Taloustoimittaja ja talousasioihin keskittyneiden nepalilaisten naistoimittajien järjestön FEJA:n puheenjohtaja Sharmila Thakuri on ollut viime aikoina erityisen tyytyväinen.
Hän on kirjoittanut vuoden sisällä Vikesin tukeman Nepalin tutkivan journalismin keskuksen CIJ:n avustuksella kaksi laajaa huomiota herättänyttä tutkivaa artikkelia.
Toinen artikkeleista käsitteli tapaa, jolla sijoitusyhtiöt keräävät rahaa piensijoittajilta, hautaavat sitten yrityksen ja pitävät rahat itsellään. Artikkelin seurauksena Nepalin hallitus valmistelee parhaillaan lakimuutosta, jonka tarkoituksena on suojella piensijoittajien rahoja.
Toinen artikkeli taas paljasti, kuinka taloudellinen eliitti on tuhlannut tavallisten ihmisten osuuskuntiin tallettamia rahoja. Asiaa käsitellään parhaillaan oikeudessa. On todennäköistä, että ihmiset saavat rahansa takaisin.
”Talous on kaikkien yhteiskuntien selkäranka”, Thakuri sanoo.
Jos ei ymmärrä taloutta, yhteiskuntaa on Thakurin mukaan vaikea kehittää. Hänestä on tärkeää, että myös naiset kirjoittavat taloudesta.
Uralla menestyminen edellyttää kuitenkin yhteiskunnan ja muiden ihmisten tukea.
Yksittäinen kohtaaminen bussissa teki Thakurista toimittajan
Thakuri on kotoisin maaseudulta pienestä vuoristokylästä, mutta suoritti 11. ja 12. luokan pääkaupungissa Kathmandussa. Kun koulu oli loppu, Thakuri matkusti bussilla takaisin kotikyläänsä.
Bussissa hänen viereensä istui vanhempi mies, jonka kanssa Thakuri aloitti keskustelun. Mies kertoi olevansa entinen toimittaja. Hänen tarinansa olivat jännittäviä. Hän kertoi esimerkiksi tulleensa hakatuksi poliittisesti kantaaottavan kirjoituksensa seurauksena.
Kun matka oli päättymässä, mies sanoi, että Thakuri on hyvä puhuja ja vaikuttaa älykkäältä. Hänestä tulisi hyvä journalisti! Matkakumppani ehdotti, että Thakuri hakisi nuorille journalisteille tarkoitettua stipendiä hallituksen alla toimivalta tiedotusosastolta.
Niin hän teki. Hän sai ensin stipendin ja sitten vielä työpaikan.
Thakurin kohdalle osui hyviä kollegoita, mutta myös poliiseja, jotka auttoivat häntä etenemään urallaan.
”Jotkut korkeassa asemassa olevat poliisit auttoivat minua saamaan yhteyden lähteisiin. He kutsuivat minua poliisin tilaisuuksiin ja jakoivat minulle tietoa”, Thakuri sanoo.
Lähteet aiheuttivat kuitenkin päänvaivaa nuorelle naistoimittajalle. Thakurin mukaan monet ajattelivat, että hän kysyy kysymyksiä, koska ei tiedä mitään, ei siksi, että hän on toimittaja. Häneltä odotettiin myös seksuaalisia palveluksia vastineeksi jaetuista tiedoista.
Hän ilmaisi aina selvästi, milloin lähteet ylittivät hänen rajansa. Jos he eivät uskoneet, Thakuri uhkaisi paljastaa heidät ja viedä tapauksen oikeuteen.
”Mutta ongelma oli, että sen jälkeen he eivät enää olleet minun lähteitäni”, Thakuri sanoo.
Metoo-liikkeen seurauksena tilanne on kuitenkin hieman parantunut. Miehet ovat alkaneet pelätä naisia. Hyvällä tavalla, Thakuri sanoo ja nauraa päälle.
Naisten pitää todistaa osaamistaan jatkuvasti
Thakuri ajattelee, että naiset ovat toimittajina suoraselkäisempiä ja luotettavampia kuin miehet. Kyse on siitä, miten patriarkaaliset rakenteet vaikuttavat ihmisiin.
Nepalissa miesten odotetaan elättävän koko perheen. Perheet ovat usein isoja, koska niihin lasketaan mukaan myös esimerkiksi isovanhemmat. Jos toimeentulo on mahdollista hankkia rehellisin keinoin, miehet tietysti tekevät niin. Mutta jos se ei onnistu, toimeentulo hankitaan keinolla millä hyvänsä.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan lahjusten antaminen journalisteille on Nepalissa yleistä.
Naisiin samat rakenteet vaikuttavat toisella tavalla. Koska heitä ei pidetä perheen elättäjinä tai kyvykkäinä työntekijöinä, heidän on jatkuvasti todistettava pätevyyttään. Naisilla ei siis ole varaa ottaa samanlaisia riskejä kuin miehillä.
”Jos naisille sanotaan, että jotain rajaa ei saa ylittää, he eivät myöskään ylitä sitä. Tämä on minun kokemukseni”, Thakuri sanoo.
Se, ettei naisia pidetä yhtä pätevinä kuin miehiä, näkyy esimerkiksi palkkauksessa.
”Mieheni on myös toimittaja, ja hänelle tarjotaan jutuista usein enemmän rahaa kuin minulle”, Thakuri sanoo.
Tutkivan journalismin koulutuksessa opituista taidoista on ollut Thakurille hyötyä
CIJ:n naisille suunnatut ja Vikesin rahoittamat tutkivan journalismin koulutukset ovat Thakurin mukaan haluttuja. Nepalissa ei ole muita CIJ:n kaltaisia riippumattomia mediaorganisaatioita, ja naisten mahdollisuudet kehittyä urallaan ovat muutenkin rajallisemmat kuin miehillä.
Hän itse oppi koulutuksessa paljon datan visualisoinnista ja siitä, miten dataa voi hyödyntää aiheiden etsimisessä.
”CIJ:n päätoimittaja Kiran Nepal opetti meille, miten data voi puhua puolestaan”, Thakuri sanoo.
CIJ:lle ja Himal Khabar -lehteen kirjoitettujen tutkivien artikkelien lisäksi Thakuri on päässyt hyödyntämään uusia taitojaan muuallakin.
Nepalin hallituksella on työllistymisohjelma, jonka tuloksia se on hehkuttanut avoimesti. Kun Thakuri perehtyi numeroihin tarkemmin, selvisi, etteivät numerot kertoneet asioista, joista niiden väitettiin kertovan. Ohjelmasta hyötyivät työnhakijoiden sijaan puoluepoliittiset toimijat.
Havainnoista syntyi uusi tarina. Ehkä sellainen, josta taas yksi yhteiskunnallinen muutos voi saada alkunsa.
Teksti ja kuva: Saga Sinisalo
