ETYJ:n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö) täydentävä inhimillisen ulottuvuuden kokous Wienissä 17.–18. maaliskuuta 2025 käsitteli monipuolisesti tiedotusvälineiden merkitystä konfliktien ja humanitaaristen kriisien aikana. Kaksipäiväinen tapahtuma korosti vapaata journalismia demokratian peruspilarina.
https://www.osce.org/files/f/documents/c/c/587280.pdf
Kokouksessa puitiin erityisesti Ukrainan sodan vaikutuksia mediaan, toimittajien turvallisuutta konfliktialueilla ja medialukutaidon merkitystä.
Ukrainassa sota paljasti median haavoittuvuuden: disinformaatio jyllää ja rahoitus voi loppua. Karu tosiasia on se, että yli puolta maan itsenäisistä medioista uhkaa katoaminen rahoituksen hiipumisen vuoksi.
Sotauutisoinnin eettiset miinakentät – Kuolonuhreja vai klikkejä?
Kokoukseen osallistujat korostivat riippumattoman median merkitystä demokratian ja totuuden puolustajana sekä tärkeyttä disinformaation torjunnassa.
Venäjä oli Wienissä sivuroolissa virallisista keskusteluista – muttei informaatiosodankäynnistä, jota se toteuttaa aina kun saa mahdollisuuden.
Avainkysymyksenä kansalaisjärjestöjen, median edustajien ja diplomaattien sekä poliitikkojen. tapaamisesta voi kirjata ajatuksen siitä, miten turvata riippumattoman median ja tarkistetun tiedon julkaiseminen, jos propagandan rahoitus ylittää länsimailta saadun tuen?
Kokousväki sai välitettäväkseen kansalaisille ja viranomaisille viimeisen varoituksen: ”Kun valtiollista propagandaa rahoitetaan 15 vuotta pidempään kuin riippumatonta mediaa, totuuden hinta nousee liian korkeaksi.”
Kokouksen keskeinen viesti oli, että journalismi ei voi olla puolueetonta, jos se ei ole vapaa.
”Kirjoittakaa vähemmän – toimittakaa enemmän”
Konfliktialueilla tiedotusvälineiden valvonnasta tulee kriittinen väline, jolla muokataan tarinoita ja vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen. Venäjän ja Ukrainan välinen kiista korostaa tätä, sillä Venäjää syytetään riippumattomien tiedotusvälineiden tukahduttamisesta Krimillä ja muualla miehitetyillä alueilla.
Ukrainan edustajat ovat dokumentoineet tapauksia, joissa venäläiset tiedotusvälineet ovat vääristelleet tapahtumia, kuten vähätelleet öljyvuotojen vakavuutta ja esittäneet virheellisiä tietoja vankien kohtelusta.
Vastauksena Ukraina on kehittänyt faktojen tarkistusmekanismeja ja korostanut kansalaistensa medialukutaidon merkitystä väärän tiedon ja hybridisodankäynnin taktiikoiden torjumiseksi.
Yevheniia Motorevska korosti median sodanajan itsesäätelyä käsitelleessä sivutapahtumassa yleisen edun ja kansallisen turvallisuuden yhteensovittamisen monimutkaisuutta ja kertoi henkilökohtaisesta kokemuksestaan, jossa itsesensuuri esti aluksi tärkeiden tietojen julkaisemisen Mariupolista.
”Propaganda on kuin myrkyllinen sumu – se tunkeutuu joka rakoon”, Motorevska totesi joukkomurhien raportoinnista.
Ukrainan parlamentin sananvapauskomitean jäsen Jaroslav Chishin korosti turvallisuuspalveluiden ja journalistien vuoropuhelun välttämättömyyttä kansallisen turvallisuuden ja lehdistönvapauden tasapainottamiseksi.
”Jokainen kuva on ase – käytä sitä vastuullisesti”
Sotilaallisiin kysymyksiin vuosia perehtynyt päätoimittaja Iryna Herasymova kuvasi sodan karmeaa todellisuutta: toimittajat dokumentoivat etulinjassa sotarikoksia, mutta joutuvat tasapainottelemaan tiedonvälityksen ja henkilökohtaisten riskien välillä.
