Nepali Timesin päätoimittajaa, 32-vuotiasta Sonia Awalea voi pitää harvinaisuutena. Nepalilaisista toimittajista vain noin 25 prosenttia on naisia. Johtavissa asemissa heitä on vain muutamia.
”Olen yksi onnekkaista”, Awale sanoo.
Mutta onnekkaita soisi olevan enemmänkin. Kun Awale kutsutaan osallistumaan erilaisiin paneelikeskusteluihin, hän on useimmiten ainoa nainen.
Kyseessä on tasa-arvo-ongelma, joka ei vaikuta ainoastaan naistoimittajiin, vaan myös siihen, millaisia aiheita mediassa käsitellään.
Lisäksi naisten määrä vaikuttaa siihen, millaista toimituksessa työskentely on, Awale sanoo.
Työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin pitää suhtautua sensitiivisesti
Viikoittain ilmestyvän lehden toimitus on pieni, ihmisiä on vain viisi. Heistä kolme on naisia.
Keskiviikkoiltapäivänä paikalla on Awalen lisäksi enää Vishad Raj Onta, joka kirjoittaa parhaillaan Nepalin naisten jalkapallomaajoukkueen ottelusta Bangladeshin joukkuetta vastaan.
Yksi toimittaja on ollut etätöissä. Mutta hänkin on luultavasti jo lopettanut työt tältä päivältä. Awalella on ollut tapana päästää työntekijänsä keskiviikkoisin kotiin jo alkuiltapäivästä.
Hän kuuntelee tarkalla korvalla toimittajien tarpeita ja on joustava esimerkiksi vapaapäivien suhteen.
”Ajattelen, että suhtaudun naisena työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin sensitiivisemmin.”
Monilla muilla media-alan työpaikoilla tilanne on toisenlainen. Naistoimittajien järjestön Sancharika Samuhan vuonna 2016 julkaistun raportin mukaan monien naistoimittajien on vaikea tehdä esimerkiksi vuorotyötä. Kotiin kulkeminen keskellä yötä ei ole turvallista.
Naisilla on kotona usein miehiä enemmän velvollisuuksia, mikä hankaloittaa töiden tekemistä. Töissä heitä pidetään vaativina ja kunnianhimottomina. Seksuaalinen häirintä on yleistä.
Awale on itse saanut kasvaa toimittajaksi toisenlaisessa työympäristössä.
”Kun aloitin täällä, päätoimittaja ja monet kollegoistani olivat naisia. Kasvoin niin, että näin korkeassa asemassa työskenteleviä naisia, joilla oli valtaa tehdä päätöksiä.”
Kun Awale vuonna 2015 aloitti harjoittelijana Nepali Timesissa, journalismi oli hänelle uutta.
”Silloin oli tärkeää, että ympärilläni oli roolimalleja. He ovat tehneet minusta ihmisen, joka olen nykyään”, Awale sanoo.
”Tämä on aina ollut paikka, jossa on ollut tilaa oppia.”
Kansanterveystieteen opiskelijasta toimittajaksi
Vuonna 2013 Awale oli vielä kansanterveystieteen opiskelija ja työskenteli tuholaistorjunta-aineiden käyttöä käsittelevän lopputyönsä parissa. Tutkimuksen tulokset olivat huolestuttavia: yli 80 prosenttia Kathmandun maanviljelijöistä käytti kiellettyjä torjunta-aineita.
Awale kirjoitti tuloksista artikkelin Nepali Timesiin, minkä jälkeen muutkin mediat kiinnostuivat aiheesta. Torjunta-aineiden käytöstä tuli Nepalissa iso puheenaihe. Awale pääsi Nepali Timesin toimitukseen harjoitteluun, ja päätoimittaja pyysi häntä jatkamaan aiheen penkomista.
Lopulta aiheen saama julkisuus johti siihen, että Nepalin hallitus perusti maan ensimmäisen torjunta-ainejäämiä tutkivan laboratorion Kathmanduun. Awalen mukaan torjunta-aineiden käyttö on sittemmin vähentynyt huomattavasti.
”Olin onnekas, kun sain nähdä, millainen vaikutus kirjoituksilla oli”, Awale sanoo.
Vaikutusten näkeminen sai hänet kääntämään uransa suuntaa. Toimittajana työskennellessään hän koki myös saavansa paremman yhteyden ihmisiin kuin tutkijan työssä. Ihmisiä kuuntelemalla hän alkoi ymmärtää paremmin, mitä hänen kotimaassaan tapahtuu.
Kansanterveystieteen opinnoista on kuitenkin ollut alalla hyötyä. Ilmasto- ja ympäristöaiheet näkyvät paljon Nepali Timesin sisällöissä. Toisinaan Awale kouluttaa muualla Nepalissa asuvia toimittajia ilmasto- ja ympäristökysymyksistä.
”Toimittajilla on usein vähän tietoa kaikesta, mutta se voi olla myös vaarallista. Ajattelen, että on todella tärkeää ymmärtää kunnolla aihetta, josta kirjoittaa.”
Awalen mukaan pitäisi myös miettiä enemmän sitä, miten ilmastosta ja ympäristöstä kirjoitetaan. Miten ilmastonmuutosta visualisoidaan? Miten ihmiset saisi kiinnostumaan aiheesta?
Ei ole olemassa kovia tai pehmeitä aiheita
Miten toimituksen sukupuolijakauma sitten vaikuttaa lehden sisältöön?
Awalen mukaan naisilla on usein erilainen perspektiivi. Hänelle kaikki aiheet ovat myös samanarvoisia.
”En pidä aiheiden erottelusta koviin ja pehmeisiin aiheisiin”, Awale sanoo.
Aiheita ei myöskään pitäisi kategorisoida liikaa. Esimerkiksi ilmasto- ja kehityskysymykset kytkeytyvät sosiaalisten kysymysten tapaan aina tiiviisti talouteen ja politiikkaan. Kaikkien aiheiden kohdalla olisi tärkeää päästä käsiksi isompaan kuvaan.
Vaikka toimittajilla on tietenkin aina myös omia mielenkiinnonkohteita, Awale pyrkii jakamaan työtehtäviä ja aihepiirejä tasaisesti kaikille sukupuolesta riippumatta.
Oikeastaan hän haluaisi, ettei sukupuolesta tarvitsisi puhua lainkaan.
Epätasa-arvoon ja naistoimittajien asemaan pitää tietysti puuttua, Awale sanoo. Mutta hän ei itse haluaisi tulla nähdyksi ensisijaisesti juuri naistoimittajana.
Vaan ihmisenä.
Teksti ja kuva: Saga Sinisalo
