Pasi Toivonen lähtee Ylen kirjeenvaihtajaksi Keniaan ”heti kun proobuskat ovat valmiit”. Hän haluaa löytää mantereen nuoret tekijät ja monta samaistuttavaa tarinaa.
Ulkoministeriön Milma Kettunen haastatteli Pasi Toivosta Vikesin ja ulkoministeriön tilaisuudessa. Kuva: Esa SalminenYlen Afrikan-kirjeenvaihtajaksi pian lähtevä Pasi Toivonen ei halua olla yksin suomalaisten silmät ja korvat 54 maan ja 1,4 miljardin ihmisen mantereella.
”Haluaisin mieluummin tehdä sellaista journalismia, missä näkyisi afrikkalaisten ihmisten katse”, hän sanoi Vikesin ja ulkoministeriön Journalismia Afrikasta -tilaisuudessa 24. maaliskuuta.
Hän teki ennen lähtöään jo yhden uutisen siitä, miten Venäjän sotatoimet näkyvät Keniassa. Siihen avustajaksi löytyi Faith Methu, joka teki mielipidekyselyä Nairobin kaduilla.
Toivonen haluaisikin rakentaa ympärilleen kännykkäjournalistien verkoston, mikä auttaisi siihen, ettei yhden miehen tarvitse itse singahtaa joka paikkaan.
”Afrikassa on 500 miljoonaa mobiililiittymää, eli minulla on käytössäni 500 miljoonan kännykkäkameran potentiaali. Kyllä sen pitäisi riittää”, hän toteaa.
Samaistuttavia tarinoita, nuoria tekijöitä
Kokonaisen mantereen kirjeenvaihtajana on mahdotonta kattaa kaikkea, mutta Toivonen sanoo, ettei lähtökohtaisesti rajaa mitään pois. Hän suhtautuu aiheiden kirjoon nöyrästi, mutta haluaa silti toimia ikään kuin kaikkien tieteiden maisterina.
Jotain ”ohjureita” hän kuitenkin on työlleen asettanut.
Afrikkalaisten oma katse on yksi sellainen, toinen on samaistuttavuus.
”Me samaistutaan helposti afrikkalaisiin asioihin, jos siellä on joku suomalainen projekti. En voi niitäkään jättää huomiotta, mutta ennemmin haen samaistuttavuutta muualta”, hän sanoo.
Hän voisi esimerkiksi kirjoittaa nairobilaisten päivähoito-ongelmista, koska se on teema, johon moni pystyy samaistumaan. Äskettäin hän lohkaisi mobiilijournalismin koulutuksessa, että Afrikassa autot eivät tapaa ruostua, ja se taas herätti kouluttajassa suuren mielenkiinnon.
Kolmas ohjuri hänelle ovat nuoret.
”Afrikka on nuori manner ja siitä tulee vielä nuorempi”, hän sanoo.
Nuoruudessa on paljon mahdollisuuksia, ja Toivonen haluaisi löytää nuoria afrikkalaisia tekijöitä.
”Minä itse olen iällä jo, mutta tykkään olla nuorten kanssa, joten otetaan siitä ilo irti ja katsotaan asioita nuorten näkökulmasta”, hän sanoo.
Uutistenkin perässä pitää mennä
Toisin kuin Ylen aiempi Afrikka-toimittaja, freelancerina toiminut Liselott Lindström, Pasi Toivonen on Ylen työntekijä ja lähtee viralliseksi kirjeenvaihtajaksi. Hänestä Lindström jo oli henkisesti kirjeenvaihtaja, vaikka laskut menivätkin eri kautta, mutta jotain eroa Toivonen kuitenkin keksii.
”Minua on helpompi komentaa”, hän naurahtaa.
Vähän vakavammin hän sanoo jo puhuneensa esihenkilönsä kanssa, että hän kyllä ymmärtää, mitä natsat tarkoittavat. Jos Yle haluaa uutisen jostain suuresta kuivuudesta, Toivonen tekee sellaisen. Käsittelytavan hän päättää itse.
Toivosen mukaan Ylellä ollaan hyvin tietoisia siitä, millaisia puutteita median luomassa Afrikka-kuvassa on.
”Sen kuvan monipuolistamiseksi minun ei tarvitse heitä vastaan taistella”, Toivonen sanoo.
”Mutta uutisorganisaatiossa kun olen, niin sitten kun joku valtava uutistapahtuma iskee johonkin, niin kyllä minä varmasti pakkaan repun ja lähden sinne päin.”
Kuumottava ja ihana journalismi
Pasi Toivonen sanoo arvostavansa suunnattomasti edeltäjänsä Liselott Lindströmin työtä, ja sanoo, että on Lindströmin ansiota, että Yle on päättänyt jatkossakin panostaa Afrikan seuraamiseen.
”Olen hirveän ylpeä myös Yleisradiosta, että tähän panostetaan”, hän sanoo.
Toivoselle muutto Nairobiin on jännittävä myös sen tähden, että hän pääsee pitkästä aikaa tekemään itse journalismia. Toivonen on viimeiset vuodet tuottanut Yle Perjantai -ohjelmaa ja sitä ennen Ajankohtaista Kakkosta.
”Olen vuosikausia sanonut, että haluaisin vielä tehdä journalismia itse, enkä vaan olla tukemassa sen tekemistä.”
On hän tv-ohjelmien tuottamisesta ja niiden tiimeistäkin toki ylpeä.
”Mutta siitä olen hirveän innoissani, että pääsen tekemään jotain omissa nimissä ja siinä joku pienenpieni teoskynnyskin ylittyy. Samalla olen kauhuissani”, hän naurahtaa.
Ei hän sitä pelkää, miten hän Afrikan maissa pärjää. Hän sanoo käyneensä mantereella 17 kertaa ja hän tuntee olonsa Afrikan maissa kotoisaksi. Jännittää vaan, että osaako hän vielä tehdä journalismia vuosien jälkeen omin käsin.
”Luotan, että kyllä se journalismikin sieltä tulee. Se on vaan tosi kuumottavaa ja tosi ihanaa.”
