Miten toimittajat valitsevat näkökulmansa sodan keskellä? Voiko journalismi edistää rauhaa? Näihin kysymyksiin haettiin vastauksia sunnuntaina 25.5.2025, kun aihetta käsiteltiin festivaalin ohjelmalavalla. Keskustelu herätti suurta kiinnostusta: Tiivistämö täyttyi käytäviä myöten, ja jälkikeskusteluun osallistui lähes 60 festivaalivierasta.
Millä näkökulmalla sodasta kerrotaan?
– Journalismin tehtävänä on aina vaikuttaa ja herättää tunteita. Paljon mietitään, mikä tunne ihmiselle jää, kun hän on lukenut tai katsonut tietyn jutun, kuvasi Katriina Pajari.
Hänen mukaansa toimittajan työssä on silti pohjimmiltaan kyse tiedonvälityksestä, konfliktien ymmärtämisestä ja ruohonjuuritason vaikutusten esiin tuomisesta. Lähellä tapahtuva Ukrainan sota on muuttanut myös sotajournalismin tyyliä suuntaan, jossa kerrotaan enemmän sodan vaikutuksista tavallisten ihmisten arkeen.
Ukrainan kohdalla asetelma on Pajarin mukaan ollut poikkeuksellinen. Jo ennen juttumatkaa toimittajan näkökulma on usein valittu:
– Kun toimittaja saa luvan työskennellä Ukrainan armeijan valvomilla alueilla, hän samalla sitoutuu raportoimaan Venäjän tekemistä sotarikoksista. Jos taas raportoi Venäjän puolelta, ei ole todennäköisesti enää tervetullut Ukrainaan, Pajari selitti akkreditoinnin taustaa.
– Objektiivisuuteen ja realistisen kuvan luomiseen toki pyritään, mutta kyllähän siellä ollaan tietyssä näkökulmassa kiinni.
Miltä suomalainen ulkomaanjournalismi näyttää?
Rauli Virtanen nosti suomalaisen ulkomaanjournalismin ongelmaksi niin sanotun ”laskuvarjojournalismin”, jossa toimittaja saapuu nopeasti kriisialueelle, tekee jutun ja lähtee pois:
– Mennään konfliktin keskelle hetkeksi ja kerrotaan, että täällä ammutaan. Usein siteerataan vielä poliitikkojen valheita ja heidän ajamiaan agendoja. Kunnollinen taustoitus jää puuttumaan.
Erityistä huolta Virtanen kantaa siitä, ettei Suomella ole pysyviä kirjeenvaihtajia kriittisillä alueilla kuten Lähi-idässä – toisin kuin Ruotsilla ja Norjalla, jotka ovat myös tunnustaneet Palestiinan valtion.
– Joku voisi sanoa, että suomalaisille ei ole annettu riittävästi tietoa, ja siksi hallituksen linjaus ja kansalaismielipide ovat tällaisia, Virtanen pohti.
– Voisi sanoa, että meillä on enemmän tietoa maailmasta kuin koskaan, mutta tiedämme vähemmän. Tämä ei koske niitä, joilla on varaa lukea laatulehtiä. Tiedon puute voi vaikuttaa mahdollisesti jopa äänestysvalintoihin.
Miten Gazan uutisointi on mielestänne hoidettu?
– Yksi suurimmista paineista tässä työssä on miettiä, mitä meidän työstämme aikanaan ajatellaan. Journalismissa ei ole kyse vain sodan säännöistä, vaan myös inhimillisyydestä. Missä kohtaa sietämättömyyden raja ylittyy? kysyi Pajari.
Sekä Pajari että Virtanen ovat samaa mieltä siitä, että media on herännyt Gazan tapahtumiin liian myöhään ja Gazan uutisoinnissa on epäonnistuttu.
Virtanen nosti esiin myös Gazan sodan poikkeuksellisen luonteen:
– Israelia pidetään demokratiana. Milloin viimeksi länsimaa on surmannut yli 50 000 ihmistä ilman kansainvälistä reaktiota?
Hän kyseenalaisti myös globaalin uutisoinnin hierarkiat:
– Onko Hesarin pakko seurata aina länsimaisia isoja mediataloja?
Pajari muistutti, että sosiaalisen median raadollinen kuvasto voi luoda mielikuvan siitä, ettei media kerro totuutta:
– Kyse on kuitenkin toimituksellisesta harkinnasta. Pitää miettiä, missä menee raja sen suhteen, mitä voidaan julkaista.
Voiko journalismi edistää rauhaa?
– Rauhanjournalismin periaatteet, kuten molempien osapuolten kuuleminen ja kontekstointi ja ratkaisukeskeisyys ovat sinänsä hyviä periaatteita ihan mille tahansa journalismille, Pajari totesi.
Virtanen täydensi:
– Rauhanjournalismia olisi se, että nostettaisiin esiin konflikteja jo ennen kuin ne syttyvät. Tässä on valitettavasti tehty liian vähän. Myös rauhansopimuksista pitäisi raportoida enemmän.
Miltä rauhanjournalismi konkreettisesti näyttää? Sen tietää Hashi, joka on edistänyt rauhanjournalismia pitkäjänteisesti Somaliassa osana Vikesin kehitysyhteistyötä
Keskustelun päätteeksi Wali esitteli videolla työtä rauhanjournalismin parissa. Somaliassa on järjestetty A2 tyylisiä keskusteluita, joissa eri osapuolet ovat päässeet keskustelemaan rakentavasti ajankohtaisista ja konfliktien taustalla olevista kysymyksistä.
-Mediassa esitetyn rakentavan keskustelun avulla saadaan levitettyä luotettavaa tietoa, korjattua väärinkäsityksiä sekä rakennettua tilaa yhteiselle ymmärrykselle ja kohtaamisille. Journalismin avulla voidaan tuoda ihmisiä yhteen ja elvyttää rauhaa pitkittyneissä konflikteissa, Hashi kiteytti kokemuksiaan rauhanjournalismista.
Teksti: Tiina Helin
Kuvat: Vanessa Riki ja Maailma kylässä -festivaalin kuvaaja
