on ollut Unkarissa, jossa pääministeri Viktor Orban on julistanut koronavirus-poikkeuslain, jonka varjolla “väärän tiedon” julkaisemisesta voi saada peräti viisi vuotta vankeutta. Hallitusta tukeva media on vaatinut kriittisten journalistien vangitsemista.
Unkarissa poikkeustilalle ei ole määrätty päättymispäivää. Monet demokratia- ja ihmisoikeustarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että poikkeustila voi jatkua hyvinkin pitkään ja hallitseva puolue voi tehdä sen varjolla peruuttamatonta vahinkoa demokratialle ja jopa tuhota riippumattoman lehdistön rippeet.
Teksti: Johanna Vehkoo
