Lasiovisen kirjahyllyn päällä on epätarkka kuva hymyttömästä naisesta. Bimala Tumkhewa nostaa kuvan alas ja pyyhkäisee lasista pölyt.
Kuvan nainen on Uma Singh. Hän on toimittaja, joka murhattiin kotonaan vuonna 2009. Singh oli raportoinut marginalisoidun Madhes-liikkeen hallitukseen kohdistuvista protesteista Teraissa. Hänet tunnettiin myös naisten asemaa käsittelevistä artikkeleistaan.
”Pidämme häntä marttyyrina”, Tumkhewa sanoo.
Tumkhewa on Nepalin naistoimittajien järjestön Sancharika Samuhan puheenjohtaja.
Järjestö on toiminut maassa vuodesta 1996 lähtien. Se pyrkii edistämään naistoimittajien asemaa työelämässä. Lisäksi tavoitteena on, että tasa-arvokysymykset olisivat näkyvämmin esillä maan medioissa.
Nepalilaiset naistoimittajat ovat aina taistelleet eturintamassa yhteiskunnallisten muutosten puolesta, Tumkhewa sanoo.
He ovat puuttuneet Singhin tavoin epäkohtiin, osoittaneet mieltään ja pitäneet esillä ihmisoikeuskysymyksiä. Heillä on ollut tärkeä rooli Nepalin demokratisointiprosessissa.
Siksi se, että heillä on mahdollisuus tehdä töitä, on niin tärkeää.
Patriarkaaliset rakenteet ja alan epävarmuus työntävät naisia pois media-alalta
Nepalissa vain joka neljäs toimittaja on nainen. Heitä tulee alalle miehiä vähemmän, ja heitä myös lähtee alalta enemmän. Naisia ”työnnetään pois” journalismista, kuten Tumkhewa asian muotoilee.
Kaiken taustalla on hänen mukaansa patriarkaatti, joka vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja kulttuuriin.
Sancharika Samuhan vuonna 2016 julkaisemassa tutkimuksessa selvisi esimerkiksi, että monien mediatalojen johtajat pitävät naisia mukavuudenhaluisina ja kunnianhimottomina työntekijöinä.
Heidän heikkoutenaan nähtiin myös se, etteivät he halua tehdä töitä myöhään illalla. Todellisuudessa kotiin kulkeminen yöllä voi olla naisille vaarallista.
Mutta eivät naiset ole turvassa töissäkään: he kokevat seksuaalista häirintää sekä toimituksissa että työkeikoilla. Erityisesti aroista aiheista kuten politiikasta, ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kirjoittavat naiset kohtaavat häirintää myös verkossa, jossa heitä uhkaillaan ja haukutaan.
Monelle nepalilaiselle toimittajalle maksetaan työstään alle minimitason. Miehillekin maksetaan vähän, mutta naisten palkat ovat vieläkin pienempiä. Alalla on paljon epävarmuutta, joka vaikuttaa erityisesti naisiin.
”Monet erittäin pätevät naistoimittajat siirtyvät töihin kansainvälisiin järjestöihin viestinnän asiantuntijoiksi”, Tumkhewa sanoo.
Hänelle tulee mieleen myös tapaus, jossa eräs taitava naistoimittaja siirtyi töihin paikallishallintoon taloudellisen epävarmuuden seurauksena.
”Hän siirtyi toiselle puolelle, vallan vahtikoirasta hallituksen virkamieheksi.”
Vaikuttamistyön on kohdistuttava myös miehiin
Jos naistoimittajia olisi enemmän, heitä koskevista aiheista luultavasti kirjoitettaisiin enemmän ja paremmin, Tumkhewa ajattelee.
Sancharika Samuha järjestää naistoimittajille koulutuksia, jotka parantavat heidän uramahdollisuuksiaan.
”Koulutusten aiheita ovat olleet esimerkiksi ihmisoikeudet, yksityisyydensuoja ja tekoälyn käyttäminen”, Tumkhewa luettelee.
Toimittajat ovat hänen mukaansa onnistuneet julkaisemaan koulutuksen jälkeen paljon tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia käsitteleviä artikkeleita. Aiheet ovat nykyään näkyvämmin esillä valtakunnallisessa mediassa.
Entäs miehet?
Tumkhewa sanoo, että ensimmäiset 15 vuotta he kouluttivat ainoastaan naisia. Sitten he tajusivat, että naisten on elettävä ja tehtävä töitä yhdessä miesten kanssa.
Viime vuosina he ovat kohdistaneet vaikuttamistyötään enenevissä määrin esimerkiksi toimitusten johtoon, joka koostuu lähes poikkeuksetta miehistä.
”Vastaanotto on ollut positiivinen”, Tumkhewa sanoo.
Esimerkiksi raiskausten uhrien kuvia tai nimiä ei enää julkaista. Niin tehtiin aikaisemmin, mikä johti usein uhrin syyllistämiseen ja häirintään.
Naisia haastatellaan nykyään useammin myös asiantuntijoina.
Isot mediatalot kuten hallituksen omistama Nepal Television ja yksityinen Kantipur Media Group ovat perustaneet toimituksiin lastenhoitohuoneita.
”Se vaikuttaa pieneltä muutokselta, mutta on symbolisesti tärkeä”, Tumkhewa sanoo.
Marginalisoidut naiset johdossa
Kaapin päällä Uma Singhin kuvan rinnalla on Sancharika Samuhan vaaleilla valittuja naisjohtajia.
Seuraavaksi naisia pitäisi saada media-alan johtotehtäviin. Toistaiseksi tavoite on kaukana, vaikka pieniä muutoksia on havaittavissa.
Samalla Sancharika Samuhassa on sen sijaan otettu jo seuraava askel monimuotoisuuden edistämisessä.
”Minä kuulun marginalisoituun yakthung-yhteisöön ja varapuheenjohtaja Pabitra Sunar on dalit-yhteisöstä. Ensimmäistä kertaa järjestön johdossa on alkuperäiskansaan tai daliteihin kuuluva henkilö”, Tumkhewa sanoo.
Teksti ja kuva: Saga Sinisalo
