Vaikka media tekee pandemian aikana tärkeää työtä, moni ottaa työssään suuren riskin, sanoo kansainvälinen verkosto Civicus.
Kuva: CivicusKansalaisjärjestöjen ja aktivistien kansainvälinen verkosto Civicus toteaa tuoreessa raportissaan, että hallitukset lukuisissa maissa ovat rajoittaneet lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta koronapandemian varjolla.
”Ilmaisunvapaus on korvaamatonta ihmisten kehitykselle, ja aivan keskeistä kaikilla demokraattisille yhteiskunnille”, Civicus toteaa.
Puolueettoman tiedon saaminen on raportin mukaan erittäin tärkeää kansanterveyden kriisissä. Tästä huolimatta monissa maissa on käytetty tilannetta hyväksi ja sensuroitu tietoa, tukahdutettu kriittisiä ääniä ja käännetty katseet pois, kun journalisteja kohtaan on hyökätty.
Rajoittavia lakeja ja sensuuria
Yksi trendi on ollut säätää median vapautta rajoittavia lakeja. Niin on koronan varjolla tehnyt ainakin 37 maata, Civicus laskee. Suurimmassa osassa näistä lainsäädäntöä on perusteltu koronaan liittyvän disinformaation kitkemisellä.
Esimerkiksi Nicaraguassa säädettiin kyberturvallisuuslaki, jonka nojalla voidaan määrätä raskaita rangaistuksia valeuutisten levittämisestä. Lakia on pidetty uhkana ilmaisunvapaudelle.
Toinen trendi on suoranainen sensuuri, joka on liittynyt pandemiaa koskeviin tietoihin. Civicus dokumentoi koronaan liittyvää sensuuria 28 maassa. Suurin osa sensuurista tapahtui pandemian alkuvaiheessa.
Esimerkiksi Tansaniassa hallitus otti haltuun kaiken viestinnän pandemiasta. Mediaa kiellettiin uutisoimasta hallituksen koronatoimista ja pyytämään anteeksi ”virheellisiä” uutisia, jos joku uutistalo kommentoi pandemiaa silloin, kun nyt jo edesmennyt presidentti John Magufuli oli julistanut maan koronavapaaksi.
Kun tv-kanava Kwanza Online julkaisi Yhdysvaltain suurlähetystön varoituksen kasvaneesta koronariskistä heinäkuussa 2020, Tansanian viestintävirasto jäädytti koko kanavan toimiluvan. Uusi presidentti Samia Suluhu käski viraston antaa suljettujen medioiden toimiluvat takaisin.
Myös väkivaltaa ja uhkailuja
Media ja journalistit ovat Civicucsen mukaan tehneet tärkeää työtä pandemian aikaan. Oikean tiedon levittämisen lisäksi mediassa on raportoitu terveydenhuollon tilasta ja analysoitu poliitikkojen päätöksiä.
Tähän työhön on usein liittynyt merkittävä henkilökohtainen riski. 24 maassa journalistit ovat joutuneet fyysisen aggression kohteiksi koronauutisoinnin tähden.
Esimerkiksi Nepalissa Janakpur Today -lehden toimittajat tutkivat korruptioväitteitä ja väärinkäytössyytöksiä terveydenhuollossa, ja he kysyivät uutiseen kommenttia paikallisviranomaisilta. Tämän seurauksena heidän mukiloitiin.
Myös uhkailut ovat olleet tavallisia. Niin ikään nepalilaisen Online Khabar -verkkomedian toimittaja Subas Panditkirjoitti terveydenhuoltovälineiden varkauksista. Terveydenhuollon ammattilaiset päättivät palkkioksi lähettää hänelle uhkausviestejä.
”Lainsäädännön täytyy olla oikeasuhtaista”
Civicus toteaa, että kansainvälisen lain nojalla vapauksia saa pandemian aikana rajoittaa. Hallitusten tulisi silti varmistaa, että rajoitukset ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, eikä niiden varjolla harjoiteta syrjintää.
Epämääräisesti koronaan liittyvistä valeuutisista tai disinformaatiosta puhuva lainsäädäntö pitää kumota, koska sellainen ei täytä oikesuhtaisuuden periaatetta.
Ilmaisunvapaus pitäisi taata eikä sensuuria pidä hyväksyä, Civicus sanoo. Lisäksi internetin sulkemista ja rajoittamista tulee välttää ja ihmisoikeuspuolustajia ja journlalisteja suojella. Jos journalistien oikeuksia rikotaan, tekijät pitää tuoda oikeuden eteen, Civicus vetoaa.
