Ugandan naistoimittajien järjestö UMWA edistää tasa-arvoa ja huomioi naiset omalla radiokanavallaan Mama FM:llä. Lehdistönvapauden kanssa on paljon ongelmia, mikä ajaa monet pois alalta.
"Kyse on viime kädessä solidaarisuudesta. Tiedät, että kuulut johonkin ja joku välittää ja voi tarjota tukea – ja samalla taitosi voivat kasvaa", sanoo Margaret Sentamu.
Hän perustelee sitä, miksi Ugandan naistoimittajille oli hyvä perustaa oma järjestö. Sentamu oli mukana perustamassa Uganda Media Women's Associationia UMWAa vuonna 1983, ja hän on toiminut järjestön toiminnanjohtajana vuodesta 1994.
Tärkeintä tuki on silloin, kun uralla tulee eteen vaaroja. Sentamun mukaan tyypillisimpiä ovat poliisien ja armeijan uhkailu, seksuaalinen häirintä, verkkohäirintä, työvälineiden takavarikointi ja etenkin vaalien aikaan fyysinen väkivalta.
"Voi myös menettää työpaikan tai jäädä työpaikalla eristyksiin", Sentamu sanoo.
Alan koulutuksessa erilaisia turvallisuusriskejä ei Sentamun mukaan Ugandassa käsitellä, ja kun nuoret tulevat työelämään, he joutuvat itse keksimään, miten vaarojen keskellä on paras luovia.
UMWA on vuosien varrella tehnyt naistoimittajien aseman edistämiseksi paljon: on koulutettu tuhansia toimittajia, tehty tutkimusta ja vaikutettu media- ja tasa-arvolakeihin. Osasta Sentamun kouluttamista nuorista on sittemmin tullut ministereitä tai muuten vaikutusvaltaisia yhteiskunnan jäseniä.
"Siitä voin olla ylpeä", hän sanoo.
Lisäksi naisten omaa ääntä on nostettu esiin myös teoin. UMWA julkaisi vuosien ajan The Other Voice -lehteä, ja oma radiokanava Mama FM perustettiin vuonna 2001.
Mama FM lähettää yhteiskunnallista ohjelmaa naisista ja naisille
Vikesin tuella UMWA järjesti vuonna 2025 koulutuksia turvallisemmasta vaaliraportoinnista. Uganda järjesti vaalit tammikuussa 2026.
Koulutuksia koordinoinut Mama FM:n kanavapäällikkö Catherine Apalat sanoo, että monet koulutettavat eivät ennen koulutusta tienneet vaaleista tai turvallisuudesta tarpeeksi.
"He voivat joutua tahtomattaan ongelmiin", Apalat sanoo.
Ugandan media on Apalatin mukaan samaan aikaa vapaa ja rajoitettu. Monista asioista voi kertoa ilman pelkoa, mutta maan korkeinta poliittista johtoa ei kannata kritisoida ja tiettyjen vaikutusvaltaisten poliitikkojen korruptiosta ei ole hyvä kertoa. Myös seksuaalivähemmistöistä puhuminen on riski.
Mama FM luovii hankalassa tilanteessa parhaansa mukaan.
"Meillä Mama FM:llä nostetaan naisten ääntä esiin", Apalat sanoo.
"Lähetämme paljon kehitykseen liittyvää sisältöä: lasten asioita, vammaisten oikeuksia, naisten oikeuksia ja naisia politiikassa, maataloutta ja terveyttä. Lisäksi meillä on uutisia, musiikkia ja urheilua."
Mama FM sai vuoden 2021 vaalien alla itsekin kokea valtion huomion, kun kanavalla soitettiin presidenttiehdokkaana olleen tunnetun muusikon Bobi Winen laulun, jossa Wine toivoi, että vaalit voisivat yhdistää kansaa. Pelkkä kappaleen soittaminen riitti siihen, että Mama FM katosi radioaalloilta muutamiksi tunneiksi. Siitä selvittiin puhuttelulla ja anteeksipyynnöllä.
Vuoden 2026 vaaleissa journalisteja pahoinpideltiin aiempaa rajummalla kädellä, mutta Mama FM:n toimittajat eivät joutuneet väkivallan kohteeksi.
Sen sijaan se, että Uganda katkaisi internetin käytännössä koko maasta 13.–17. tammikuuta, hankaloitti journalistien työtä, kertoo toimittaja Aloysius Byamukama. Mama FM:ää johtavat naiset, mutta toimituksessa on myös miehiä. Yksi heistä on terveysasioita käsittelevistä ohjelmistaan palkittu Byamukama.
"Internet-katkos rajoitti kuulijakuntaa, sillä meitä kuunnellaan myös paljon verkon kautta", Byamukama sanoo. Sosiaalisesta mediasta on tullut ugandalaisille tärkeä uutislähde, ja netin katkeaminen vaikutti tietenkin myös siihen.
"Toimittajat ovat myös tottuneet lähettämään jutut radioasemalle verkon yli, ja nyt jouduimme kuljettamaan niitä fyysisesti, mikä on tehotonta ja kallista."
Sukupuolisensitiivistä journalismia
Byamukama itse tuli taloon alun perin työharjoittelun kautta.
"Huomasin nopeasti, että Mama FM:n arvot vastaavat omiani", hän sanoo. "Täällä puolustetaan tasa-arvoa ja vastustetaan sukupuolittunutta väkivaltaa."
Byamukama kasvoi isoäitinsä kanssa, ja jälkeenpäin hän on ymmärtänyt, että ennen hänen vanhempiensa eroa kotona oli ollut juuri sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa. Nyt hänelle on tärkeää tehdä sukupuolitietoista journalismia.
"Naisten äänet pitää saada kuuluviin, ja välillä se vaatii kärsivällisyyttä", hän sanoo. "Miehet puhuvat usein mielellään, ja moni nainen on hiljaa. Tasapuolisuuden eteen täytyy tehdä paljon työtä."
Hänestä Ugandan mediasta on tasa-arvon kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Naisille ei anneta tilaa yhtä paljon kuin miehille, ja jos naispuolista johtajaa tai poliitikkoa haastatellaan, mediassa saatetaan kommentoida tämän vartaloa tai kysellään naisen aviopuolisosta.
"Kun media keskittyy tällaiseen, naiset eivät halua puhua medialle."
Hän sanoo, että ihmiset puhuvat medialle kuitenkin mielellään, jos toimittaja onnistuu ensin saamaan heidän luottamuksensa.
"Luottamus täytyy kuitenkin pitää. Jos lupaa esimerkiksi lähteille nimettömyyden eikä lopulta kuitenkaan huolehdi siitä, he eivät enää koskaan puhu toimittajille uudelleen."
Hänestä yksi iso ongelma Ugandan mediassa on ikärakenne. Etenemismahdollisuudet ovat huonot ja ansiot pienet, joten monet keski-ikäiset jättävät alan. Sen lisäksi journalisteja uhkaillaan ja pahoinpidellään ja heidän työvälineitään varastetaan.
"Mietin itsekin välillä, olenko tällä alalla pitkään, ja se on huolestuttavaa", hän sanoo.
"Jos journalismia ei ole, yhteiskunnassa vallitsee pimeys. Jos ihmiset tietävät ongelmista, ne voidaan ratkaista, mutta jos journalistit hiljennetään, samalla lähtee tietoa yhteiskunnasta."
Kirjoittaja ja kuvaaja: Esa Salminen