Herasymova korosti ”Älä tee mitään pahaa” -periaatteen ensiarvoisen tärkeyttä konfliktiraportoinnissa, erityisesti sotilasoperaatioita koskevien arkaluonteisten tietojen osalta.
Ukrainalaiset toimittajat ammentavat juttujaan monista eri lähteistä, mikä kuvastaa sotaa käyvän maan monimutkaista maisemaa. Sotilasoperaatiot ja kehitys rintamalla tarjoavat ratkaisevan tärkeää sisältöä, mutta myös sisäiset kysymykset, kuten korruptio ja sotilaallinen vastuuvelvollisuus, ovat keskeisiä aiheita.
Tutkivalla journalismilla on tärkeä rooli, sillä se paljastaa tarinoita armeijan ja hallituksen toiminnasta, mukaan lukien arkaluonteiset aiheet, kuten pakkomobilisointi ja sotilashankintojen väärinkäyttö.
Motorevskajan työryhmä järjesti yhdessä Suomen Etyj-puheenjohtajiston ja Ukrainan pysyvän edustuston sekä Kyiv Independentin kanssa dokumenttielokuvanäytöksen ”He came back”, jossa tutkitaan seksuaalista väkivaltaa sotarikoksena.
https://kyivindependent.com/he-came-back/
Tämä sivutapahtuma korosti journalismin roolia sotarikosten dokumentoinnissa ja tietoisuuden lisäämisessä.
Journalismin huoneentaulu sodan oloissa
Ukrainalaiset kokousedustajat selvittivät yksityiskohtaisesti näkemyksiään median roolista ja nostivat esiin merkittävimmät eettiset ongelmat ukrainalaisessa mediassa:
- ”Don’t do any harm” -periaate: mikään julkaistava tieto ei saa vaarantaa ihmishenkiä
- Tasapainottelu kansallisen turvallisuuden ja yleisön tiedonsaantioikeuden välillä
- Sotavankien ja kaatuneiden esittäminen mediassa
- Itsesensuurin ja journalistisen vastuun välinen jännite
- Venäläisen propagandan torjuminen ilman omaa vastapropagandaa
- Korruptiotapausten ja armeijan ongelmien raportointi sodan aikana
- Arkaluonteisten aiheiden (pakkomobilisointi, sotilashankintojen väärinkäytökset) käsittely
- Graafisen sisällön (sotarikokset, teloitukset) esittäminen uutisissa
- Arkistomateriaalin käyttö, joka voi antaa väärää toivoa kadonneiden sotilaiden perheille
”Rahoitusleikkaukset ovat Putinin epäsuora voitto”
Ukrainan parlamenttikomitean varapuheenjohtaja Mikita Patoraev nosti yleiskokouksen puheenvuorossaan esiin karuja lukuja ukrainalaisen median tilanteesta.
Peräti 51 prosenttia maan itsenäisistä medioista on vaarassa joutua sulkemaan toimintansa USA:n leikattua rahoitusta. Näistä uhattuna olevista medioista jopa 70 prosenttia on alueellisia medioita, mikä tarkoittaa paikallisuutisoinnin merkittävää heikkenemistä.
”Venäjä ja Kiina eivät ole leikkaamassa propagandansa rahoitusta – päinvastoin. Ukrainalaisen median rahoituksen leikkaaminen on käytännössä Venäjän disinformaation epäsuoraa tukemista,” Patoraev totesi puheenvuorossaan.
Hän peräänkuulutti kansainvälisen hätärahaston perustamista ukrainalaisen ja muiden maiden itsenäisen median tukemiseksi.
Telegramin varjo: tiedon kaksiteräinen miekka
Ukrainalainen mediaympäristö on myös teknologisesti haastavassa tilanteessa. Telegram-sovelluksen suosio Ukrainassa on noussut huolestuttavaksi ilmiöksi.
Jopa 77 prosenttia ukrainalaisista käyttää venäläisomisteista Telegram-alustaa uutisten hankkimiseen, mikä herättää huolta disinformaation leviämisestä. Telegramin algoritmit suosivat dramaattisia tarinoita, mukaan lukien väärennettyjä uutisia, mikä vaikeuttaa totuuden erottamista valheesta.
