Ugandalaisille naistoimittajille verkkohäirintä on osa työn arkea. Pohjois- ja Itä-Ugandassa työskentelevät naistoimittajat kertovat hakkeroinnista, häirinnästä ja uhkauksista, jotka voivat vaikuttaa jopa siihen, mistä aiheista he uskaltavat raportoida. Vikesin kumppani UMWA vahvistaa naistoimittajien digiturvallisuustaitoja koulutuksella ja vertaistuella.
Naiset kärsivät verkkohäirinnästä ja puutteellisista digitaidoista
Uganda Media Women’s Association (UMWA) selvitti Vikesin tukemassa tasa-arvoa edistävässä ohjelmassa Pohjois- ja Itä-Ugandan naistoimittajien digiturvallisuutta. Koulutustarpeita kartoittaneeseen kyselyyn vastasi 21 naisjournalistia.
Selvityksen mukaan toimittajat kohtaavat työssään muun muassa verkkohäirintää, kyberkiusaamista, hakkerointia, tietojenkalastelua, misinformaatiota ja käyttäjätilien luvatonta käyttöä. Erityisesti politiikan ja vaalien kaltaisten herkkien aiheiden käsittelyyn liittyy sukupuolittunutta verkkoväkivaltaa.
Kyselyyn vastanneista yhdeksän oli saanut uhkaavia viestejä ja kahdeksan kertoi sosiaalisen median tilinsä joutuneen hakkeroiduksi. Lisäksi 64 prosenttia vastaajista ei tiennyt, miten verkkohäirinnästä voi ilmoittaa.
Häirintä voi johtaa itsesensuuriin
Digitaalisen häirinnän vaikutukset ulottuvat yksittäisten toimittajien turvallisuutta pidemmälle. Uhkailu, vainoaminen, tietojenkalastelu ja hakkerointi voivat saada toimittajat välttämään herkkiä aiheita tai luopumaan niiden käsittelystä kokonaan. Samalla naisten ääni mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa kapenee.
”Tutkin alueella tapahtuneita, pääasiassa naisiin kohdistuneita murhia ja sain selville, että osa turvallisuusviranomaisista suojeli rikollisia. Minua varoitettiin jatkamasta tutkintaa henkeni uhalla, joten jouduin jättämään jutunteon kesken”, kertoo eräs naisjournalisti koulutustarpeita kartoittaneessa kyselyssä.
Myös korruptiosta raportoiminen voi johtaa uhkailuun.
”Kirjoitin Liran kaupungin virkamieheen liittyvästä epäillystä korruptiosta. Minua uhkailtiin jutun julkaisemisen jälkeen, ja menetin myös useita lähteitäni kaupunginhallinnossa. En ilmoittanut uhkauksista, koska pelkäsin henkeni puolesta”, kertoo Radio Wa –kanavan toimittaja ja tuottaja Agness Agilo.
Koulutuksesta käytännön keinoja suojautumiseen
Tarvekartoituksen pohjalta UMWA järjesti kesäkuussa kaksipäiväisen digiturvallisuuskoulutuksen 40 naisjournalistille maan itä- ja pohkoisosista.
Koulutuksessa harjoiteltiin muun muassa puhelinten ja käyttäjätilien suojaamista, turvallista salasanojen käyttöä, viestinnän tietosuojaa sekä verkkohäirinnältä suojautumista. Lisäksi osallistujat syvensivät ymmärrystään mis- ja disinformaatiosta ja niiden tunnistamisesta.
Tavoitteena oli antaa toimittajille konkreettisia keinoja suojata digitaalista identiteettiään ja työskennellä turvallisemmin verkossa.
”Toimittajana vaalit ovat altistaneet minut verkkohäirinnälle, uhkailulle ja väärän tiedon levittämiselle. Tämä koulutus tuli juuri oikeaan aikaan. Sain käytännön taitoja suojautua verkossa, kohdata digitaalisia uhkia ja käyttää digitaalisia työkaluja vastuullisesti”, kertoo Daily Monitorin toimittaja Pheobe Masongole.
Koulutuksen alussa 72 prosenttia osallistujista arvioi digitaalisten taitojensa olevan keskitasolla. Koulutuksen jälkeen 80 prosenttia kertoi osaamisensa ja käytännön taitojensa vahvistuneen.
Jokainen osallistuja laati myös oman digiturvallisuuden toimintasuunnitelmansa. Lisäksi osallistujille perustettiin WhatsApp-vertaisryhmä, jonka kautta he voivat jatkaa kokemusten ja tiedon jakamista koulutuksen jälkeen.
Turvallisuus ei voi jäädä yksittäisen toimittajan vastuulle
Koulutuksen pohjalta laaditut suositukset korostavat, ettei vastuu digitaalisesta turvallisuudesta voi olla vain yksittäisillä journalisteilla. Mediatalojen tulisi laatia toimituksille selkeät digiturvallisuuskäytännöt sekä toimintamallit verkkohäirinnän ehkäisemiseen, siitä ilmoittamiseen ja siihen puuttumiseen.
UMWA ja muiden media-alan toimijoiden tulisi puolestaan lisätä koulutusta verkkoturvallisuudesta ja digitaalisista oikeuksista. Häirintää kohtaaville journalisteille tarvitaan myös vertaistukea, mentorointia, oikeudellista apua ja toimivia ilmoituskanavia.
Naistoimittajien turvallisuuden parantaminen edellyttää lisäksi yhteistyötä mediatalojen, viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja journalistijärjestöjen välillä. Verkkohäirintää on seurattava järjestelmällisesti ja media-alalla on vahvistettava käytäntöjä, jotka tunnistavat naistoimittajiin kohdistuvan häirinnän erityispiirteet.
