Yli 60 prosenttia Afganistanin toimittajista on poistunut maasta ja 40 prosenttia mediataloista on sulkenut ovensa. Suomenkin tukemat naistoimittajat haluavat pois maasta.
Learning Together -verkosto sai alkuvuodesta Kehitysjournalismin palkinnon. Verkoston aktiivi, dokumentaristi Kirsi Mattila kertoo, että palkkio on jo käytetty Afgaaninaisen katse -blogin kirjoittajapalkkioihin.
Mattila (kuvassa oikealla) oli puhumassa Vikesin tietoiskussa yhdessä ukrainalaisen kustantajan Oksana Brovkon kanssa.
Mattila siteerasi kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön selvitystä, jonka mukaan jo 60 prosenttia Afganistanin toimittajista on lähtenyt maasta.
”Naiset ovat kärsineet eniten. 11 osavaltiossa naiset ovat jo kokonaan kadonneet mediaympäristöstä”, Mattila sanoi.
Alan työttömyys on hurjaa: yli puolet miestoimittajista on työttömiä, naisista jo kolme neljäsosaa.
”Jäljellä on noin 650 naisjournalistia ja noin 4000 miestä.”
Moni media lopettanut
Ennen Talebanin paluuta valtaan Afganistanissa oli 547 mediaa, nyt niistä yli 200 eli noin 40 prosenttia on lopettanut toimintansa. Jäljellä jääneet yrittävät tasapainotella uusien määräysten ja journalismin välillä.
Sensuuri on pakottanut osan medioista korvaamaan musiikkiohjelmat ja uutiset uskonnollisilla ohjelmilla, tai lopettamaan lähetykset kokonaan. Myös kansainvälisen ja kansallisen rahoituksen loppuminen ovat johtaneet joidenkin tiedotusvälineiden toiminnan lopettamiseen.
”Myös mainostaminen on laskenut paljon, minkä tähden monille toiminnasta on tullut mahdotonta”, Mattila sanoi.
Journalisteja on kehotettu olemaan haastattelemasta tahoja, jotka saattaisivat kritisoida hallitusta, ja tätä kehotusta rikkovia toimittajia pidetään vihollisen kanssa veljeilijöinä, ja siitä rangaistaan.
Naisjournalistien on pidettävä hijabia, ja toukokuussa 2022 Talebanin hyveiden edistämisestä ja paheiden ehkäisemisestä vastaava ministeriö määräsi naistoimittajat peittämään kasvonsa TV-lähetyksen aikana.
Naiset ovat protestoineet sitä vastaan, että heidät on monin paikoin karkoitettu työpaikoilta tai heidän työnsä on tehty lähes mahdottomaksi. Vaikka Taleban on brutaalisti hajottanut mielenosoituksia, ne jatkuvat kuitenkin edelleen.
Osa Eurooppa on toivottanut tervetulleiksi
Kirsi Mattila on seurannut, mihin suomalaistenkin tukemat naisjournalistit ovat päätyneet. Muutamat ovat Ranskassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, yksittäisiä asuu muissa maissa. Puolentusinaa elää välitilassa, eli he ovat tien päälle etsimässä uutta kotimaata.
”Ei pidä unohtaa niitäkään journalisteja, jotka elävät pakolaisina Pakistanissa ja Iranissa. Pakolaisen elämä Pakistanissa ei ole ihmisarvoista elämää”, Mattila sanoo.
Afganistanissa on kuitenkin edelleen paljon toimittajia, jotka haluavat maasta ulos.
Mattila on huomannut, että Ranska ja Saksa ovat toivottaneet afgaanitoimittajia tervetulleiksi, ja muun muassa Espanja on mahdollistanut joillekin nuorille jatko-opiskelun.
”Kun Suomessa kerran on pulaa korkeasti koulutetusta työvoimasta, toivoisin samanlaista ohjelmaa meillekin.”
Samalla hän toivoo, että Suomi ottaisi ulkoministeriössä valmisteltavan humanitaarisen viisumin käyttöön.