Lisäksi ukrainalaiset toimittajat kohtaavat suoria turvallisuusuhkia – moni on joutunut pidätetyksi, kidutetuksi tai jopa tapetuksi raportoidessaan miehitetyiltä alueilta. Tämä korostaa tarvetta kansainväliselle tuelle ja suojelulle journalisteille konfliktialueilla.
Kuuma perintö – jurnuttavat kipupisteet
Kokouksessa käsiteltiin myös muiden alueiden konflikteja ja median kohtaamia haasteita. Tadžikkien ja Kirgisian rajaselkkausten uutisointi nostettiin esimerkiksi ratkaisujournalismista.
Journalisteja opettava, tohtori Elira Turdubajeva Kirgisiasta muistutti, että näillä alueilla toimittajat kohtaavat merkittäviä haasteita, kuten fyysisiä pääsyrajoituksia, turvallisuusriskejä, hallinnollisia esteitä, paikallisten epäluuloa ja poliittista painostusta.
Toimittajat joutuvat työskentelemään taistelualueilla, joilla on siviiliuhreja, ja turvallisuusjoukot saattavat pidättää toimittajia, takavarikoida heidän laitteitaan tai syyttää näitä vakoilusta.
Helppoa ei ole myöskään paikallisten asukkaiden kanssa. Konfliktien polarisoimat yhteisöt suhtautuvat toimittajiin epäluuloisesti, mikä vaikeuttaa luottamuksen rakentamista ja tiedonkeruuta.
Avuksi on kehitetty ratkaisu: on toimittava vastuullisuutta ja luottamusta kohottamalla.
Huolimatta ongelmista – Turdubajeva on vakuuttunut, että Tadžikistanin ja Kirgisian rajaselkkauksissa kannattaa testata ”ratkaisujournalismia” – konfliktien raportointia yhteisten ongelmien kautta. Käytännössä läsnäolo herättää luottamusta.
Korostamalla viranomaisten tilivelvollisuutta ja tarjoamalla tasapainoisia kertomuksia rakennetaan luottamusta mediaan. Paikallisten näkökulmien yhdistäminen journalismiin vähentää disinformaation leviämistä ja edistää yhteisöjen toimijuutta eli aitoa kiinnostusta suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa toimintaansa.
Turdubajevan optimismi tarkoittaa, että vaikka sota, viranomaisten rajoitukset ja resurssipula, vaikeuttavat journalismia Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla, ratkaisujournalismi tarjoaa työkaluja konfliktien lieventämiseen. Se keskittyy yhteisöjen voimaannuttamiseen, vastuullisuuteen ja vuoropuheluun, mikä edistää kestävää rauhaa ja tiedonvapauden turvaamista. Jotain on tehtävä.
Sanasota syö luottamusta
Armenian ja Azerbaidžanin välisiä jännitteitä ja rauhanneuvotteluja on käsitelty ETY-järjestön kokouksissa vuosikymmeniä. Molempien maiden tiedotusvälineillä todettiin olevan suuri vastuu rauhan rakentamisessa.
Epäluottamus näkyi ja kuului selvästi.
Armenian ja Azerbaidžanin edustajien välisille rauhanneuvotteluille on ollut ominaista historiallisiin kertomuksiin perustuvat kiistat, erilaiset lähestymistavat rauhaan ja sekä virallisten että kansalaisjärjestöjen edustajien osallistuminen, mikä korostaa neuvotteluprosessin monimutkaisuutta.
Azerbaidžanin edustaja korosti Wienissä objektiivisuuden tärkeyttä, kun taas Armenian edustaja toi esiin toimittajiin kohdistuneita hyökkäyksiä konfliktialueella. Armenian edustajat näyttivät kyseenalaistavan enemmän mahdollisuuden pysyvään rauhaan.
Vallanvaihto vei demokratian – Georgiassa kadut puhuvat
Myös Georgian tilanteesta keskusteltiin huolestuneeseen sävyyn. IPI:n – International Press Instituten, Euroopan median vapauksien koordinaattori Teona Sekhiniashvili kertoi, että maassa on herännyt pelko vuosia kestäneen riippumattoman journalismin katoamisesta.
Viime vuonna kirjattiin 241 media-alan ammattilaisten kohtaamaa vapaudenriistoa, ja poliisi sekä turvallisuusjoukot todettiin syyllisiksi yli puolessa tapauksista.
Lisäksi on ollut tapauksia, joissa ulkomaisilta toimittajilta on evätty pääsy Georgiaan, mikä on entisestään rajoittanut maan politiikasta raportoinnin monimuotoisuutta.
Georgian julkista yleisradioyhtiötä on kritisoitu puolueellisesta uutisoinnista, joka suosii hallitsevaa puoluetta, ja toimittajat, jotka ovat puhuneet tästä puolueellisuudesta, ovat joutuneet painostuksen kohteeksi.
IVY:n eli Itsenäisten valtioiden yhteisöön kuuluvista maista Turkmenistanin tilanne on ollut yli 30 vuotta median kannalta omanlaisensa – Toimittajat ilman rajoja -järjestön tilastoissa musta aukko. Edelleenkin maa nousee keskusteluissa esiin erityisen huolestuttavana esimerkkinä. Maan ainoaa riippumatonta toimittajaa on kielletty poistumasta kotimaastaan, mikä kuvastaa alueen autoritaaristen hallitusten tiukkaa otetta mediasta.
Medialukutaito ja monimutkaisuuden kuvaaminen
Suomalaiset osallistujat toivat kokoukseen pohjoismaista näkökulmaa medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun.
Pitkään journalisteja kouluttanut Anne Leppäjärvi korosti Suomen mallia, jossa vahva julkisen palvelun media ja korkeakoulutusjärjestelmä ovat luoneet kansalaisten kyvyn torjua disinformaatiota.
”Sata vuotta sitten olimme kehitysmaa ja olimme juuri lopettaneet toistemme tappamisen sisällissodassa. Aloitimme koulutuksesta,” Leppäjärvi kuvaili. Tämä koulutukseen panostaminen on hänen mukaansa luonut perustan, joka auttaa kansalaisia arvioimaan kriittisesti saamaansa tietoa.
Leppäjärvi painotti myös empatian merkitystä yhteiskunnallisen vastustuskyvyn rakentamisessa: ”Empatia on yleinen inhimillinen mahdollisuus, mutta se pitää aktivoida. Se kehittyy läpi elämän ja käy läpi eri vaiheita.”
Erilaisten näkökulmien ymmärtäminen ja vuoropuhelu ovat keskeisiä tekijöitä polarisaation torjunnassa.
Ylen ulkomaantoimittaja Simo Nortamo jakoi kokemuksiaan Ukrainan rintamalta. Hänen mukaansa uudet teknologiat, kuten satelliittikuvat ja avoimet lähteet, ovat mullistaneet tutkivan journalismin, mutta samaan aikaan toimittajien henki on vaarassa enemmän kuin koskaan.
Nortamo korosti toimittajien tehtävää dokumentoida mahdollisia ihmisoikeusloukkauksia ja sotarikoksia, mutta painotti samalla, ettei toimittajien rooli ole määritellä tekojen rikollisuutta – se kuuluu tuomioistuimille.
Konkreettiset kriisit ohjaavat: Moldova kopioi Ukrainasta – ei Suomesta
Moldovalainen, Saksassa asuva toimittaja Mila Corlateanu muistutti, kuinka helposti asioiden liiallinen yksinkertaistaminen vie harhaan ja vähättelee esimerkiksi hänen kotimaataan, joka esitetään vain geopoliittisena pelinappulana. Moldova raportoidaan usein pelkästään Itä-Länsi-akselin konfliktina, vaikka sen sisäiset dynamiikat ja energiakriisit ovat monimutkaisempia.
Corlateanu kertoi myös Moldovan edistymisestä medialukutaidon saralla. Medialukutaito tuli aiheeksi maassa vuonna 2015, ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin se on integroitu koulun opetussuunnitelmaan.
Tässä kehityksessä Moldova ei kuitenkaan ottanut mallia Suomesta kuten voisi olettaa, vaan Ukrainasta, jonka kohtaamat haasteet ovat lähempänä Moldovan todellisuutta.
Venäjän käytöksessä korostuu jatkuva uhka
Venäjän edustus kokouksessa oli lähes olematon, mikä heijasti maan eristäytymistä kansainvälisestä vuoropuhelusta. Keskusteluissa kuitenkin korostui Venäjän rooli Ukrainan sodan ylläpitäjänä ja informaatiosodan aktiivisena toimijana.
Vuodesta 2014 lähtien Venäjä on systemaattisesti tukahduttanut riippumattoman median Krimillä, levittänyt propagandaa ja käyttänyt disinformaatiota horjuttaakseen Ukrainan asemaa. Ukrainan edustajat dokumentoivat, kuinka venäläiset mediat ovat vähätelleet öljyvuotojen vakavuutta ja esittäneet sotavankien kohtelua virheellisesti.
Venäjän järjestämässä sivutilaisuudessa venäläismieliset aktivistit miehitetyiltä Donbassin alueilta ja Serbiasta levittivät narratiiveja ”Länsimaisen median vääristelyistä”. Tämä korosti sitä, että maan hybridivaikuttaminen jatkuu. Maan halua ja kykyä vaikuttaa ei pidä vähätellä.
Ukrainalaiset edustajat korostivat, että Venäjä on ylläpitänyt sotaa vuodesta 2014 alkaen, ja sodan kiihtyminen täysimittaiseksi hyökkäykseksi vuonna 2022 oli vain jatkumoa tälle.
Venäjän kerrottiin jatkavan voimakasta investointia propagandakanaviinsa ja disinformaatiokampanjoihinsa samalla kun ukrainalainen media kamppailee rahoituksen kanssa.
Puhujat toivat esiin myös Venäjän roolin toimittajien pidätyksissä, vangitsemisissa ja kidutuksissa miehitetyillä alueilla. Itse sotavankina ollut ukrainalaisen radioaseman toimittaja kertoi, kuinka venäläinen vartija oli sanonut suoraan, että ”he voivat tehdä mitä vain, koska kukaan ei pääse näkemään”. Tämä kuvastaa karulla tavalla tilanteen vakavuutta.
Kriittinen rooli konflikteissa ja demokratian puolustamisessa
ETYJ:n Wienin kokouksen keskusteluista voidaan vetää useita tärkeitä johtopäätöksiä:
Itsenäisen journalismin ja medialukutaidon vahvistaminen on elintärkeää: Demokraattisten yhteiskuntien resilienssin eli selviytymiskyvyn kannalta on keskeistä tukea riippumatonta mediaa ja kehittää kansalaisten medialukutaitoa. Tämä on erityisen tärkeää disinformaation ja propagandan torjumisessa.
Mediarahoituksen turvaaminen on kriittistä kriisitilanteissa: Ukrainan sota osoittaa, kuinka tärkeää on varmistaa riippumattoman median rahoitus etenkin konfliktitilanteissa. Ilman riittävää tukea itsenäinen media on vaarassa kadota juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Medialukutaidon kehittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä: Suomen esimerkki tarjoaa mallin muille maille, mutta on tärkeää huomioida kunkin maan erityisolosuhteet. Moldovan kokemukset osoittavat, että ratkaisuja on räätälöitävä paikallisiin tarpeisiin.
Venäjän disinformaatio on jatkuva uhka: Vaikka Venäjä pyrki pysyttelemään taustalla virallisissa keskusteluissa, sen rooli sodan ylläpitäjänä ja disinformaation levittäjänä on edelleen merkittävä uhka Euroopan turvallisuudelle ja luotettavalle tiedonvälitykselle.
Median rooli konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisussa on monitahoinen: Media voi toimia sekä konfliktin lietsojana että rauhan edistäjänä. On tärkeää tukea mediaa, joka mahdollistaa konfliktien käsittelyn väkivallattomasti ja edistää eriosapuolten välistä vuoropuhelua.
Sosiaalisen median rooli on kaksijakoinen: Vaikka sosiaalinen media voi laajentaa näkökulmia, se usein kiihdyttää konflikteja ja toimii disinformaation levittämisen alustana. Tämä korostaa luotettavan journalismin ja medialukutaidon merkitystä.
Kansainvälisen yhteisön tuki on välttämätöntä: Riippumattoman median tukeminen ja toimittajien turvallisuuden varmistaminen konfliktialueilla vaatii kansainvälistä yhteistyötä ja resursseja.
Jarmo Koponen, Vikesin hallituksen puheenjohtaja
